Rajakylän teknonelosten älyvalohaaste (Oulu)


(Briefly in English below.)

4A -teknoluokka osallistui marraskuussa Innokas-verkoston älyvalohaasteeseen, jossa oppilaiden tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa valoa tuottava arjessa hyödyllinen asuste. Haasteen aikana perehdyimme e-tekstiileihin ja Microbit-alustojen ohjelmointiin. Oppilaat työskentelivät pienissä ryhmissä ideoiden, suunnitellen ja lopulta valmistaen oman älyvalon.

Projekti poiki hienoja arjen innovaatioita, kuten led-rusetin, valomaskin, valaisevan kaulahuivin, loistavan Suomen lipun, led-pipon, valohiusdonitsin sekä älyrepun, jossa ledit syttyvät automaattisesti hämärän saapuessa. Projekti innosti oppilaita luovaan ajatteluun, rohkeaan kokeiluun e-tekstiilitarvikkeiden kanssa sekä uuden tuottamiseen yhteisöllisesti. Älyvalohaasteen aikana opittiin niin tuotesuunnittelua, koodausta, sähköoppia, tiimityöskentelyä kuin luovaa ongelmanratkaisua. Ja kuinka palkitsevaa olikaan rupeaman päätteeksi nähdä omat valmiit ja toimivat tuotteet.

Esimerkkejä älyvalohaasteen lopputuloksista: älyreppu, valopipo sekä led-rusetti

4A ope Essi

FOURTH GRADERS PARTICIPATE IN ’INTELLIGENT LIGHT’ CHALLENGE

Pupils in technology-oriented class participated in a challenge by Innokas-network in which the task was to design and implement a light that helps people in their everyday life. Pupils got various e-textile components and Microbits that they could utilize in their project. Pupils worked as a groups of three, and they were free to brainstorm the product they wanted to work with. Various innovative ideas were presented, and the groups decided the final solution. In the end, groups made prototypes of e.g. intelligent backpack, led-tie and led-hat. During the project, pupils were learning various skills like problem-solving, collaboration, coding and product design. After the project it was great to see pupils’ happy faces when they got their products to work like they had planned.

STEAM lähtee pedagogiikasta

STEAM-projektien toteutukseen samoin kuin STEAM-tilojen suunnitteluun ja rakentamiseen vaikuttaa vahvasti se, miten oppiminen määritellään ja millaista oppimista halutaan edistää. Koulutuksessa keskityttiin STEAM-oppimisen pedagogiikkaan, keskittyen erityisesti yhteisölliseen oppimiseen ja oppimisen säätelyyn. Osallistujat pääsivät suunnittelemaan ja toteuttamaan pienen STEAM-projektin yhteisöllisen ongelmaratkaisutyöskentelyn vaiheita seuraten. Avoimeen ongelmaan lähdettiin hakemaan ratkaisua yhdessä ideoiden ja keskustellen. Tällä kertaa ratkottiin historian resurssiopettajan esittämää haastetta, jossa hän etsi konkreettista välinettä eri ikäisten oppijoiden ryhmätyöskentelyn tukemiseen. Lopulta osallistujat päätyivät rakentamaan prototyypin ideakuutiosta, joka toimii yhteisöllisten keskusteluiden virittäjänä ja ylläpitäjänä. Vaikka koulutuksessa pureuduttiin oppimisen ytimeen, ehdimme työskentelyn lomassa tutustua mm. vinyylileikkurin käyttöön osana prototyypin rakentamista.

Totesimme koulutuksessa, että pedagogiikan tulee ohjata STEAM-opetuksen ja -tilojen suunnittelua, ja onkin hyvä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, millaista oppimista STEAM-projektit tukevat, ja millaisia (tulevaisuuden) taitoja voimme niiden kautta opettaa ja harjaannuttaa. Koulutusmateriaaliin pääset tutustumaan tästä.

Kouluttajatontut Essi ja Jussi Oulun Rajakylän koulusta

Mitä Martinkalliossa on innovoitu koronasta huolimatta?

Tämän lukuvuoden piti olla koulussamme suuri innovaatiovuosi ja tavoitteena oli saada digiportaat juurrutettua koulun toimintaan, edistää tasa-arvoista digiosaamista ja kouluttaa tiimiopettajuuden voimalla henkilökuntaa laitteiden ja digitaitojen ohjaamisessa. Mutta sitten iski korona ja hetken lamautusisku osui meihinkin. Tämän johdosta osa haaveista karsiutui, mutta tavoitteet jäivät silti voimaan. Nyt on edetty viikko ja päivä kerrallaan, pienin askelin, ja kuitenkin saavuttaen yllättävän paljon! 😊 

  • Tiimiopettajuus in action -koulutus 

Etäkokouksena toteutettu koulutus sai meidät huomaamaan, että itse asiassa tiimiopettajuus on jo monelta osin iso osa koulumme arkea. Erityisesti oppilastoimintaa tukevat tiimit ovat juurtuneet vahvasti koulumme toimintamalliin ja tukevat ala- ja yläkoulun välistä yhteistyötä. Koulutuksen toteutti Innokas-verkoston johtaja Tiina Korhonen.   

  • Laitehankinta on edennyt 

Laitehankintaa on pohdittu viestien voimalla koko opettajakunnan kesken. On ollut hienoa, että hankkeen tarjoamat resurssit on tullut näkyväksi kaikille ja keskustelu on ollut monipuolista ja avointa. Samalla koulun johto on saanut päivitettyä tietoa tämän hetken laite- ja ohjelmatoiveista ja voinut päivittää omien varojen käyttöä oikeaan suuntaan. 

  • Tila teknologialuokaksi! 

Saimme vihdoin toimivan idean teknologiavärkkäysluokaksi, kiitos Antti! Matikan luokan ja biologian varaston välissä on pikkuluokka, joka soveltuu tähän mainiosti. Nyt vain suunnittelemaan ja järkkäilemään! 

  • Digitutor-toiminta käynnistyi uusin voimin 

Kaisa-Leena-open avulla koottiin edellisvuoden digitutoreista ja uusista innokkaista digitutorporukka, joka alkoi kokoontua lokakuusta lähtien joka toinen viikko. Yläkoulun historian ope Mika nousi remmiin uutena ohjaavana opena.  

Digitutorit aloittivat tutortoiminnan heti uusista ykkösluokkalaisista ja tokaluokkalaisista, joille he ohjasivat multilink-palikoiden avulla koodauksen alkeita. Tässä tehtävänanto: 

1. Oppilaat hakevat n.10 palikkaa (2-3 väriä maksimissaan). 

2. Oppilaat rakentavat niistä jonkinlaisen ”kyhäelmän”. 

3. Oppilaat hakevat saman määrän ja saman väriset palikat pöydälleen kuin mitä omassa rakennelmassa on. 

4. Oppilaat jaetaan pareihin. 

5. Parit istuvat selät vastakkain 

6. Toinen oppilas koodaa eli antaa toiselle oppilaalle ohjeet, miten rakennetaan hänen ”kyhäelmänsä” irtopalasista hänen antamillaan komennoilla. 

Esim. Laita kolme vihreää palikkaa päällekkäin pystysuoraan, lisää yksi punainen palikka ylimmän palikan oikealle puolelle jne. 

7. Lopuksi tarkistetaan, tuliko samanlainen ”kyhäelmä” kuin mallissa on. 

8. Nyt toinen pari koodaa toista oppilasta oman ”kyhäelmänsä” mukaan. 

9. Lopuksi voidaan jutella koodaamisesta yleensä (opettajan johdolla) digituutorit voivat kertoa, mitä he osaavat koodata ja millä 

Espoon Martinkallion koulun innovatiivinen koulu -hanke

Kuvat ja teksti: Annika Tahkokallio

Miten ohjelmoinnillisuus näkyy sinun oppiaineessasi?

EU:n koodausviikon yläkoulun haaste osallisti vuonna 2020 aineenopettajia. Miten ohjelmoinnillisuus näkyy sinun oppiaineessasi?

Ohjelmoinnin jalkautuminen erityisesti ylemmille koulutusasteille (yläasteet, lukiot) on jokseenkin kompuroinut. Syitä on toki useita: mm. kalliisiin TVT-laitteistoihin ja niiden ylläpitoon liittyvät kysymykset, opettajien ajanpuute, opetussuunnitelman noudattamisen paineet. Eräs keskeinen ja myös kansainvälisessä tutkimuksessa (esim. Weintrop ym., 2019) havaittu tekijä on opettajien puutteellinen koulutus sekä oman ymmärrykseni mukaan erityisesti se, että ohjelmoinnin mielekkäitä pedagogisia sovellustapoja juurikin aineenopettajien konteksteihin vielä uupuu paljon.

Eräs keskeisimmistä haasteista ehkä ympäröi kaikkia edellä mainittuja. Kyse ei ole siitä, etteivätkö kasvatusalan toimijat (valtiolliset ja kunnalliset päättäjät, rehtorit, opettajat) tietäisi, että ohjelmoinnillista ajattelua ja ohjelmointia olisi jossain määrin tärkeä oppia koulussa. Kyse lienee enemmänkin käsityksessä siitä, että koulussa pitäisi oppia niin paljon kaikkea muutakin. Koulu on ”kilpailevien oppiainesten kenttä”, jossa oppilaiden pitäisi omaksua vaikka minkälaisia tietoja ja taitoja niin kovin lyhyessä ajassa. Jotakin jää aina arjessa pois, joten kuinka mukaan voisi heittää mitään kovin suurta ja uuttakaan?

Koulu peilaa yhteiskuntapolitiikkaa. Se, mikä nähdään kulloinkin vallitsevassa poliittisessa ilmapiirissä tärkeänä, valuu mitä luultavimmin opetussuunnitelmaan. Tämä havaitaan erinomaisesti ohjelmoinnillisen ajattelun kohdalla: ohjelmoinnillinen ajattelu ratsastaa TVT-alan hurjan kehityksen aallonharjalla, joka muistuttaa joka päivä vaikkapa Internetiä selaillessa tai erilaisia arjen laitteita käytettäessä siitä, kuinka ohjelmoinnillisuutta on todellakin aivan kaikkialla.

Esimerkkejä ohjelmoinnillisuudesta eri aloilla (lähdemateriaali).

Erityisesti aineenopetuksen näkökulmasta puuttuu kuitenkin vielä hyvin tärkeä työurakka: rikas kartoitus siitä, millaisia ohjelmoinnillisia ilmiöitä eri tieteen, työn ja arjen alueilta löytyy, ja millaisia kouluun soveltuvia oikean elämän ilmiöihin liittyviä oppimisaihioita niistä voisi rakentaa.

Toki muutamia esimerkkejäkin löytyy. Esimerkiksi Innokas-verkoston ”Robotit fysiikan opetuksessa” on äärimmäisen hieno harjoituspaketti ohjelmoinnillisesta ongelmanratkaisusta fysiikan ja matematiikan opetuksen konteksteissa. Kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta löytyy myös satunnaisia esimerkkejä, kuten historiallisen pelin tekeminen (Dong ym., 2019) ja puun elinkaaren ohjelmoinnillinen mallintaminen (Israel ym., 2015), joita voisi olla hedelmällistä soveltaa myös suomalaiseen kouluopetukseen. Tällaisiin oppimisaihioihin sisältyy oivallisesti sekä eri oppiainesten ”perussisältöjä” että ohjelmoinnillisesti ajattelemista – siis sekä ohjelmoinnillisten ongelmien itse ratkaisemista että ohjelmoinnillisen ympäristön ”monilukutaidollista” tarkastelua.

Esimerkkejä ohjelmoinnillisuudesta koulussa. Vasemmalla ”Robotit fysiikan opetuksessa”, oikealla Etoys-ohjelmistolla mallinnettu puun elinkaari (Israel ym. 2015).

Kuinka ohjelmoinnillinen ajattelu näkyy eri työn, tieteen ja arjen alueilla? Millaisia ovat ne oikean elämän työkalut ja tekemisen tavat, joissa ohjelmoinnillista ajattelua hyödynnetään? Millaisia värkkineitä ja ohjelmistoja voisi omaksua kouluun eri oppiaineita yhdistelevään oppimiseen?

Ohjelmoinnillinen ajattelu ei varmastikaan halua ”kilpailevien oppiainesten kentässä” viedä keneltäkään mitään pois. Sen sijaan se haluaa ehkä hieman uudistaa, päivittää tai kytkeä eri oppiaineiden erityiskysymyksiä oikean elämän tämän päivän tärkeisiin ilmiöihin.

Janne Fagerlund (KM)
Tohtorikoulutettava
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos

Oulun oppilaiden suunnittelema ja toteuttama pakohuone aukeaa pian


Rajakylän 4. ja 6. teknoluokkien Escaperoomsin kanssa toteuttama pakohuoneprojekti alkaa koulun osalta olla valmis. Ideat, rekvisiitta, käsikirjoitus, suunnitelma, pulmat yms. siirretään tämän viikon aikana Pekan ja Ainon toteutettavaksi pääkallopaikalle osoitteeseen Torikatu 19. Parin kolmen viikon päästä itse kukin pääsee varaamaan itselleen ja kavereilleen tai perheelleen mahdollisuuden kokeilla onko ryhmästä Kirotun koulun velho-opettajan taian rikkojaksi.

Projektista on tehty kaksi erinomaista juttua paikallisiin medioihin:
https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/oppilaat-rakentavat-aivan-oikean-pakohuonepelin-rajakylassa
https://www.forum24.fi/vapaaaika/oulun-keskustaan-avataan-suomen-ensimmainen-lasten-suunnittelema-pakopeli-6.56.3998334.75321871ae
Täältä pääset varaamaan oman pakoajan ryhmällesi: https://escaperooms.fi/varaa-pakohuone/kirottu-koulu/

Robomestarit – moniulotteisesti uskomattoman hieno kokemus

Viime kevääksi YLE oli suunnitellut Galaxissa ja Areenassa nähtäväksi erinomaiselle Robomestarit-formaatille jatkoa. Koronan vuoksi pystyimme kuitenkin kuvaamaan ainoastaan esittelyjakson, mutta onneksi nyt syksyllä saimme vietyä tämän ikimuistoisen kokonaisuuden maaliin. On mahtavaa päästä mukaan tällaisen projektiin, jossa valtakunnan parhaat ohjelmantekijät Jyrki Laaksosen johdolla ja Suomen teknologiaopetuksen kärki Innokas-verkoston voimin toteuttajat yhteistyössä huikean tv-formaatin. Ensimmäinen kausi oli todella onnistunut, mutta kyllähän tämä toinen oli vielä parempi. Ohjelman jännitys säilyi aivan kalkkiviivoille saakka. Kymmenet tuhannet lapset ja nuoret oppivat ohjelman avulla todella paljon ohjelmoinnin ja robotiikan merkityksestä ohjelmaa katsoessaan. Tätä parempaa tapaa edesauttaa nuorten innostumista teknologia-alasta ei varmaan voisi ollakaan. Jos et vielä ole katsonut ohjelma, katso ihmeessä Areenasta. Kaikkien opettajien tulisi näyttää ohjelma myös luokalleen.

Ja mitä kaikkea ovatkaan saaneet taskuihinsa nuo 27 robomestarinuorta, yhdeksän tutoroppilasta, valmentajat, vanhemmat, opettajat, koulut ja muut yhteistyötahot. Annetaan Bittipolliisien ja heidän taustajoukkojensa kertoa millainen kokemus oli.

Ennen kuin robomestarit alkoi olimme innoissamme, kun pääsimme mukaan. Kun viime kausi oli niin mietimme, että olisi hauskaa olla joskus mukana ohjelmassa. Seuraavilla kisaviikoilla meitä jännitti paljon, että miten kisassa tulisi käymään. Kun finaalijakso oli ohi, niin olimme helpottuneita ja iloisia suorituksestamme. Opimme Robomestareista paljon uutta koodauksesta ja rakentamisesta. Olimme aiemminkin tehneet Legoista jonkin verran, mutta kisassa opimme paljon lisää. Erityisesti mieleen jäi onnistumisen hetket, yhdessä olo ja kaikki uudet opitut taidot. Robomestarit oli ikimuistoinen ja unohtumaton kokemus, josta muistellaan varmasti paljon jälkeenkin päin.  – Bitipollisit Elisa, Veera ja Otto

Linja-automatka YLE:n Robomestareiden finaalin kuvauksiin Tampereelle todisti mainiosti sen, mitä olimme aistineet jo kevättalvella: Bittipolliisien joukkue oli ryhmäytynyt erinomaisesti! Osallistujien eri koulu, ikä tai sukupuoli ei ollut merkittävä tekijä ryhmän yhteenkuuluvuuden ja sitoutumisen kannalta. Yhteinen innostus näkyi ja kuului. Oli ilo ja kunnia osallistua tukijoukoissa näin hienoon tapahtumaan, Bittipolliisien innostus tarttui koko perheeseen ja sitä myös levitettiin aktiivisesti sukulaisille, naapureille ja työkavereille! Mukavasta ja hyödyllisestä leikinomaisesta harrastuksesta tulikin enemmän totta. Alusta asti oli selvää, että joukkueeseen päässeet ottivat valmistautuminen tosissaan. Oltiin ainutlaatuisen elämyksen äärellä. Kotona olemme käyneet pitkiäkin keskusteluja robotiikan ja ohjelmoinnin merkityksestä arjessa nykyään ja tulevaisuudessa, opiskelu- ja uravalinnoista, tiimityöskentelystä, esiintymisestä, mediakasvatuksesta, tv-ohjelman todellisuudesta sekä lasten ja aikuisten kilpailun maailmasta. Kokemukset Robomestareiden parissa johdattivat koko perheen käsittelemään aiheita, jotka olisivat saattaneet jäädä käymättä ilman yhteistä konkreettista kokemusta Robomestareista. Uusia kaverisuhteita on syntynyt yhteisen kokemuksen pohjalta. Koronasta huolimatta jokainen Robomestareiden osallistuja muistaa varmasti vuoden 2020 jostain hyvin, hyvin positiivisesta, joka kantaa vielä pitkälle! – Janne ja Miia Länsitie tukijoukot

Kahdeksan viikkoa kovaa tekemistä, oppimisen iloa, yhteistyötä ja kaikkensa antamista. Sitä oli Robomestarit 2020. Se mitä televisiosta koteihin välittyi, kertoi vain puoli tarinaa, ehkä vähemmänkin. Joka viikko Bittipolliisien joukkueen kesken käytettyihin tapaamisiin, kutsuttakoon niitä vaikka treeneiksi, kului yli kymmenen tuntia. Kotona tehtävä ajatustyö mukaan luettuna määrä hipoi joukkueen jäsenten kohdalla varmasti jo toistakymmentä tuntia. Mikä sai lapset jaksamaan tällaista kaiken muun elämän, kuten koulun ja harrastusten lomassa? Innokkuus, kilpailuhenki vai joukkueesta löytyneet uudet kaverit? Todennäköisesti vastaus muodostuu jostain näiden kaikkien yhdistelmästä. Yhtäkaikki, Bittipolliisien joukkueessa vallitsi hyvä tunnelma ja positiivinen tekemisen meininki ensimmäisistä treeneistä loppukiriin asti. Joukkueen valmentajan näkökulmasta on ihmeteltävä, miten lapset jaksoivat viikko toisensa jälkeen jäädä yhtä innokkaina koulun jälkeen useaksi tunniksi ideoimaan, rakentelemaan ja ohjelmoimaan, testaamaan, purkamaan ja aloittamaan alusta. Fiilis ei aina ollut katossa, ja pettymyksiäkin kohdattiin, mutta silti jokin kummallinen, ehkäpä pohjoinen sisukkuus ja jatkuva positiivinen asenne kaikkea, myös vastoinkäymisiä kohtaan, kantoi eteenpäin. Tosin kyllähän meillä pääasiassa hauskaa oli, ja onnistumisia tuli rutkasti. Ennen kaikkea Robomestarit 2020 oli kasvattava kokemus, sekä itselleni valmentajana että mukana olleille lapsille. Kahdeksan viikon aikana nähtiin, koettiin ja tehtiin yhdessä uskomattoman paljon. Robotteja, ohjelmointia, oppimishetkiä, mekaanisia ratkaisuja, vitsejä, iloa ja surua, televisiostudioita, kameroita, junamatkoja, uusia kavereita ja kasvomaskeja. Toiveeni on, että jokaiselle mukana olleelle lapselle jää tästä kokemuksesta käteen tunne siitä, että minä pystyn, minä osaan ja minä voin oppia. Koska vuonna 2020 on todennäköistä, että jokin tartunta saadaan, olkoon se näiden lasten kohdalla pysyvä into robotiikkaa kohtaan. – Joukkueen valmentaja, Jaakko Korpela

Kurkkuun nousee pala näitä yllä olevia ajatuksia lukiessa. Millaisen huikean kokemuksen olemmekaan jälleen onnistuneet järjestämään. Tämä on se päällimmäisin syy, miksi kannattaa mieluummin sanoa kyllä kuin ei, vaikka aina se ”kyllä” ei olekaan helpoin tie.

Bittipolliisien manageri Jussi Näykki

Innovatiivinen koulu Kontiolahdella – Robotiikkaa koululuokkaan

Kontiolahden Koodikarhujen menestyminen Robomestarit-kilpailussa on herättänyt koulumme oppilaissa mukavan nosteen Robotiikkaa ja Lego EV3-ohjelmointia kohtaan. Innovatiivinen koulu-hankkeen kautta saimme hankittua koulullemme 10 sarjaa Lego EV3-robotteja sekä niihin viisi sarjaa laajennuspaketteja.

Tavoitteenamme on, että uuden koulurakennuksemme valmistuessa syksyllä 2021, Lego EV3-ohjelmointi ja robotiikka olisivat kiinteä osa koulumme opetusta. Lego-ohjelmointia antaa tällä hetkellä kaksi koulumme luokanopettajaa.

Tänä lukuvuonna tilasimme Lego EV3 -paketit ja pääsimme aloittamaan opetuksen 5.-luokillamme. Jo aivan ensimmäisten oppituntien jälkeen osa oppilaista ohjelmoi robottejaan väistämään esteitä tai löytämään toisen robotin ultraäänisensorien avulla.

Oulussa Rajakylän koulussa opetushenkilöstöä koulutettiin vinyylileikkurin käyttöön yrittäjähenkisessä pajassa

Rajakylän koululla pidettiin vinyylileikkuripaja, jossa osallistujien täytyi suunnitella toisen toiveiden mukainen t-paidan painatus tai tietokoneeseen liimattava tarra. Asiakas pystyi antamaan palautetta kesken prosessin edistyvästä tuotoksesta, kunnes hän lopulta oli tilattuun tuotteeseen tyytyväinen. Vinyylileikkuri on kyllä helppo väline, jota voi opetuksessa käyttää monipuolisesti. ”Ihan huippu koulutus!” -kommentti lämmitti kovasti kouluttajien mieltä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on vinyylipaja-3.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on vinyylipaja-1.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on vinyylipaja-2.jpg

Vinyyliterveisin,
kouluttajat Jussi ja Tomi

STEAM – Miten, mitä ja miksi?

Rakas pohjoinen naapurikoulumme Pateniemi on ottamassa vakaita askelia kohti STEAM-tulevaisuutta. Pateniemen koulu on koulumme mentor-koulu SteamInOulu-verkostossa. Lisäksi he ovat mukana Innokas-verkoston Innovatiivinen koulu -hankkeessa.

On ollut mielenkiintoista olla seuraamassa pedagogisesti varsin valveutuneen koulun taivalta näissä hankkeissa. Eilen olimme Essi Vuopalan kanssa pohjustamassa heidän YS-aikaansa, jonka teemana oli tuleva VALO-MOK. Tässä monialaisessa kokonaisuudessa koko koulun on tarkoitus tehdä STEAM-projekti oppilaille.

Keräsimme Essin kanssa mielestämme keskeiset asiat esitykseemme sekä paljon hienoja STEAM-esimerkkejä eri puolelta Suomea. Pääset tutustumaan diasarjaamme tästä.

Meidän näkemyksemme mukaan STEAM-toiminnassa on kyse oppimiskokonaisuudessa, jossa ainakin opiskellaan yhteisöllisesti, tehdään käsillä (learning by doing), eheytetään eri oppiaineita laajemmaksi oppimiskokonaisuudeksi ja hyödynnetään teknologiaa. On hyvä huomioida, että hyödynnettävän teknologian ei täydy olla huipputeknologiaa eli tietokoneita, 3d-tulostimia tai laserleikkureita vaan kyseessä hyvinkin voi olla esim. kolmio- tai putkirakenne. Tämän havainnollistamiseksi järjestimmekin pienen kilpailun, jossa henkilökunnan piti rakentaa luokka-asteittain mahdollisimman korkea omina jaloin seisova torni hyödyntäen 100cm aaltopahvia ja 51cm teippiä. Ryhmillä oli käytössään ainoastaan yksi teknologinen vempain – sakset.

Äärimmäisen innostuneen ja KORKEAtasoisen kilpailun voittajatorni oli korkeudeltaan n.3m. Meille jäi sellainen tunne, että tästä tulee vielä jotain suurta, jopa suurempaa kuin kolmimetrinen torni. Hienoa Pateniemi!

Jussi Näykki – Rajakylän koulu, Oulu

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on pateniemei-1.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on pateniemei-2-2.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on pateniemi-3.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on pateniemei-4.jpg

Rajakylän koulussa Oulussa oli erittäin onnistunut koulutusilta henkilöstölle

Vaan olipa meillä huikea VIP-ilta töissä. 37 osallistujaa 50:stä työntekijästämme perjantai-iltana on hatunnoston arvoinen asia. Ohjelmassa oli erinomainen avauspuheenvuoro oppimisen nykytrendeistä Essi Vuopalan esittämänä. Essi tiivisti esitelmän kolmeen väitteeseen:
1. Yhden pään osaajien aika on ohi – tarvitaan tiimejä yhteiseen tiedon luomiseen
2. Oppimisessa tahdolla ja tunteilla on väliä
3. Teknologia itsessään ei ole älykästä vaan sitä käyttävä ihminen

Avauksen jälkeen oli tarjolla seitsemän pajaa, joista kukin sai valita haluamansa. Välillä herkuteltiin pizzalla, jotta lopuksi jaksettiin vielä ryhmissä suunnitella koululle logoja ja tehdä niistä t-paidat. Osa piti häätää illan päätteeksi kotiin, jotta emme olisi saaneet Securitaksestakin osallistujia iltamaan. Kivvaa tehdä ja oppia yhdessä! Iso kiitos kaikille järjestäjille, pajanpitäjille ja osallistujille!

Huikeaa ja innokasta syksyä kaikkialle ympäri kauniin kotimaamme!
Jussi Näykki Oulusta

#rajakylänkoulu, #rajakylätekno, #Innokas, #steaminoulu, #koulussaonkivaa, #teknoluokka

eTekstiili-pajassa oli kivaa ja porukalla päätettiin perustaa käsityökerho henkilöstölle

Tarrojen tekeminen vinyylileikkurilla koukutti porukkaa

Fysiikan ja kemian pajassa harjoiteltiin oikeaoppista tutkimustyötä.
OSMO coding on meidän uusin innostus!

Logojen suunnittelu ja vinyylileikkaus ryhmissä oli superkivaa!

Muutama upea ehdotus koulun uudeksi logoksi ja teemapaidaksi.
Legorobotiikkapajoja oli kaksi, EV3 ja WeDo. Molemmat haastoivat tosissaan aivoja, mutta oli kuulemma rentouttavaakin.