Innokas-verkoston kouluttaja- ja koordinaattoritapaaminen 12.1.2018

Innokas-verkosto järjesti aktiiveilleen tapaamisen Oulussa 12.1.2018. Jo torstaina paikalle päässeet kävivät kiipeilemässä Oulun kiipeilykeskuksessa ja henkilökohtaisia voittoja saavutettiin. Perjantain tapaamisympäristönä toimi Oulun yliopiston sisällä toimivan FabLabin tilat sekä teknologiapainotteisen luokanopettajakoulutuslinjan luokkatilat. Paikalla oli Innokas-koordinaattoreita, -kouluttajia sekä -opettajia.

Tapasimme perjantaiaamuna Oulun FabLabin tiloissa. Se noudattaa alunperin MIT:n luomaa konseptia digitaalista teknologiaa hyödyntävästä valmistamislaboratoriosta. Innokas-koordinaattori Kati Sormunen aloitti aamun johdattelemalla yleisön innovaatiokasvatuksen jäljille. Tämän jälkeen FabLabin oma Antti Mäntyniemi kertoi tilan toiminnasta. FabLabin ajatus on tehdä mahdolliseksi suunnitella ja toteuttaa oma tuote tai laite alusta alkaen. Valmistuslaboratorion laitteet sekä neuvova henkilökunta tekee mahdolliseksi ulkopuolisen silmin melko haastavatkin suunnittelu- ja valmistusprosessit. Yhteistyötä tehdään luonnollisesti yliopiston kanssa, mutta myös esimerkiksi kouluryhmät ovat käyneet työskentelemässä FabLabin tiloissa. Paikalla olleet pääsivät tutustumaan FabLabin laitteisiin ja kokeilemaankin esim. laserleikkurilla työskentelyä.

Lounaan jälkeen Innokas-verkostolaiset pääsivät kuulemaan Oulun teknologiapainotteisesta luokanopettajakoulutuksesta. “Teknoja” ohjaava Mika Korhonen kertoi koulutuksen pääajatuksista sekä käytännön toteutuksesta. Keskusteluun rohkaistiin ja sitä myös syntyi.

Iltapäivällä oli aikaa vielä käydä läpi Make-it Now -hankkeen kuulumiset ja sopia tulevat kuviot.

Iso kiitos kaikille osallistuneille ja seuraavaa tapaamista odotellessa!

Ilmari Hannula (tekno07)
Projektisuunnittelija
Innokas-verkosto

 

Micro:bitteilyä Ruskon Kirkonkylän koululla

Micro:bit -koulutuksen satona saatujen 20 Micro:bitin lisäksi tilailimme Englannista asti kuntaan 50 laitetta lisää. Kun laitteet viimein saapuivat, alkoi IT-valinnaisessamme (4.-6.-luokkalaisia) kova Micro:bit -hyörintä; oppilaat saivat pääosin koulutusmateriaalien ohjeiden pohjalta edetä koodaten yksinkertaisia vaihtuvia kuvia & tekstiä, looppeja ja siitä eteenpäin mm. noppaa, kompassia, kivi-paperi-saksia ym. valmiita töitä. Neljän oppitunnin paketin loppupuolella osa oppilaista ehti myös kokeilemaan mm. laitteiden radio-toimintoa (joka todettiin aika haastavaksi hieman sekavien/harhaanjohtavien blokkien takia eli syystä, että homma ei ollut ihan niin selkeää kuin esim. eri blokkien kommunikointi Scratchissa). Käytössämme on siis yksi 25 koneen ATK-luokka, jossa käytännössä koko valinnaisviikkotunnin viettelemme.

Oppilailla oli kokemusta syksyltä jo niin Code.org:sta kuin Scratchistakin, joten mitään uutta blokkikoodaus ei ollut, mutta laite itsessään toi huomattavasti lisäintoa toimintaan; kyllä joku konkreettinen lopputulos vaan on oppilaille huomattavasti inspiroivampi kuin pelkkä ruudulla tapahtuva touhu. Nykypelit ja jopa monet nettisivustotkin ovat niin huippuunsa visualisoituja, että oppilaat eivät pysty niiden tasoiseen jälkeen, joten ruudulla omat tuotokset vaikuttavat usein jotenkin kömpelöiltä. Sen sijaan laite, joka tekee jotain omien koodausten pohjalta on vielä melko harvinaista herkkua, joten Micro:bitistä jaksoi kiinnostua lähes jokainen ryhmäläinen.

Koodaus micro:biteillä jatkuu varmasti oman luokan kanssa vielä tänä keväänä ja ensi syksynä on taas vuorossa uusi setti IT-valinnaisia sankareita. Saa nähdä, saanko innostettua muutaman muunkin opettajan testaamaan laitteita kevään aikana luokkiensa kanssa…

Terveisin:
Antti Ikonen
Ruskon Kirkonkylän koulu

Visiot-hanketapaaminen 11.1.2018

Torstaina 11.1.2018 Visiot-hankkeen aktiivit kokoontuivat Oulussa Rajakylän alakoulun tiloissa. Rehtori Anne Kumpula aloitti päivän tiiviillä tietopaketilla Rajakylän koulusta ja sen toiminnasta. Esillä olivat mm. musiikkiluokan rikastava merkitys koululle, sekä mielenkiintoiset teknoprojektit.

Tapaamisessa keskusteltiin hankkeen tilanteesta, käytiin läpi syksyn aikana tehtyä ja suunniteltiin tulevaa. Paikalle oli päässyt parikymmentä hankelaista kymmeneltä eri paikkakunnalta pitkin Suomea.

Paikkakunta kerrallaan käytiin läpi syksyn saavutuksia ja heränneitä ajatuksia. Innostus tekemistä kohtaan oli havaittavissa ja asiantuntijuus oli vahvasti läsnä. Micro:bit, VR-teknologiaa tee-se-itse -sovelluksista kaupalliseen lippulaivatuotteeseen HTC Viveen, laserleikkuri, 360-kamerat, AR-sovelluksia, sääasema ja monta muuta erilaista teknologista opetusvälinettä oli mukana erilaisissa kouluprojekteissa. Paljon oli tehty ja huikeita asioita oli saatu aikaiseksi. Projekteihin liittyviä artikkeleita löytyy myös omina julkaisuinaan.

Ennen yritysvierailua hankelaiset saivat tutustua Rajakylän koulun toisen teknoluokan toimintaan opettaja Markus Packalénin johdolla. Näimme mm. miten opilaat olivat tehnet korvakoruja laser-leikkurilla ja luoneet älykkään kodin Micro:bitin avulla. VR-lasien HTC Viven opetuskäyttöön päästiin kurkkaamaan Lauri Parkkosen avulla.Haltian-yritysvierailulla kuultiin monipuolisesti langattomien teknologioiden syntymistarinoita ideoista valmiiksi tuotteiksi. Koulun arjen yhteyksistä keskusteltiin paljon. Iso kiitos Haltian myyntijohtaja Jyrki Suutarille tapaamisen järjestelyistä ja yrityksen toiminnasta kertomisesta.

Iso kiitos osallistuneille ja varsinkin Oulun omille Markukselle, Artolle sekä Jussille. 

Ilmari Hannula
Projektisuunnittelija
Innokas-verkosto

 

 

Tulevaisuuden Pielavesi

Kuvataiteen ja tvt:n yhteisenä syksyn projektina oli seiskaluokkalaisilla suunnitella uusiksi jokin paikka Pielaveden keskustan tuntumassa. Työhön ryhdyttiin, samaan tapaan kuin elokuun koulutuksessa, luovan prosessin muodossa. Ideointi tuotti tulosta ja projektista tuli huomattavasti pitempi kuin oli etukäteen ajateltu. Projekti painottui kuvataiteeseen. Kaikki saivat lyhyen perehdytyksen microbitin käyttöön ja tekivät jonkun valmiin ohjelman. Microbitin käyttöä tarjottiin alusta lähtien mahdollisuutena, jota voi käyttää työn yhteydessä, jos se luontevasti siihen sopii. Viidestätoista ryhmästä kolme lopulta käytti microbittiä jollain tavalla. Työt koottiin joulun alla näyttelyyn kuvataideluokkaan.

Microbit oli käytössä seuraavasti:

• valomainoksena, joka soitti musiikkia nappia painettaessa,
• junanvaunussa, jota ravistamalla soi musiikki ja teksti vaihtui sekä
• huvilassa, johon syttyi valot ufon laskeutuessa katolle (omistaja saapuu paikalle).

Microbitkokeilu toteutettiin myös kaikilla kuudesluokkalaisilla syksyllä. Kevätlukukaudella tarkoitus on laajentaa ylemmille luokille.

Linnunlaulua Kaakkurissa

Teimme Kaakkurin koulussa Oulussa Micro:bit-pilotissa mukana olevassa teknologiapainottesessa luokkassa (4.luokka) Micro:biteillä monenelaisia projekteja. Tähän blogiin valikoitui projekti, jossa teimme huovuttamalla lintuja, linnuille askarreltiin maitopurkeista linnunpöntöt ja microbiteillä toteutettiin linnuille äänet.

Linnunlaulun toteutusta varten oppilaat tutustuivat erilaisiin lintujen ääniin netissä Otavan Linnunlaulu-palvelun avulla. Sen jälkeen linnulaulua imitoitiin Microbiteillä hyödyntäen Koodausalustan Musiikki-ominaisuutta.

Äänien toistamista varten hankimme kaksi pientä JBL Go-kaiutinta, joihin askartelimme aux-johdosta banaaniliittimien avulla johdot, jotka toimivat micro:bittien ja kaiuttimien välillä.

Koodauksen osuutta laajennettiin vielä niin, että ryhmien tehtävänän oli toteuttaa linnunlaulun alku etäohjauksella, eli toisella Micro:bitillä annettiin radio-ominaisuutta hyödyntäen käsky toiselle Micro:bitille aloittaa laulu.

Projekti onnistui hienosti ja teknisesti kaikki ryhmät saivat systeemin toimimaan. Ongelmaksi osoittautui käytössä olevien äänien rajallisuus, linnunlaulua oli vaikea niillä imitoida.

Kaikenkaikkiaan Micro:biteillä työskentely on ollut erittäin motivoivaa. Alkuun pääseminen on ollut helppoa, mutta ominaisuuksia riittää todella monipuoliseenkin koodaamiseen.

Kaakkurin koulun tekno-opet Samuli ja Petri

 

Micro:bit-pelejä Kivikolla

Kivikon koululla Kemissä tehtiin marras-tammikuun aikana ensimmäiset kokeilut Micro:bittien kanssa 5A- ja 5B-luokkien kanssa. Molemmat luokat olivat aiemmin käyttäneet palikkaohjelmointia esim. code.orgissa, mutta Micro:bitit olivat ensimmäinen kosketus ”ihan oikealle” koneelle annettavaan ohjelmointiin. Kokeilu tehtiin ns. tutor-tuntien puitteissa, eli Micro:bit-koulutukseen osallistuneen kolmosluokan opettajan lisäksi luokassa oli yleensä paikalla oma opettaja. Peliprojektiin käytettiin toisen luokan kanssa neljä, toisen luokan kanssa kuusi tuntia parin viikon aikana.

Aluksi oppilaat opiskelivat puolikkaan ryhmän tunnilla, jolla kerrattiin ohjelmoinnin perusidea. Sen jälkeen he saivat itselleen Micro:bitit ja pääsivät kokeilemaan ensin oman nimen kirjoittamista, sen jälkeen yksinkertaisen kivi-paperi-sakset-pelin tekemistä ja sen pelaamista. Seuraavalla tunnilla oppilaat saivat pareittain tehtäväksi suunnitella pelin käyttäen nappeja, ravistamista ja kallistuksia. Pidimme syöte-valikoiman yksinkertaisena, jotta oppilaat pääsivät helpommin alkuun. Pelin työstämiseen oli varattu pari oppituntia, joiden aikana piti myös kirjoittaa peliin ohjeet. Viimeisellä tunnilla oppilaat pääsivät pelaamaan toisensa pelejä ja reflektoimaan kokemuksiaan.

Laitteet selvästi motivoivat suurinta osaa oppilaista ja innostusta oli ilmassa. Koska syötevalikoima oli rajattu, pelien ideat rajoittuivat tietovisoista liikunnallisiin peleihin, mutta ei se kokonaisuutta haitannut: kaikki pääsivät osallistumaan ja luomaan uutta ohjelmoinnin avulla. Vastoinkäymisiä esiintyi lähinnä pelien jakamisessa muille, joka piti opettajankin opetella kantapään kautta: Google Drivestä ei onnistunut jakaa .hex-tiedostoja suoraan, vaan ne piti ladata koodausympäristöä käyttäen. Kaiken kaikkiaan tästä pikkuprojektista jäi hyvät kokemukset niin oppilaille kuin opettajillekin, ja vastaavaa projektia on suunnitteilla myös kevätlukukaudelle.

Kai Koskinen

Kivikon koulu, Kemi

5A- ja 5B-luokat

Micro:bit-viikko Muhoksen lukiossa

Ennen joulua viimeisellä kokonaisella kouluviikolla Muhoksen lukion ohjelmointi- ja robotiikkakurssilaiset ahersivat Micro:bit-ohjelmoinnin parissa. Viikon intensiivikurssille oli ilmoittautunut mukaan 26 innokasta lukiolaista kaikilta vuosikursseilta. Osalla oli jo jonkin verran ohjelmointikokemusta esimerkiksi edellisen vuoden Arduino-kurssilta tai oman harrastuneisuuden pohjalta, mutta suurin osa lähti kurssille ihan ohjelmointiummikkoina.

Intensiivikurssin vetäjinä oli kolme koulumme opettajaa: kaksi matemaattisten aineiden opettajaa ja yksi englanninopettaja. Kahtena ensimmäisenä päivänä oppitunnit pyörivät muulla koululla normaalisti, joten hieman järjestelykykyä vaadittiin, että kaikki hoitui. Loppuviikon muu koulu oli myös ilmiöoppimisessa ja teki projektitöitä, joten silloin olimme kaikki kolme paikalla.

Kurssin aikana kaikki päivät ma-to kestivät 9-15 ja tuolla välillä opiskelijat saivat käydä omaan tahtiin syömässä ja kahvilla. Tekeminen oli välillä niin intensiivistä, että opiskelijat sai melkein heittää luokasta hetkeksi tauolle, että saimme luokan tuuletettua. Useimmat siis innostuivat ohjelmoinnista tosi kovasti.

Maanantaina aloitimme Micro:bitin lyhyellä esittelyllä. Kerroimme hieman projektin taustoista ja nykytilanteesta, tutustuimme itse laitteeseen ja katsoimme muutaman videon inspiraatioksi. Sen jälkeen kurssilaiset alkoivat tehdä pareittain perusharjoituksia omaan tahtiin. Me opettajat kiertelimme luokassa auttamassa. Jokaisella oppilasparilla oli käytössä kaksi Micro:bitiä, joten jokainen pystyi tekemään perusharjoitukset itse omalla koneellaan. Tämän lisäksi käytössä oli mm. johtimia, ledejä, moottoreita ja kaiuttimia. Oppilaiden edistymisnopeudet vaihtelivat todella paljon. Jo maanantai-iltapäivällä jotkut olivat saaneet perusharjoitukset tehtyä, ja alkoi syntyä matopelejä, autopelejä ym. Tässä vaiheessa opetus oli todellakin interaktiivista.

Tiistaina aamupäivä meni vielä perusharjoitusten tai omien harjoitusprojektien parissa. Iltapäivällä aloitimme innovaatioprosessin Suomi100 -teemalla. Tästä prosessista jäi hieman sellainen maku, että ideat eivät kaikilla pareilla olleet niin korkealentoisia tai luovia kuin olisi saattanut siihenastisen työskentelyn perusteella odottaa. Lopulta kaikille kuitenkin saatiin idea, jota sitten alettiin toteuttaa. Keskiviikko ja torstain aamupäivä kuluivat sitten tämän oman innovaatioprojektin koodaamisessa ja rakentamisessa. Ideat kehittyivät vielä matkan varrella, mutta lopulta kaikki saivat laitteensa valmiiksi ajoissa. Yksi ryhmä ehti toteuttaa toisenkin projektin kun jäi ylimääräistä aikaa. Viikko huipentui torstai-iltapäivänä innovaatiomessuihin, jossa koko muu koulu pääsi tutustumaan kurssilaisten projektitöihin ja äänestämään parasta ulkoasua, teknistä toteutusta ja ideaa. Opettajat valitsivat myös parhaan myyntipuheen pitäjän, ja näille kaikille jaettiin palkinnot joulujuhlassa seuraavalla viikolla.

Kurssin jälkeen keräsimme opiskelijoilta vapaamuotoista palautetta kurssin toteutuksesta. Suurin osa oli todella tyytyväisiä kurssiin ja kehuivat erityisesti sitä, että saivat työskennellä viikon ajan keskeytyksettä saman asian parissa. Micro:bitin selkeä graafinen käyttöliittymä ei tehnyt ohjelmoinnin aloituksen kynnystä korkeaksi, vaan kaikki ensimmäistä kertaa ohjelmointia kokeilleetkin saivat juonesta kiinni. Toisaalta taas osa kokeneemmista ohjelmoijista toivoi myös enemmän tekstipohjaista ohjelmointia, joten jatkossa kurssia (tai mahdollisia jatkokursseja) pitää kehittää siihen suuntaan, että myös tämä toive otetaan huomioon.

Kaiken kaikkiaan tyytyväisin mielin jatkamme Micro:bit-alustan käyttöä ja sen kehittämistä opetuksessa jatkossakin. Ensi lukuvuonna on siis jatkoa luvassa!

Reetta Aho-Ketola, Olli Saikkonen ja Mikko Savola

Muhoksen lukio

Ohjelmoinnin alkeita Microbitin avulla

Kolmannen luokan tekno-oppilaiden kanssa lähdimme harjoittelemaan ohjelmoinnin perusteita BBC Microbit -mikrokontrollerin avulla. Aikaisempaa ohjelmointikokemusta oppilailla ei juurikaan ollut, mutta hyvin lyhyen alkuinfon jälkeen lähdimme tekemään ensimmäisiä harjoituksia. Aluksi kokeilimme, miten saamme hymiöt, kirjaimet ja muut kuviot Microbitin ledien kautta näkyville ja miten ohjelmoimme nappeja A ja B. Ohjelmoinnissa pääsimme helposti alkuun Microsoftin Blocks- lohko-ohjelmointikieltä käyttäen.

Alkuharjoitteiden jälkeen kävimme läpi yhdessä toistorakenteiden ja ehtolauseiden toimintaidean. Näitä taitoja sovellettiin sitten käytännönharjoituksissa tekemällä mm. vilkkuvia kuvioita, noppia ja kivi-paperi-sakset -pelejä. Kokeilimme myös liittää Microbitteihin kaiuttimia ja led-valoja, joita sitten ohjelmoinnin avulla hyödynnettiin äänen ja valon tuottamisessa. Olipa luokassamme joulun alla käytössä myös  Microbit-noppa, joka arpoi kuka oppilaista sai kulloinkin avata päivän joulukalenteriluukun.

Tästä on hyvä jatkaa ohjelmoinnin harjoittelua kevään mittaan Microbitin lisäksi myös muilla välineillä ja ohjelmointialustoilla. Lisää vinkkejä Microbit-työskentelyyn löydät Rajakylän koulun teknoluokkien blogin materiaalipankista.

Microbit-kokeiluja Lehtisaaren koulussa

Syksyn aikana kokeilin microbittien käyttöä muutamien 4-6 luokkalaisten ryhmien kanssa. Aloitimme microbittien käytön tutustumalla laitteeseen ja ohjelmointialustaan yhteisesti, ja sitten oppilaat saivat itse koodata kuvia ja tekstejä microbiteille. Tässä vaiheessa hauska harjoitus oli esimerkiksi sellainen, jossa jokainen sai oman microbitin ja ohjelmoi siihen vihjeitä itsestään, niin että ravistamalla sai yhden vihjeen, nappia painamalla toisen jne. Lopuksi microbitit sekoitettiin ja oppilaiden piti arvata kuka oli koodin tekijä. Tähän harjoitukseen riitti, että osasi ohjelmoida tekstiä ja kuvia ledinäytölle.

Joidenkin ryhmien kanssa teimme Innokas-verkoston sivuilta löytyviä valmiita harjoituksia kuten noppa-ja KPS-harjoituksen. Niissä suurin osa oppilaista tarvitsi paljon ohjausta ja yhteistä ääneen ajattelua selventämään, minkä takia koodista tuli sellainen kuin tuli. Nohevimmat kuudesluokkalaiset osasivat yhteisen harjoittelun jälkeen tehdä myös omia sovelluksia, joissa loivat omia muuttujia ja hyödynsivät esimerkiksi pick random-komentoa.

Kuudennen luokan ympärsitöopin jakson yhteydessä käytimme microbittejä kiihtyvyyden tutkimiseen. Ideana oli ohjelmoida microbitistä kiihtyvyysmittari, joka laitettiin pehmolelujen sisälle ja mitattiin millaisia kiihtyvyyksiä pehmolelut saivat kun ne pudotettiin kolmannen kerroksen ikkunasta. Kirjatessamme tuloksia ylös jouduimme kuitenkin toteamaan, että mittarimme oli epäluotettava, koska tulokset olivat mitä sattuu. Luultavasti vika oli koodissa, koska en ollut huomioinut sitä että microbit mittaa kiihtyvyyttä kolmessa eri ulottuvuudessa, ilmeisesti suhteessa omaan asentoonsa. Me olimme ohjelmoineet microbitit mittaamaan ja ilmoittamaan putomamis (ylös-alas)kiihtyvyyden (Z), mutta emme olleet huomioineet, että microbitit saattoivat olla miten päin vain pehmolelujen sisällä. Open näkökulmasta kokemus oli turhauttava, koska harjoitus ei toiminut niinkuin piti enkä ollut varma mikä meni vikaan, mutta oppilaat iloitsivat tietenkin siitä että saivat heitellä esineitä ikkunasta 🙂 Ehkäpä harjoitus kuitenkin epäonnistuneenakin opetti jotain tieteellisestä prosessista, kun yhdessä pohdimme mikä saattoi selittää erilaisia tuloksia, vertasimme tuloksia silmällä tehtyyn havaintoon ja kirjasta luettuun tietoon ja lopulta totesimme, ettei tuloksissa ollut mitään järkeä.

Tähän mennessä olemme käyttäneet microbittiä melko pieninä harjoituksina, eikä työskentelyyn ole juurikan liittynyt innovointi ja rakentelua. Ehkäpä keväämmällä ehdimme toteuttaa jonkun luovemman projektin, jossa oppilaiden oma ideointi on isommassa osassa.

 

Hanna Korhonen, Säynätsalon yhtenäiskoulu

Tampere tutuksi Thinglinkiä ja 360 asteen kameran hyödyntäen

Tampereen Wivi Lönnin yläkoulussa opiskeltiin opetussuunnitelman mukaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia marras-joulukuun 2017 vaihteessa. Monialaiset kestivät yhden viikon ja ne rakentuivat erilaista pajoista, joita oppilaat valitsivat oman mielenkiintonsa mukaan. Tässä blogitekstissä esitellään yksi tuotos pajasta ”Tampere Top 10”. Tässä pajassa oppilaiden tehtävänä oli valita omasta mielestään keskeisimpiä Tampereen nähtävyyksiä ja dokumentoida ne esitettävään muotoon valitsemallaan tavalla. Dokumentointiin oppilaat käyttivät niin video- kuin valokuvakameraa. Valokuvia ottaneet ryhmät ohjattiin tutustumaan ja käyttämään Thinglink-nimistä sivustoa.

Tässä blogitekstissä esiteltävän tuotoksen teki kahdeksan kahdeksasluokkalaista poikaa. He kuvasivat Tampereen nähtävyyksistä 360° kameralla. Esittämistä ja tarkastelua varten nämä kuvat ladattiin Thinglinkiin. Tässä on tuotoksen Google My Maps -sivu, jonka oppilaat valitsivat toimimaan työnsä alkusivuna. Tähän Googlen palveluun käyttäjä voi itse kartan tai satelliittikuvan päälle tägätä valitsemiaan kohteita. Kun klikkaat valitsemaasi kohdetta, aukeaa sivun oikeaan laitaan linkki, josta edelleen klikkaamalla aukeaa kyseisestä paikasta otettu, Thinglinkin kautta jaettu 360° kuva.

Tässä esimerkiksi 360° kuva, josta pääset ihastelemaan näkymiä Tampereen korkeimmasta hotellista.

https://www.thinglink.com/mediacard/992842265376325634?autoplay=1

Tämän kuvan avulla pääset tarkastelemaan höyrylaiva Kurun haaksirikon muistomerkkiä. Muistomerkin takana vilahtaa Näsinlinna.

https://www.thinglink.com/mediacard/992750920976564227?autoplay=1

Tässä näkymä piakkoin remonttiin menevältä Hämeensillalta.

https://www.thinglink.com/mediacard/992749667953410051?autoplay=1

Thinlink on siis palvelu, johon voi kätevästi ladata 360 asteen kuvia (toki tavallisiakin valokuvia voi käyttää).  Thinglinkiin ladattuja kuvia on helppo jakaa eteenpäin ja niiden tarkastelu on kätevää niin tietokoneen kuin tabletin tai puhelimen avulla. Kuviin on myös mahdollista tägätä erilaisia linkkejä. Edellä esitellyissä 360° kuvissa näkyykin erilaisia tägejä, jotka sisältävät tietoa kuvasta. Nämä linkit voivat esimerkiksi ”johtaa” uusiin kuviin tai sitten niiden kautta voidaan avata esimerkiksi PowerPoint-esitelmä. Esitelmiä Thinglinkiin siirrettäessä pitää varmistaa että kaikilla käyttäjillä on niihin lukuoikeus. Jotkin kuvien tägit eivät aukeakaan halutulla tavalla, koska esitelmän tekijä ei ole näitä oikeuksia työlleen määritellyt.

Oppilaat omaksuivat Thinglinkin käytön nopeasti sekä pystyivät käyttämään ja työskentelemään sen avulla varsin omatoimisesti. Voidaankin todeta, että Thinglink sopii hyvin yläkoululaisille sen helppokäyttöisyyden ansioista. Mitään varsinaisia ongelmia sen käytössä ei havaittu. Tässä Thinglinkin sivut.

Tommi Savikko, yläkoulun matemaattisten aineiden opettaja, Wivi Lönnin koulu, Tampere