Microbit-kokeiluja Lehtisaaren koulussa

Syksyn aikana kokeilin microbittien käyttöä muutamien 4-6 luokkalaisten ryhmien kanssa. Aloitimme microbittien käytön tutustumalla laitteeseen ja ohjelmointialustaan yhteisesti, ja sitten oppilaat saivat itse koodata kuvia ja tekstejä microbiteille. Tässä vaiheessa hauska harjoitus oli esimerkiksi sellainen, jossa jokainen sai oman microbitin ja ohjelmoi siihen vihjeitä itsestään, niin että ravistamalla sai yhden vihjeen, nappia painamalla toisen jne. Lopuksi microbitit sekoitettiin ja oppilaiden piti arvata kuka oli koodin tekijä. Tähän harjoitukseen riitti, että osasi ohjelmoida tekstiä ja kuvia ledinäytölle.

Joidenkin ryhmien kanssa teimme Innokas-verkoston sivuilta löytyviä valmiita harjoituksia kuten noppa-ja KPS-harjoituksen. Niissä suurin osa oppilaista tarvitsi paljon ohjausta ja yhteistä ääneen ajattelua selventämään, minkä takia koodista tuli sellainen kuin tuli. Nohevimmat kuudesluokkalaiset osasivat yhteisen harjoittelun jälkeen tehdä myös omia sovelluksia, joissa loivat omia muuttujia ja hyödynsivät esimerkiksi pick random-komentoa.

Kuudennen luokan ympärsitöopin jakson yhteydessä käytimme microbittejä kiihtyvyyden tutkimiseen. Ideana oli ohjelmoida microbitistä kiihtyvyysmittari, joka laitettiin pehmolelujen sisälle ja mitattiin millaisia kiihtyvyyksiä pehmolelut saivat kun ne pudotettiin kolmannen kerroksen ikkunasta. Kirjatessamme tuloksia ylös jouduimme kuitenkin toteamaan, että mittarimme oli epäluotettava, koska tulokset olivat mitä sattuu. Luultavasti vika oli koodissa, koska en ollut huomioinut sitä että microbit mittaa kiihtyvyyttä kolmessa eri ulottuvuudessa, ilmeisesti suhteessa omaan asentoonsa. Me olimme ohjelmoineet microbitit mittaamaan ja ilmoittamaan putomamis (ylös-alas)kiihtyvyyden (Z), mutta emme olleet huomioineet, että microbitit saattoivat olla miten päin vain pehmolelujen sisällä. Open näkökulmasta kokemus oli turhauttava, koska harjoitus ei toiminut niinkuin piti enkä ollut varma mikä meni vikaan, mutta oppilaat iloitsivat tietenkin siitä että saivat heitellä esineitä ikkunasta 🙂 Ehkäpä harjoitus kuitenkin epäonnistuneenakin opetti jotain tieteellisestä prosessista, kun yhdessä pohdimme mikä saattoi selittää erilaisia tuloksia, vertasimme tuloksia silmällä tehtyyn havaintoon ja kirjasta luettuun tietoon ja lopulta totesimme, ettei tuloksissa ollut mitään järkeä.

Tähän mennessä olemme käyttäneet microbittiä melko pieninä harjoituksina, eikä työskentelyyn ole juurikan liittynyt innovointi ja rakentelua. Ehkäpä keväämmällä ehdimme toteuttaa jonkun luovemman projektin, jossa oppilaiden oma ideointi on isommassa osassa.

 

Hanna Korhonen, Säynätsalon yhtenäiskoulu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s