Microbitit käyttöön luokanohjaajatunneilla!

Otimme Microbitit käyttöön oman valvontaluokkani kanssa luokanohjaajan tunneilla. Olemme luokan kanssa pohtineet paljon muun muassa sitä, millainen on hyvä luokka ja miten voisimme jokainen omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että meidän luokassa olisi mahdollisimman hyvä olla ja opiskella.

Ennen varsinaista tehtävää käytimme noin kolme oppituntia siihen, että opettelimme yhdessä, miten Microbittiä ohjelmoidaan. Aluksi kävimme muutamia perusseikkoja läpi opettajajohtoisesti, mutta hyvin pian huomasimme, että oli mielekkäänpää, kun jokainen pari eteni omaan tahtiin tutustuen. Käytimme pääosin Innokas-sivultolta löytyvää materiaalia, mutta osa oppilaista etsi itsenäisesti myös muita materiaaleja verkosta.

Kun kaikki alkoivat vähän pääsemään jyvälle, mistä Microbitin ohjelmoinnissa on kysymys, lähdimme suunnittelemaan laitetta, jolla voisimme parantaa luokan yhteishenkeä. Oppilaat pohtivat pienissä ryhmissä ensin, mitä laitteita on olemassa ja sitten sitä, mitä haasteita luokan toiminnassa on. Näiden alkupohdintojen jälkeen oppilaat lähtivät suunnittelemaan jotain laitetta, jonka pystyvät koulussa valmistamaan ja jonka tarkoituksena oli parantaa luokan yhteishenkeä.

Oppilaiden tuntui ensin olevan vaikeaa päästää ajatukset ”lentoon”, eivätkä he juuri uskaltaneet ehdotella mitään omasta mielestään tyhmiä ideoita. Kuitenkin, kun ensimmäiset ideat päästettiin ilmoille, alkoi niitä pikkuhiljaa syntyä enemmänkin. Oppilaat innovoivat muun muassa laitteen, joka auttaa jännittäjää pitämään esitelmän, heitettävän pehmokuution, joka soittaa rauhoittavaa musiikkia sekä tsemppinallen.

Nyt olemme siinä vaiheessa, että oppilaat ovat valinneet ryhmän sisällä eri tehtävät. Koodaajat ovat alkaneet suunnitella koodia ja kädentaitajat varsinaista laitetta. Tavoitteena on, että ennen kevättä saamme muutaman valmiin laitteen yhdeksättä luokkaa varten!

Jenni Hintikka

Lintumetsän koulu 8. luokka

Espoo

Micro:bit Nurmossa

Syksyn aikana Micro:bittien kokeiluja suoritettiin useammalla luokka-asteella. Ajatuksena oli tutustua oppilaiden kanssa ohjelmointiin ja päästä sisälle Micro:bittien maailmaan. Varsinainen suurempi projekti toteutettiin kahtena päivänä kahden luokan voimin. Projekti toteutettiin Suomi100 -hengessä. Oppilaille annettiin vapaat kädet suunnittelussa ja opettajien tehtäväksi tuli avustaa oppilaita hankalammissa kohdissa. Ideoita alkoi sataa laidasta laitaan. Pelejä, musiikkia ja tekstejä, joita yhdisti jollain tavalla itsenäisyys ja Suomi. Muutamat pelit olivat luonteeltaan ammuntapelejä, joissa oli Suomen historian käännekohdat tiukasti mukana.

Oppilaat tekivät projektejaan pääasiassa paritöinä, mutta muutamat halusivat tehdä oman työn omalla ajatuksellaan. Opettajien osaamistaso tällaisessa projektissa täytyy olla riittävän hyvä, jotta tytöt saadaan vietyä loppuun saakka. Eli opettajan on syytä opiskella itse ohjelmointi sellaiselle tasolle, että oppilaiden projektien ongelmat saadaan ratkaistua riittävän nopealla aikataululla. Yläkoulussa aika muodostuu suurimmaksi ongelmaksi, ellei tällaista suurempaa projektia pysty toteuttamaan yhden tai kahden kokonaisen päivän aikana. Normaalien oppituntien puitteissa aika venähtää vääjäämättä pitkäksi, jolloin oppilailla saattaa ajatukset unohtua tuntien välillä.

Kokemukset ohjelmoinnista olivat hyvät. Oppilaat tykkäsivät haastavasta ja mielenkiintoisesta työstä. Toki tarvittu työ- ja tietomäärä opettajan osalta nousi suureen arvoon. Kaikkien oppilaiden projektit valmistuivat ajallaan ja saatiin toimimaan. Järjestimme projekteista näyttelyn koulun Suomi 100 – juhlan yhteyteen, jolloin kaikki koulumme oppilaat pääsivät tutustumaan saavutuksiimme. Videon työssä Finlandia -hymni on toteutettu neliäänisenä. Kaikki neljä Micro:bittiä ”keskustelevat” toistensa kanssa radion välityksellä.https://www.facebook.com/nurmonyaste/videos/2003369066652805/  Projektin toteutuksessa saimme joukkoomme ohjaajiksi monipuolisen osaajaryhmän, joka koostui pääasiassa matematiikan opettajista.

Tiimin puolesta

Sami Vainionpää, Nurmon yläaste, 7. ja 8. lk

OULUN INNOKAS-ALUEMESTARUUSKISAT 2018

Oulun Tietomaa, eli Luuppi antoi kouluaisille lämpimän kädenpuristuksen tarjoamalla hulppeat tilansa robottikisoja varten! Auditoriossa kisailivat oppilaiden rakentamat viivanseuraajarobotit, eli forulat sekä jyhkeät Sumo-robotit. Kisahuuman lisäksi nämä robotti-insinöörit pääsivät kokemaan myös Tietomaan upeita näyttelyitä. Voittaja oli molemmissa sarjoissa pokaalinsa ansainnut. Onnittelut Eero ja Samu!

 

Att börja med Micro:bit på högstadiet – utvärdering av vårt försök

Våren 2017 fick vi på Mattliden chansen att ansöka om att bli pilotskola för ett projekt där vi testar använda Micro:bit som verktyg för att lära ut programmering. Vi blev valda och jag deltog i en två dagar lång lärarskolning i augusti 2017.

Skolningen var väldigt insprierande och bra. Under kursen fick vi skapa något konkret , i vårt fall en interaktiv cykelhjälm. Cykelhjälpen utrustades med en Micro:bit som styrde en belysning som tändes av olika input. Jag uppfattade att man från projektets sida önskade att vi skulle använda våra Micro:bittar ämnesövergripande och inspirera eleverna på samma sät som vi skapa något konkret.

I praktiken visade sig detta vara en för stor bit att börja med. Planen var från början att koppla ihop matematiken med slöjden eller bildkonsten. Men på grund av bristande timresurser och att gemensam tid för planering saknades fick jag lov att banta ner projektet. Min ursprungliga tidsplan på tre matematiklektioner á 75 minuter och två praktiska lektioner á 75 minuter räckte inte till för ett sånt här projekt.

Till vår hjälp hade vi lärare en diger materialbank med färdiga lektionsplaner. Jag valde att följa dessa med mina elever.

Den första grupp jag startade med var en klass sjuor. Vi satsade 4 matematiklektioner på att programmera våra Micro:bittar. Första lektionen var klassen mycket skeptisk, men precis innan lektionen tog slut lyckades alla få sin Micro:bit att skriva ut sina egna namn. De sura minerna försvann omedelbart när det egna namnet syntes på Micro:bitten.

De följande lektionerna gjorde vi en tärning och sten-sax-påse. Med hjälp av dessa små program kunde jag lära eleverna ”variabler”,  och att använda ”if-else”. Däremot upplevde jag att vi inte hann skapa något själva. Eleverna modifierade inte programmen. Nästa skede skulle ha varit att göra egna program, men dit hann vi aldrig.

Nu på våren gjorde jag ett nytt försök att använda Micro:bittarna i programmeringsundervisningen. Denna gång var det två tillvalsgrupper på årskurs 8. Eleverna tyckte genast om Micro:bittarna och vi kom snabbt igång. Takten var dubbelt snabbare än med sjuorna. På två lektioner hade de flesta gjort en sten-sax-påse av sin Micro:bit. Efter detta började vi modifiera våra program. Vi gjorde en fusktärning som visade en sexa om Micro:bitten skakades inne i handen, dvs i mörker. Om Micro:bitten skakades i ljus fungerade den som en vanlig tärning. På liknande sätt modifierade vi andra program, kopplade i lampor och sände signaler mellan två Micro:bittar. Inte heller i dessa grupper har vi byggt något konkret. Men jag upplever ändå att vi kunnat utnyttja Micro:bittarnas potential.

Nästa steg skulle vara att köpa in mera material för att enkelt kunna bygga. Eleverna är nu i det skede att de skulle kunna börja programmera själva. Vi har satt ungefär 5 lektioner på att komma upp till den nivån.

Jag anser att Micro:bit är utmärkt som programmeringshjälpmedel för ämnesövergripande projekt. Men man ska räkna med att projektet tar 10 lektioner á 75 minuter. För matematiken använder jag hellre textbaserade programmeringsspråk, t.ex. Racket som man kan programmera i på http://www.wescheme.org. På peda.net har MAOL byggt upp ett digert undervisningsmaterial lämpat särskilt för matematikundervisningen.

Med detta hoppas vi på Mattliden kunna hjälpa andra skolor komma vidare med sin programmering.

Vänliga vårhälsningar,

Jeanette Holmlund-Hampf, lektor i Matematik och fysik vid Mattlidens skola.

 

Ruutuvalinnainen ohjelmointihommissa

Mikkelin lyseon koulussa kuvataiteen valinnaisessa, joka kulkee nimellä Ruudut kuvan teon välineenä kurssilla 20 oppilasta opetteli koodausta syyslukukaudella. Käytimme aikaa koodaukseen melko paljon. Opettelimme Scratchin ja Code.org sivuston avulla koodausta, kokeilimme vähän TurtleRoyta ja sitten hyppäsimme Micro:bitin maailmaan. Opella meni aikaa tilatessa tarvittavia lisäosia luokkaan; piuhoja, moottoreita, kaiuttimia, valoja jne.

Teimme ryhmän nuorten kanssa yhdessä pienryhmissä koulutuksessa saaduista materiaaleista harjoitukset noppa, kivi-paperi-sakset, äänien, tekstien ja kuvioiden koodaamisen ja erilaisten osien liittämisen micro:bit piirilevyyn. Oppilaat saivat yhteisten harjoitusten jälkeen valita pienryhmissä omana suunnitelmana mitä lähtevät tekemään. Saimme aikaan kaksi tuotosta. Toinen oli potkureilla toimiva vene ja toinen kannettava kaiutin, johon oppilaat sävelsivät itse musiikkia. Loput ryhmästä halusi omana suunnitelmana tehdä muuta kuin koodausta.

Ryhmä koostui 7.luokkalaisista oppilaista. Osa nuorista oli tosi kiinnostuneita, osa ei. Kuvisopella ei ollut riittävästi tietoa sähköstä.  Avuksi piti välillä pyytää matemaattisten aineiden ope. Yläkoulussa on vähän haastavaa tehdä työtä yhdessä lukujärjestyksen vuoksi.

Kuviksessa mahdollisesti koodataan pajatyöskentelynä kevään toimintaviikolla ja perusryhmissäkin koodaamme micro:bitillä kevään viimeisillä tunneilla. 9.luokkien valinnaisissa osallistuimme syksyllä Mikkeli Art & Design viikon tapahtumiin ja suunnittelimme tuotteita. Kokeilemme lukuvuoden lopussa valmistaa tuotteita ja liittää tuotteisiin micro:bitin avulla robotiikkaa.

Olen opena innoissani ohjelmoinnista ja aion sen nivoa kuviksen opsiin, vaikka sitä ei siellä valtakunnallisesti olekaan. Luokkani on hyvin varusteltu tietokoneiden, piirotpöytien, 3D printterin, greenscreenin ja jatkossa myös VR/360 tekniikan osalta. Vain taivas on rajana mitä kaikkea saammekaan aikaan. Ohjelmointi olisi kuulunut olla osa kuviksen opsia, sillä ohjelmointi on irroittamaton osa tämän päivän visuaalista kulttuuria muotoiluun, sovelluksiin, peleihin, animaatioihin ja keksintöihin liittyen. Ei kun luomaan!

Pauliina Kuronen, kuvataideopettaja, Mikkelin lyseon koulu, 7.luokan valinnaisryhmä, Mikkeli

 

Liikkuminen ja micro:bitit

Seitsemäsluokkalaisten ohjelmoinnin opetus toteutetaan koulussamme – turkulaisessa Puropellon koulussa – tänä vuonna etupäässä micro:bitien avulla. Make it Now -hankkeen innoittamana jokainen seitsemäsluokkalainen suunnittelee ja toteuttaa omissa 3 – 5 hengen ryhmissään jonkin micro:bitiä hyödyntävän laitteen, joka kannustaa liikkumaan.

Ensimmäisen luokan tuotoksina syntyi polkupyörän vilkut, silmälasien pyyhkimet, valoon reagoiva tuuletin, lihaskuntoliikkeiden laskuri ja liikesuunnan näyttö pöytätennismailaan. Projektin alussa oppilaille esiteltiin micro:bit ja sen mahdollisuuksia. Tämän jälkeen oppilaat saivat varsin vapaasti suunnitella laitteensa sekä sen toimintaa ja hahmotella suunnitelmaansa paperille. Idean löytäminen vei parilla ryhmällä aikaa etukäteen ajateltua enemmmän, mutta kaikki saivat suunnitelmansa valmiiksi kahden 75 minuuttisen oppitunnin aikana.

Tämän jälkeen teimme micro:bitiin liikuntavälineiden ensimmäiset ohjelmaversiot. Tähän aikaa kului noin 75 minuuttia. Laitteet rakennettiin parin 75 minuuttisen aikana, testattiin ja paranneltiin ohjelmistoa. Rakentamisessa hyödynnettiin tekstiilityön, teknisen työn ja kuvaamataidon taitoja ja välineitä. Nujorten kasvot täyttyivät tyytyväisillä ilmeillä, kun laitteet toimivat edes sinne päin kuin he olivat suunnitelleet.

Alkuun pääsy tuntui siis muutamalla ryhmällä vaikealta. Tätä varten käymme seuraavan luokan ryhmäläisten kanssa micro:bitin mahdollisuuksia tarkemmin läpi ja otamme ehkä muutamia esimerkkejä laitteista. Ohjelmointiosio sujui melko hyvin, mutta rakentamisvaiheessa riitti säpinää. Ensimmäisen luokan kanssa projektiin käytettiin ryhmän peräkkäisiä matematiikan tunteja. Seuraavan ryhmän kanssa kokeilemme, josko homma sujuisi paremmin, kun projektin parissa työskennellään yksi 75 minuutin tunti viikossa.

 

Markus Luoma
Puropellon koulu
Turku
7. luokka

Making med Micro:bit

I Höjdens skola i Tenala har vi testat Microbiti i flera olika projekt, främst som mikrokontroller i olika Makeprojekt. Under Finland 100 år firade vi med att skapa nya leksaker av gamla. Microbiten användes som fjärrkontroll för att starta de nya robotarna. Vårt projekt fick stor publicitet i en svensk tidning ”Grundskoletidningen”

Utdrag från artikel som gjordes i tidskriften ”Grundskoletidningen”

Digiponny med servonacke och grönt lysande ögon.

Roski-rob, gamla leksaker får nytt liv med Microbit, när Finland firade 100 år

 

 

 

 

 

 

 

 

Nu förbereder åk 8 interaktiv konst som skall ställas ut i maj 2018 i skolan. Eleverna jobbar i grupp och skall både analogt och digitalt planera sitt konstverk. Konstverket skall vara interaktivt med betraktaren.

Interaktiv konst ett mångvetenskapligt projekt i åk 8 Höjdens skola, våren 2018. Genomgång av Output och Input.

 

Interaktiva konstverk med Microbit

PS. Vår elev Emil Ekholm vann Teknatur tävling 2018 med sin självkörande traktor programmerad och byggd kring micro:bit. Vi har alltså en riktig expert i vår skola. Se en kort presentaion nedan:

https://www.facebook.com/Hojdensskola/videos/439355786484073/?t=8

 

Microbitillä ohjelmoinnin alkuun

Olemme käyttäneet microbittejä ensisijaisesti seiskojen kanssa. Meidän matematiikan opettajista 2 oli Helsingin koulutuksessa syksyllä 2017 ja myöhemmin syksyllä loput neljä opettajaa saivat koulutuksen. Lisäksi keväällä osallistumme kaikki microbitin jatkokoulutukseen, jonka jälkeen tarkoitus on keväällä jatkaa ja syventää microbittien käyttöä. Tähän mennessä noin 250 oppilasta on päässyt kokeilemaan Microbittejä. Tämä on mielestäni aivan todella hieno lukema.

Kerron Microbit-kokemuksia oman seiskaluokan ryhmäni näkökulmasta. Ohjelmointi oli suurelle osalle täysin ennestään vieras asia. Osalla taas oli alakoulukokemusta lähinnä Scratchistä. Etenkin tytöistä suurella osalla ei ollut kokemuksia lainkaan ohjelmoinnista.

Toteutimme kuuden tunnin ohjelmointijakson ennen joulua ja toisen kuuden tunnin jakson loppukeväällä. Koska ohjelmointi oli vierasta, päädyimme 3 + 3 rakenteeseen harjoittelemalla aluksi 3 x 45 min code.orgin tehtäviä ja tämän jälkeen 3 x 45 min microbittiä.

Microbittien kanssa emme tehneet tajunnan räjäyttäviä projekteja, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa ja kiehtovampaa oli nähdä aidosti oppilaiden innostus, uskallus ja rohkeus lähteä koodaamaan. Code.orgissa oppilaat pääsivät jo hieman jyvälle, mutta tässä vaiheessa muutama tyytyi vielä sivustaseuraajan rooliin. Microbit taas toi konkreettisen tuntuman ja viimeisetkin oppilaat halusivat oman robotin ja onnistuivat koodaauksessa. Iloitsin siitä, että jokainen sai onnistumisen kokemuksia.

Harjoittelimme ensimmäisen Microbit-tunnin ihan sen peruskäyttöä ja nopan sekä kivi-sakset-paperin koodausta. Toisella tunnilla kokeiltiin radion toimintaa ja viimeisellä tunnilla oppilaat saivat kokeilla omia ohjelmia. Syntyi muun muassa musiikkia, liikkuvaa kuvaa, yksinkertainen napinpainalluspeli ja radiolähetys.

Oppilaiden kommentteja kuunnellessa tuntui, että nyt ollaan asian ytimessä. Oikeaa konkreettista tekemistä ja väline, jolla tuotoksen näkee heti. Oppilaiden innostus oli suurta ja toivottiin, että voitaisiin jatkaa microbittien käyttöä. Myöskin välitunnit kuluivat luokassa koodaillen omia tuotoksia loppuun.

Keväällä on tarkoitus jatkaa microbittien käyttöä. Ensi vuodelle tilaamme oheismateriaalia, moottoreita, ledejä, johtimia, kaittimia ym, jotta voimme toteuttaa omat ideamessut. Lisäksi jokainen koulumme matematiikan opettaja oikein säteili microbit-koulutuksen jälkeen ja tällä hetkellä meillä on hyvä innostunut tiimi jatkamaan microbittien käyttöä myös tulevina vuosina – etenkin kun syksyksi saamme oheismateriaalia. Pakko myöntää, että odotan jo innolla ensi syksyä ja koulumme ideamessuja!

Kasiluokan robotiikan valinnaiskurssi

Otimme Micro:bitit käyttöön 8. luokan robotiikan valinnaiskurssilla. Kurssi toteutettiin syyslukukaudella 2017. Aluksi tutustuttiin Micro:bitin toimintaan ja jo pian oppilaat pääsivät itsenäisesti kokeilemaan valmiita projekteja Innokas-sivustolta.

Käytimme kurssin aikana koulutuksesta saamiamme Micro:bittejä ja komponentteja. Lisäksi hankimme mm. lisää haeunleukajohtoja, ledejä, ultraäänisensoreita, servoja sekä moottoreita. Rakentamiseen käytettiin pääasiassa askartelumateriaalia. Kurssin aikana valmistuivat esim. automaattiroskis, liikkeeseen reagoiva vilkuttava robotti, tuuletin ja auto. Osa oppilaista toteutti lisäksi Micro:bit-sivuston valmiita projekteja.

Sanni Kalliolahti, 8. luokka, Länsimäen koulu, Vantaa

Micro:bitit ja menox!

Ulvilan Vanhankylän koulun kolmoset aloittivat microbitteilyn syysloman jälkeen. Toimintaamme rajoitti laitteiden puutteellisuus kolmannen luokan alkaessa. Onneksi lopulta löytyi ratkaisu kävelymatkan päästä kaupungintalon atk-luokasta. Koska atk-luokassa ei ollut mahdollista esim. kädentaitojen liittäminen micro:bitteihin, niin päädyimme toiminnallisiin ohjelmointitehtäviin.

Innokkaan sivujen lisäksi käytimme tuntien suunnittelussa apuna seuraavista osoitteista löytyviä harjoituksia:

https://www.microbit.co.uk/blocks/lessons

http://www.101computing.net/category/bbc-microbit/

https://make.techwillsaveus.com/bbc-microbit/bit

https://makecode.microbit.org/courses/csintro

https://www.microbit.co.uk/games

Kerromme seuraavaksi tarkemmin muutamasta tekemästämme harjoituksesta. Lapset ohjelmoivat ystävyysmittarin. Yhdessä piti pitää Micro:bittistä kiinni ja ravistaa, niin se kertoi leikkimielisesti, kuinka paljon ystävyyttä on kahden luokkakaverin välillä. Micro:bit arpoi randomisti luvun 0-100. Lisäksi lapset ohjelmoivat nopan, joka näytti numeroita satunnaisesti numeroita 1-6. Nopalla pelattiin opettajan tulostamaa kertolaskupeliä (kuva ylhäällä). Toisessa noppatehtävässä piti ohjelmoida Micro:bit näyttämään nopan numerot pisteinä. Pisteet ohjasivat erilaisiin liikuntatehtäviin. Yksi lapsista mieluisin tehtävä oli Micro:bitillä pelattava Totuus vai tehtävä -peli. Lapset ohjelmoivat painamalla Micro:bitin A-nappulaa näyttämään satunnaisesti nuolen neljään eri suuntaan, jonka avulla selvisi, kuka saa totuuden, tehtävän vai meneekö vuoro ohi. Vuoron saaneen oppilaan piti painaa B-nappulaa, josta tuli satunnaisesti näyttöön tekstit totuus, tehtävä tai HUH! (=pääsit tällä kertaa pälkähästä).Juuri ennen koulumme itsenäisyysjuhlaa saimme ex tempore-idean micro:bitkynttilöistä, jotka juhlassa lepattivat toivotuksia 100-vuotiaalle Suomelle.

Odotamme. että pääsemme syksyllä siirtymään väistötiloista uusiin innostaviin tiloihin, joissa voi käyttää Micro:bittejä monipuolisesti oppimisessa.

Eeva-Liisa Kallinen-Alenius ja Kati Toikka, Vanhankylän koulu, Ulvila