Luovan teknologiakerhon 4 ensimmäistä kerhokertaa

Hei!

Olemme kokoontuneet noin 20 henkilön, poikavoittoisen 3-4-luokkalaisen kerhoryhmän kanssa neljä kertaa. Ensimmäisellä kerhokerralla kävimme säännöt läpi ja sovimme toimintatavoista. Tärkeäksi ohjeeksi osoittautui se, että ongelman tullessa he turvautuvat ensin kaverin tukeen, sitten muiden oppilaiden apuun ja lopuksi vasta open apuun. Koulumme tietokoneluokassa sekä kaupungin tarvikelainaamolta lainassa olevissa laitteissa on niin monta muuttujaa, että oppilaat joutuvat kerhoaikanaan osa kokemaan useampia ongelmia. Juttelimme niiden tuomasta ahdistuksen tunteesta ja totesimme sen kuuluvan tekniikan kanssa toimivan arkipäivään – Siksi sitä tunnetta on hyvä hallita.

Tutustumista micro:bitin mahdollisuuksiin

Ensimmäisellä kerralla koodasimme porukalla Micro:bitistä nopan, ja otimme matseja toisia vastaan. Suurin osa oppilaista toimi micro:bitin kanssa pareittain, mikä oli toimiva ratkaisu. Emme kytkeneet kaikkiin micro:biteihin edes paristoja, ja oppilaat ravistelivat numeronsa laitteen ollessa koneessa kiinni. Näin vältyimme myös osien kytkemis/ palauttamissähläykseltä. Puhuimme kyllä virtalähteestä ja oppilaat näkivät kaikki osat ensimmäistä kertaa käytännössä. Annoin aluksi oppilaille vapaan tehtävän tutustua ledinäytön toimintaan ja kaikki saivat oman nimensä näytölle. Tästä innostuneena osa oppilaista teki jo pitkiä kokeilukoodeja ennen noppapelin luontia.

SpheroEdu-ohjelmalla koodaaminen muistuttaa micro:bitin koodaamista ja oli oppilaiden mielestä erittäin hauskaa

Toinen kerta oli varmasti suosituin kerta oppilaiden mielestä, kun olin lainannut Jyväskylän kaupungin tarvikelainaamosta 12 kappaletta Sphero-palloja. Kerroin asioita Spherosta Spheroedu-sovelluksen tietojen perusteella ja näytin videon, mitä Spherolla voi tehdä. Tässä linkki kyseiseen videoon:

http://taped.ejuttu.fi/videojuttu/sphero-esittely

Oppilaat opettelivat niiden ohjaamista Sphero-ohjelmalla. Lopputunnista tutustuimme Spheroedu-appin käyttöön ja kerroin seuraavalla kerran haasteen – kahdeksikon ohjelmoinnin.

Kolmannella kerralla oli vuorossa kahdeksikon koodaaminen Spheropallolla. En ollut itsekään tätä aiemmin tehnyt, mutta tämä onnistui aika nopeasti kolmelta oppilasparilta.

Kaikista ei ollut tähän tehtävään – osa oppilaista ei onnistunut luomaan toimivaa koodinpätkää, vaan he nauttivat Spheron ohjailun ja eri ominaisuuksien lumosta. Tämä sallittakoon, sillä onhan kerhotoiminta samalla vapaaehtoista ja oppilaiden vapaa-ajalla tapahtuvaa. Huomasin muutaman oppilaan toistuvasti toteavan – Tällaisen haluan kotiin itselleni! -lausetta ja samalla mietin omaa rooliani eri teknologisten laitteiden markkinoijana alakoulussa. Kerhokerran lopuksi pohdimme, mihin Spheropallon tapaista voisi tulevaisuuden yhteiskunnassa käyttää ja mitkä olisivat sen käytön seuraukset. Aika nopeasti moni keksi siivous- ja kuljetustehtäviä pallolle ja kolmasluokkalaisetkin tajusivat osan seurauksista olevan negatiivisia osalle työvoimasta.

Osa oppilaista innostui Spheropallojen sijaan jatkamaan micro:bitin tutkimista. Koodasimme luokassa kivi-sakset-paperi-pelin, joka osoittautui aika haastavaksi koodaukseksi 1,5 tunnin ajalle. Lopuksi saimme viisi valmista micro:bit-koodausta tähän ja peli oli valmis. Oppilaista paistoi silti väsymys tämän jälkeen – aivokapasiteetti oli varmasti käytetty loppuun 🙂

Elokuvia tehtiin kuvaamalla kaunista pakkaspäivää sekä sähköpyöräilijää

Neljännellä kerralla sukelsimme iMovien ihmeelliseen maailmaan ja aurinkoisen kevätpäivän innoittamana kävimme kuvaamassa kaunista Palokkaa. Otin itse samalla muutaman polkaisun omalla sähköpyörälläni kameran edessä, sillä kilometrimittariini tuli saman päivän aikana 1000km täyteen. Sen kunniaksi muutama kerholainen innostui tekemään oman puhelimensa sovelluksella videon.

Tehtävänanto oli seuraava: Kuvaa 4 lyhyttä videonpätkää ja ota neljä kuvaa kauniista kevätpäivästä. Aikaa 15 minuuttia, sen jälkeen tapaamme tietokoneluokassa ja editoimme kuvat sekä videot iPadeillä.

Kaikki muut paitsi muutama kykenivät tähän – kaksi oppilasta innostui ulkona vuoren valloitukseen, jossa toinen heistä loukkasi itseään. Onneksi loukkaantunut kykeni arvista huolimatta olemaan kerhossa reippaasti loppuun saakka. Olen tyytyväinen neljän kerhokerran jälkeen siitä, että osanottajaryhmä on säilynyt lähellä 20 kerholaista ja oppilaat ovat kerrasta toiseen olleet läsnä. Samalla olen itse oppinut paljon tieto- ja viestintätekniikan käytöstä opetuksessa.

Aurinkoista kevään jatkoa toivottaen,

Risto Suutarinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s