3D-tulostaminen opetussuunnitelman mukaisena toimintana

Tällä hetkellä elää jossain määrin käsitys, että 3D-tulostaminen on ”vain napin painallusta”. Tämän käsityksen mukaan siihen ei siis nähdä sisältyvän kovinkaan paljon mitään pedagogisesti merkittävää. Käsityksen omaavat henkilöt harvoin ovat kuitenkaan varsinaisesti kokeilleet 3D-tulostamista oppilaiden kanssa.

3D-tulostamisen kokonaisprosessi muodostuu mallintamisesta ja tulostamisesta. Lyhyesti kuvattuna prosessi on peruskoulussa tyypillisesti seuraava. Mallintamien alkaa siitä, että oppilas kirjautuu internetissä olevaan mallinnusohjelmaan. Tämän jälkeen hän opettelee mallinnusta ja alkaa mallintaa omaa työtään. Kun muistetaan että kyseessä 3D-suunnittelu, niin omaa työtä voi ja pitääkin tarkastella erilaisista avaruudellisista kulmista. Tämä eittämättä on yhteneväistä erilaisten teollisuudessakin käytössä olevien suunnitteluohjelmien kanssa. Kun työ on valmis, pitää se nimetä ja tallentaa oikeassa tiedostomuodossa haluttuun paikkaa. Tämän jälkeen tiedosto pitää vielä siirtää erilliselle koneelle, jossa tulostinta ohjaava ohjelma on. Huomion arvoista on myös se, että mallintaminen tapahtuu pöytäkoneella. Tablettien ja puhelimien valtakaudella ei ole itsestäänselvyys, että oppilas hallitsee pöytäkoneen käytön. Esimerkkinä voidaan mainita, että joskus yläkoulussakin törmätään tilanteeseen, ettei oppilas osaa siirtää pöytäkoneelta tiedostoa sähköpostilla paikasta A paikaan B, koska hän ei tiedä mistä @-merkki löytyy.

Kun pohditaan tätä 3D-tulostamisen kokonaisprosessia ja otetaan huomioon toimintaan väkisinkin liittyvä kestävän kehityksen näkökulma, havaitaan että kaikki opetussuunnitelman laaja-alaiset osaamiskokonaisuudet lukeutuvat siihen. Voidaankin hyvin perustellusti sanoa, että 3D-tulostaminen ei suinkaan ole ”vain napin painamista”. Sen sijaan se on niin ala- kuin yläkouluun aidosti sopivaa ja opetussuunnitelman mukaista toimintaa. Jo pelkkä esineen suunnitteluprosessi on oppilaan oppimisen kannalta hedelmällistä, vaikka kyseistä esinettä ei lopulta tulostettaisikaan. Itse asiassa aina olisikin oppilaiden kanssa syytä pohtia, onko jokaisen työn tulostaminen edes välttämätöntä?

Laaja-alaisten osaamiskokonaisuusien lisäksi 3D-tulostamisella voidaan vahvistaa opetussuunnitelman mukaista yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuuria. Tämä voi tapahtua esimerkiksi oppilasagenttitoiminnan muodossa. Ylempien luokkien oppilaat voivat opastaa alempien luokkien oppilaita mallintamisessa. Parhaimmillaan tulostin siis tarjoaa vuorovaikutuskanavan vaikkapa yhtenäiskoulun ala- ja yläkoulun oppilaiden välille. Mainitaan vielä lopuksi kodin ja koulun yhteistyö, sillä tapauskotaisesti 3D-tulostin tukee myös tätä opetussuunnitelmassa mainittavaa toimintaa. Koska mallintaminen tapahtuu internetselaimessa ilmaiseksi toimivalla ohjelmalla, on sitä mahdollista tehdä kotona ja näin jotkut lapset tekevätkin. Joskus näissä tapauksissa innostus mallinnusta kohtaan voi tarttua myös johonkin muuhun perheenjäseneen.

Summa summarum – 3D tulostaminen on aidosti opetussuunnitelman mukaista toimintaa.

Matemaattisten aineiden opettaja Tommi Savikko, Wivi Lönnin koulu, Tampere

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s