Mitä Martinkalliossa on innovoitu koronasta huolimatta?

Tämän lukuvuoden piti olla koulussamme suuri innovaatiovuosi ja tavoitteena oli saada digiportaat juurrutettua koulun toimintaan, edistää tasa-arvoista digiosaamista ja kouluttaa tiimiopettajuuden voimalla henkilökuntaa laitteiden ja digitaitojen ohjaamisessa. Mutta sitten iski korona ja hetken lamautusisku osui meihinkin. Tämän johdosta osa haaveista karsiutui, mutta tavoitteet jäivät silti voimaan. Nyt on edetty viikko ja päivä kerrallaan, pienin askelin, ja kuitenkin saavuttaen yllättävän paljon! 😊 

• Tiimiopettajuus in action -koulutus 

Etäkokouksena toteutettu koulutus sai meidät huomaamaan, että itse asiassa tiimiopettajuus on jo monelta osin iso osa koulumme arkea. Erityisesti oppilastoimintaa tukevat tiimit ovat juurtuneet vahvasti koulumme toimintamalliin ja tukevat ala- ja yläkoulun välistä yhteistyötä. Koulutuksen toteutti Innokas-verkoston johtaja Tiina Korhonen.   

• Laitehankinta on edennyt 

Laitehankintaa on pohdittu viestien voimalla koko opettajakunnan kesken. On ollut hienoa, että hankkeen tarjoamat resurssit on tullut näkyväksi kaikille ja keskustelu on ollut monipuolista ja avointa. Samalla koulun johto on saanut päivitettyä tietoa tämän hetken laite- ja ohjelmatoiveista ja voinut päivittää omien varojen käyttöä oikeaan suuntaan. 

• Tila teknologialuokaksi! 

Saimme vihdoin toimivan idean teknologiavärkkäysluokaksi, kiitos Antti! Matikan luokan ja biologian varaston välissä on pikkuluokka, joka soveltuu tähän mainiosti. Nyt vain suunnittelemaan ja järkkäilemään! 

• Digitutor-toiminta käynnistyi uusin voimin 

Kaisa-Leena-open avulla koottiin edellisvuoden digitutoreista ja uusista innokkaista digitutorporukka, joka alkoi kokoontua lokakuusta lähtien joka toinen viikko. Yläkoulun historian ope Mika nousi remmiin uutena ohjaavana opena.  

Digitutorit aloittivat tutortoiminnan heti uusista ykkösluokkalaisista ja tokaluokkalaisista, joille he ohjasivat multilink-palikoiden avulla koodauksen alkeita. Tässä tehtävänanto: 

1. Oppilaat hakevat n.10 palikkaa (2-3 väriä maksimissaan). 

2. Oppilaat rakentavat niistä jonkinlaisen ”kyhäelmän”. 

3. Oppilaat hakevat saman määrän ja saman väriset palikat pöydälleen kuin mitä omassa rakennelmassa on. 

4. Oppilaat jaetaan pareihin. 

5. Parit istuvat selät vastakkain 

6. Toinen oppilas koodaa eli antaa toiselle oppilaalle ohjeet, miten rakennetaan hänen ”kyhäelmänsä” irtopalasista hänen antamillaan komennoilla. 

Esim. Laita kolme vihreää palikkaa päällekkäin pystysuoraan, lisää yksi punainen palikka ylimmän palikan oikealle puolelle jne. 

7. Lopuksi tarkistetaan, tuliko samanlainen ”kyhäelmä” kuin mallissa on. 

8. Nyt toinen pari koodaa toista oppilasta oman ”kyhäelmänsä” mukaan. 

9. Lopuksi voidaan jutella koodaamisesta yleensä (opettajan johdolla) digituutorit voivat kertoa, mitä he osaavat koodata ja millä 

Espoon Martinkallion koulun innovatiivinen koulu -hanke

Kuvat ja teksti: Annika Tahkokallio

Miten ohjelmoinnillisuus näkyy sinun oppiaineessasi?

EU:n koodausviikon yläkoulun haaste osallisti vuonna 2020 aineenopettajia. Miten ohjelmoinnillisuus näkyy sinun oppiaineessasi?

Ohjelmoinnin jalkautuminen erityisesti ylemmille koulutusasteille (yläasteet, lukiot) on jokseenkin kompuroinut. Syitä on toki useita: mm. kalliisiin TVT-laitteistoihin ja niiden ylläpitoon liittyvät kysymykset, opettajien ajanpuute, opetussuunnitelman noudattamisen paineet. Eräs keskeinen ja myös kansainvälisessä tutkimuksessa (esim. Weintrop ym., 2019) havaittu tekijä on opettajien puutteellinen koulutus sekä oman ymmärrykseni mukaan erityisesti se, että ohjelmoinnin mielekkäitä pedagogisia sovellustapoja juurikin aineenopettajien konteksteihin vielä uupuu paljon.

Eräs keskeisimmistä haasteista ehkä ympäröi kaikkia edellä mainittuja. Kyse ei ole siitä, etteivätkö kasvatusalan toimijat (valtiolliset ja kunnalliset päättäjät, rehtorit, opettajat) tietäisi, että ohjelmoinnillista ajattelua ja ohjelmointia olisi jossain määrin tärkeä oppia koulussa. Kyse lienee enemmänkin käsityksessä siitä, että koulussa pitäisi oppia niin paljon kaikkea muutakin. Koulu on ”kilpailevien oppiainesten kenttä”, jossa oppilaiden pitäisi omaksua vaikka minkälaisia tietoja ja taitoja niin kovin lyhyessä ajassa. Jotakin jää aina arjessa pois, joten kuinka mukaan voisi heittää mitään kovin suurta ja uuttakaan?

Koulu peilaa yhteiskuntapolitiikkaa. Se, mikä nähdään kulloinkin vallitsevassa poliittisessa ilmapiirissä tärkeänä, valuu mitä luultavimmin opetussuunnitelmaan. Tämä havaitaan erinomaisesti ohjelmoinnillisen ajattelun kohdalla: ohjelmoinnillinen ajattelu ratsastaa TVT-alan hurjan kehityksen aallonharjalla, joka muistuttaa joka päivä vaikkapa Internetiä selaillessa tai erilaisia arjen laitteita käytettäessä siitä, kuinka ohjelmoinnillisuutta on todellakin aivan kaikkialla.

Esimerkkejä ohjelmoinnillisuudesta eri aloilla (lähdemateriaali).

Erityisesti aineenopetuksen näkökulmasta puuttuu kuitenkin vielä hyvin tärkeä työurakka: rikas kartoitus siitä, millaisia ohjelmoinnillisia ilmiöitä eri tieteen, työn ja arjen alueilta löytyy, ja millaisia kouluun soveltuvia oikean elämän ilmiöihin liittyviä oppimisaihioita niistä voisi rakentaa.

Toki muutamia esimerkkejäkin löytyy. Esimerkiksi Innokas-verkoston ”Robotit fysiikan opetuksessa” on äärimmäisen hieno harjoituspaketti ohjelmoinnillisesta ongelmanratkaisusta fysiikan ja matematiikan opetuksen konteksteissa. Kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta löytyy myös satunnaisia esimerkkejä, kuten historiallisen pelin tekeminen (Dong ym., 2019) ja puun elinkaaren ohjelmoinnillinen mallintaminen (Israel ym., 2015), joita voisi olla hedelmällistä soveltaa myös suomalaiseen kouluopetukseen. Tällaisiin oppimisaihioihin sisältyy oivallisesti sekä eri oppiainesten ”perussisältöjä” että ohjelmoinnillisesti ajattelemista – siis sekä ohjelmoinnillisten ongelmien itse ratkaisemista että ohjelmoinnillisen ympäristön ”monilukutaidollista” tarkastelua.

Esimerkkejä ohjelmoinnillisuudesta koulussa. Vasemmalla ”Robotit fysiikan opetuksessa”, oikealla Etoys-ohjelmistolla mallinnettu puun elinkaari (Israel ym. 2015).

Kuinka ohjelmoinnillinen ajattelu näkyy eri työn, tieteen ja arjen alueilla? Millaisia ovat ne oikean elämän työkalut ja tekemisen tavat, joissa ohjelmoinnillista ajattelua hyödynnetään? Millaisia värkkineitä ja ohjelmistoja voisi omaksua kouluun eri oppiaineita yhdistelevään oppimiseen?

Ohjelmoinnillinen ajattelu ei varmastikaan halua ”kilpailevien oppiainesten kentässä” viedä keneltäkään mitään pois. Sen sijaan se haluaa ehkä hieman uudistaa, päivittää tai kytkeä eri oppiaineiden erityiskysymyksiä oikean elämän tämän päivän tärkeisiin ilmiöihin.

Janne Fagerlund (KM)
Tohtorikoulutettava
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos

Oulun oppilaiden suunnittelema ja toteuttama pakohuone aukeaa pian

Rajakylän 4. ja 6. teknoluokkien Escaperoomsin kanssa toteuttama pakohuoneprojekti alkaa koulun osalta olla valmis. Ideat, rekvisiitta, käsikirjoitus, suunnitelma, pulmat yms. siirretään tämän viikon aikana Pekan ja Ainon toteutettavaksi pääkallopaikalle osoitteeseen Torikatu 19. Parin kolmen viikon päästä itse kukin pääsee varaamaan itselleen ja kavereilleen tai perheelleen mahdollisuuden kokeilla onko ryhmästä Kirotun koulun velho-opettajan taian rikkojaksi.

Projektista on tehty kaksi erinomaista juttua paikallisiin medioihin:
– https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/oppilaat-rakentavat-aivan-oikean-pakohuonepelin-rajakylassa
– https://www.forum24.fi/vapaaaika/oulun-keskustaan-avataan-suomen-ensimmainen-lasten-suunnittelema-pakopeli-6.56.3998334.75321871ae
Täältä pääset varaamaan oman pakoajan ryhmällesi: https://escaperooms.fi/varaa-pakohuone/kirottu-koulu/