Loppuseminaaria varten tehtävän videon ideointi lähti käyntiin keväällä 2020. Lopputuotoksen punaiseksi langaksi halusimme kiteyttää oppilaiden osallisuuden hankkeemme kehitystehtävässä. Saimme helposti vision videon punaisesta langasta: ideasta käytäntöön! Videon tarina nivoisi yhteen kaikki ne arjen rakenteet, joita opettajat ja oppilaat pääsevät käyttämään hyväkseen tulevaisuudessa. Halusimme, että videolla näkyvät meidän omat kokemuksemme ja tunteemme tällä videolla: vaikeuksista voittoon, yksinäisyydestä yhteisöllisyyteen!
Tämän ydinajatuksen siivittämänä juoni muodostui vaivattomasti tarinaksi, jossa alkutilanteessa opettaja pinnistelee luokassaan yksin tuskaisena ohjelmoinnin opetuksen kynsissä. Pelastajaksi saapuvat digitutor-oppilaat, joille ohjelmointi on tuttua. Oppilaiden opettaessa toisille oppilaille homma sujuu kuin tanssi ja samalla myös opettaja huomaa, ettei kaikkea meillä Martinkallion koulussa tarvitse osata ja toteuttaa yksin!
Videota ryhdyimme kuvaamaan tänä syksynä. Itse tarinan lisäksi halusimme, että videolta näkyy hyvin myös ne käytännön teot, joita olemme luoneet helpottamaan opettajien työtä digitaitojen opetuksen tueksi. Koko prosessin ajan olemme rakentaneet digitaitoportaita, digipassia ja digitutoreiden toimenkuvaa upottaaksemme uudet työkalut tukemaan koulun arkea. Nämä kaikki elementit saimme onnistuneesti lisättyä videolle.
Tämän prosessin aikana käy hyvin ilmi viisaus: hyvin suunniteltu on puoliksi valmis! Olimme ehtineet suunnitella ja visioida videon sanomaa ajatuksen tasolla niin valmiiksi, että toteutus syntyi yhteistyössä mutkattomasti. Ideariihemme päätteeksi huikea videovelhomme Antti osasi viimeistellä tuotoksemme visuaalisesti loistavaksi timantiksi, jota ylpeydellä näytämme kertomaan hankkeemme tarinaa!
Terhi ja tiimi
Innokas-verkoston blogi 