Innokas-verkosto käynnisti yhteistyössä viiden koordinaattorikunnan kanssa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tekoäly-hankkeet maanantaina 10.10.2022 Helsingin yliopistolla. Tapahtuma oli lähtölaukaus varhaiskasvatuksesta perusopetuksen loppuun ylettyvän tekoälypolun kehittämiseen ja aiheeseen liittyvään tutkimukseen. Hankeopettajiin kuuluu niin varhaiskasvatuksen, alakoulujen kuin yläkoulujen opettajia sekä eNorssin opettajaharjoittelijoita ja yhden kunnan vasuagentti.
Hankkeen varhaiskasvatuksen koordinaattorina ja aikaisemmalta työkokemukseltani metsäeskarinopettajana huomasin opettajalle ominaisesti havainnoivani ja reflektoivani päivän kulkua. Tekoäly-hankkeen lähtölaukauspäivästä jäi erityisesti mieleen hanketoimijoiden keskustelut ja niistä johdetut oivallukset. Näistä poimin viisi oivallusta jaettavaksi ja kuljetan teidät pohdintojen läpi, joilla näihin päästiin.
- Lapsilla on tarve keskustella heitä ympäröivistä ilmiöistä, kuten tekoäly.
- Kun tarve havaittu, on opettajilla oltava aikaa tutustua ilmiöön, jotta sen tuoma lisäarvo hahmottuu ja löytyy pedagogiset perustelut ja motivoivat tavat käsitellä sitä ryhmässä.
- Aiheen lähestymiseen riittää alkuun ilmiön tuominen koulu- ja varhaiskasvatusarjen keskusteluihin lasten kanssa. Sitä kautta ilmiö tehdään näkyväksi.
- Ensikokeiluksi tekoälyyn oppilaiden kanssa tarvitaan yksinkertainen, selkeä ja helppolukuinen sovellus tai väline, jonka parissa voi tutkia ja ihmetellä ääneen ja joka herättää keskustelua.
- Hankkeessa lähdemme tekemään näkymätöntä näkyväksi ja abstraktin ymmärrettäväksi.
Tapahtumapäivän aamuna meidät otti vastaan tekoälyllä luotu “oikea” persoona, joka esitteli tekoälyn saavutuksia. Seuraavaksi kokeilimme emoji-bongailua tekoälyn kuvantunnistuksen avulla.
Aivojen jumpattua lähdimme pienryhmissä selvittämään lämmitelykysymyksellä mihin ilmiöihin olette törmänneet edellisen viikon aikana. Esille tuodut aiheet olivat laajasti eri alueilta, mutta päivän tekoälyteema korostui lapuilla. Aiheet herättivät mielenkiintoa ja hankeopettajien ja -koordinaattorien oli vaikeaa lopettaa asiasta keskustelu. Pohdin, mistä tämä positiivinen aiheeseen jumittuminen johtui. Opettajana muistin, että samaa koin lasten kanssa varhaiskasvatuksen arjessa. Vastaavasti kuin hankeopettejilla on tarve keskustella ilmiöistä, jotka heitä ympäröivät, sama tarve on lapsilla varhaiskasvatus- ja koulumaailmassa. Tarvitaan siis opettajan suunnittelemaa aikaa tekoälystä keskustelulle ryhmässä ja pedagogisia keskustelunavauksia.
Pienryhmätyöskentely jatkui hankeopettajien ratkoessa yhdessä, mikä on paras tapa tutustua uuteen ilmiöön. Miten tunnistamme näitä ilmiöitä? Miten tunnistamme lasten tarpeita käsitellä aihetta, vaikka he eivät itse ilmiötä suoraan sanoittaisi? Hankeopettajat pohtivat, että ilmiöön tutustuminen lähtee tarpeesta, joka nousee lapsiryhmästä, ja opettajan on saatava aikaa tutustua aiheeseen, jotta ilmiön tuoma lisäarvo hahmottuu ja pedagogiset perustelut ja motivoivat tavat käsitellä ilmiötä löytyvät. Hankkeen ilmiö, tekoäly, on jo lasten arjessa – ei aktiivisesti heidän puheessaan, vaan heidän käytössään olevien chattibottien, kuvantunnistuksen, Sirin, elokuvasuositusten myötä sekä sosiaalisen median palveluita käyttäessä. Näin ollen tekoälyn erilaisia ominaisuuksia hyödynnetään osana jokaisen arkea jatkuvasti, vaikka aina emme edes tunnista tai huomioi tekoälyn vaikutuksia.
Lasten ja nuorten näkökulmaa meille valoitti, aamupäivän ohjelman aikana, hankkeessa tutkijatohtorina toimiva Janne Fagerlund. Hän kertoi tutkimuksen näkökulmasta§, mitä tekoäly on, miten se näkyy lasten arjessa ja miten lapset käsittävät tekoälyä ilmiönä. Janne herätteli kuulijoitaan pohtimaan, miksi meidän opettajien on syytä kurkistaa tekoälyn ja koneoppimisen maailmaan.
Jatkoimme Innokkaan toiminnalle ominaisesti toiminnallisilla pajoilla, joissa opettajat pääsivät kokeilemaan tekoälyn opettamista Jukka Lehtorannan, Timo Pietiläisen ja allekirjoittaneen ohjaamana. Pajojen jälkeisessä keskustelussa nousi oivallus, että ensilähestymiseksi tekoälyyn oppilaiden kanssa tarvitaan yksinkertainen, selkeä ja helppolukuinen väline tai sovellus. Tätä edusti pajoilla kokeiltu Hour Of Code AI for Oceans -peli. Pelissä tutustutaan koneoppimiseen ja tekoälyn eettiseen käyttöön. Opettajat pohtivat yhteiskeskustelussa pelin sopivan niin pienille varhaiskasvatuksessa kuin yläasteikäisille keskustelun avaajaksi tekoälystä.
Lounaan jälkeen saimme kuulla Heurekan Sampsa Piiralta Me, Myself and AI -näyttelystä. Pääsimme kuulemaan ja näkemään miten tekoälyteema on popularisoitu näyttelyksi. Aiheesta innostuneina, useat meistä suunnitteli reissua näyttelyyn. Tämän jälkeen palasimme hankkeen tavoitteiden ja käytäntöjen pariin. Oli jälleen aika osallistaa hankeopettajia.
Iltapäivän puheenvuoroissa yhdeltä opettajista nousi huomio lasten tarpeesta käsitellä koulussa heille tärkeitä aiheita aikuisen kanssa. Etenkin epämääräiset, uudet, monimutkaiset ja vaikeat asiat ovat usein tällaisia. Tekoäly on ilmiönä kaikkea edellä mainittua ja jo osa lasten maailmaa ja yhteiskuntaamme. Miten aikuiset vastaavat lasten tarpeisiin? Lapsilla on tarve saada mukaansa tulkki ja kanssakulkija, jonka kanssa pohtia ja jäsentää moniulotteista ilmiötä. Kouluyhteisö tarjoaa turvallisen ympäristön, jossa tutustua, oppia, pohtia yhdessä ja innovoida lasten kanssa. Tähän kannustaa myös opetustyötä ohjaavat asiakirjat. Ilmiön kanssa alkuun pääsemiseksi riittää sen tuominen koulu- ja varhaiskasvatusarjen keskusteluihin lasten kanssa ja sitä kautta näkyväksi. Siitä on hyvä jatkaa tutustuen ja aihetta eri näkökulmista tarkastellen.
Iltapäivän kuluessa hankepettajat ja -koordinaattorit bongailivat pienryhmissä, miten tekoäly ilmiönä linkittyy OPS, VASU ja EOPS-asiakirjoihin. Aiheen ajankohtaisuus näkyy hankeopettajien yhteispohdinnassa. Tekoälyllä voidaan vaikuttaa yhteiskuntiin ja demokratiaan, hyvinvointiin ja terveyteen sekä kestävään kehitykseen. Tekoäly ilmiönä sopii kouluissa ja varhaiskasvatuksessa niin arvokasvatukseen, kasvan ja kehityn -osa-alueeseen, tulevaisuuden ratkaisujen rakentamiseen sekä kestävän kehityksen teemoihin. Tekoälyn huomattiin linkittyvän vahvasti etenkin laaja-alaiseen tavoitteisiin lasten osallisuudesta ja kestävän tulevaisuuden rakentamisesta (OPS, L7, s.24, VASU Osallistuminen ja vaikuttaminen, s. 24 ja EOPS, Osallistuminen ja vaikuttaminen, s.18). Oivallettiin, että asiakirjat tukevat aiheen käsittelyä niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessa.
Seuraavina askelina hankeopettajat lähtevät tutustumaan tekoälyyn ja kokeilemaan omalla pedagogisella tavallaan aihetta luokkansa tai ryhmänsä kanssa. Työ lähtee kohderyhmän tarpeista ja opettajalle ominaisista tavoista kokeilla uutta. Hankkeen matkaa ja opettajien kokeiluja pääset seuraamaan #innokas #innokasAI Instagram @innokasverkosto, Twitter @innokas_ , Facebook Innokas-verkosto ja hankekuntien somekanavilla.
Tiiviin ja innostavan lähitapaamisen lähestyessä loppua löysin itseni pohtimassa, kuinka motivoituneiden ja aktiivisten opettajien sekä heidän kokemusmaailmasta lähtevien ideoiden ja tarpeiden myötä vaikeakin ilmiö, kuten tekoäly lähtee avautumaan. Jyväskylän apulaisprofessorin ja varhaiskasvatuksen opettajan Pekka Mertalan sanoja lainaten “Tehdään näkymätön näkyväksi ja abstrakti ymmärrettäväksi”. Oivalsin, että tästä tekoäly-hankkeessa on kyse.
Linkit:
Tekoälyä varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen -hankkeet – Innokas
Lähteet:
EOPS, 2014 esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf (oph.fi)
OPS, 2014, perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf (oph.fi)
VASU, 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 (opintopolku.fi)
Innokas-verkoston blogi 