Miksi varhaiskasvatuksessa tulee pohtia tekoälyä ja teknologiaa? Mitä arvoa sellaisen tutkimisella on, mitä käytetään vain vähän menetelmänä tai oppimisen kohteena? Usein käyttö perustuu liikaa yksittäisen työntekijän kiinnostukseen. Varhaiskasvatus perustuu lapsen maailman tutkimiselle: leikkien, ihmetellen ja liikkuen. Lasten leikit sisältävät heidän ajatuksiaan ja tulkintaa ympäröivästä maailmasta. Teknologian teemat liittyvät usein lasten pelimaailmaan ja fantasiahahmoihin. Arkea helpottavat teknologiset ilmiöt ovat myös läsnä, mutta niitä ei välttämättä ole totuttu ihmettelemään ja tutkimaan. Ongelman tässä luo se, että toinen liittyy vahvasti tarinankerrontaan ja toinen todellisuuteen. Monilukutaidon yksi tärkeä sisältöalue on tutkia, mikä on totta ja mikä on tarua sekä kykyä erottaa ne toisistaan. Tällä hetkellä tekoälyn avulla voidaan luoda vahvasti totuudelta vaikuttavaa sisältöä. Jo se, että lasten kanssa tutkitaan ja tuotetaan muokattua visuaalista materiaalia, auttaa heitä myöhemmin suhtautumaan kriittisemmin netissä vastaan tuleviin kuviin ja videoihin.
Lasten medialukutaitojen kehittäminen antaa heille valmiuksia vastuulliseen median käyttöön. Se että, tutkii kriittisesti esim. sosiaalisen median sisältöä, on tärkeä kansalaistaito. Tässä tekoäly näkyy mm. siinä millaisia sisältöjä meille tarjotaan erilaisten hakukoneiden välityksellä. Mainokset pyrkivät muokkaamaan meidän kulutustamme. Niiden avulla houkutellaan ostamaan usein tavaroita, joita emme tarvitse.
Voidaan toki pohtia tarvitseeko näin isoja ja abstrakteja asioita pohtia lasten kanssa. Leikin kautta lapset kuitenkin itse jo pohtivat näitä teemoja. Varhaiskasvatuksen henkilökunta tuo leikkiin sisältöä auttamalla käsittelemään edellä mainittuja teemoja leikin kautta: Voimme luoda uutishuoneen, tehdä omaa sanomalehteä, luoda omia pelimaailmoja yms. Toiminnassa korostuu digitaalisten välineiden rinnalla vahvasti rakentelu ja tutkiminen. Pahvilaatikko on tässä puuhassa keskeinen apuväline. Televisio / tietokone voidaan valmistaa itse ja samalla voidaan tutkia mitä toimintoja siinä on.
Suuri haaste digiturvataitojen näkökulmasta on pienten lasten pelaaminen ja sosiaalisen median kuluttaminen. Tämän asian tiedostaminen ja tiivis yhteistyö perheiden kanssa on tärkeää. Digitaalinen pelimaailma on sekä houkutteleva että koukuttava. Lapset kohtaavat paljon sellaista, jota heillä ei ole vielä valmiuksia ymmärtää. Väkivaltainen sisältö on yhtä aikaa kiinnostavaa ja pelottavaa. Tämä näkyy ryhmissä sekä vaikeutena rentoutua että leikkien sisältöjen korostuvana väkivaltaisuutena. Vanhemmat kertovat, että nukahtaminen ja rauhoittuminen on haastavaa.
Usein keskustelun ulkopuolelle jää kaikki se hyvä mitä teknologia tuo lisää oppimisympäristöihin. Varhaiskasvatus voi esimerkiksi osallistua etänä erilaisille opastuksille ja ohjatuille tuokioille. Karttasovellukset mahdollistavat maailman ympäri matkailun. On tärkeää, että lapset saatetaan sellaisten ilmiöiden lähelle, jotka ovat jokapäiväisiä aikuisten maailmassa. Tässä tehtävässä isoksi haasteeksi tulee varhaiskasvatuksen ammattilaisten kouluttaminen ja kiinnostuminen teknologiaa kohtaan. Monella tavalla lapset ovat diginatiiveja enemmän kuin aikuiset, mutta kasvattajat eivät voi väistää kasvatusvastuutaan. Meidän tulee perehtyä tekoälyyn ja teknologiaan varhaiskasvatuksen kontekstissa ja pohtia kuinka ohjaamme lapset luottavaisin mielin ja turvallisesti tulevaisuuden maailmaa kohti.
Kirjoitus ja kuvat: Kati Heinonen & Tuulia Lyytikäinen, varhaiskasvatus, Lohja
Innokas-verkoston blogi 