Kirjoittajan arkistot: hankeopettaja

Kesäkerho koeponnistaa läntisen Uudenmaan ensimmäistä FabLearn Labbia

Kymmenen 5-7 -luokkalaista värkkäilemisestä innostunutta nuorta on kolmen päivän kesäkerhossa ”koeponnistanut” valmistumassa olevat Lohjan Laurentius-koulun Värkkäämön tilat. Kerhossa oppilaat ovat perehtyneet digitaaliseen suunnitteluun ja Laser-leikkurin käyttöön sekä Microbit -piirilevyn monipuoliseen ohjelmointiin. Kerhon huipennuksena jokainen sai rakennettua RC-auton, jonka kaukosäätimen desing on jokaisella uniikki, itse suunniteltu.

Innovatiivinen koulu -hankkeen osana uusiin koulutiloihin suunnitellut ja rakennetut tilat tulevat Lohjalla palvelemaan koko kaupungin aluetta. Keskustassa lähellä uimahallia sijaitseva Laurentius-koulun Värkkäämö tarjoaa hyvän mahdollisuuden myös muiden koulujen yhdistää vaikkapa uimareissuun vierailun tiloissa ja hyödyntää monipuolista välineistöä.

Koulun taidesiiven osana oleva tilava Värkkäämö tarjoaa mahdollisuuksia ohjelmoinnin ja robotiikan, teknologia-askartelun sekä digitaalisen suunnittelun ja tuottamisen pienempiin ja suurempiin projekteihin. Tila on varustettu mm. usealla 3D-tulostimella, tarraleikkurilla, lämpöprässille, Laser-leikkurilla sekä robotiikan ja teknologia-askartelun monipuolisella välineistöllä.

Kesäkerhoa päätteli iloisia oppilaita. Kuudennelle luokalle siirtyvien Aatun ja Voiton mielestä Microbit-ohjelmointi on ollut erityisen mukavaa. Molemmat aikovat hankkia microbittejä myös kotiin.

Voiton ja Aatun mielestä valmistuneet Värkkäämön tilat ovat huippuhyvät

Teksti ja kuvat: Innokas -aluekoordinaattori Timo Pietiläinen

Ohjelmoimalla opitaan kuin kirjoittamalla, mutta ehkä voimakkaammin

Janne Fagerlund // Innokas-koordinaattori, Jyväskylä & Väitöskirjatutkija, opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto

Digitaalisen teknologian voi tulkita mahdollisuutena tukea oppimista, mutta se kannattaa tulkita myös oppimisen kohteena ja luovuuden välineenä. Vaikka luulenkin, että teknologia oppimisen tukivälineenä on ollut kasvatusalalla suositumpi näkökulma, teknologia oppimisen kohteena (esim. ohjelmoinnissa) on kenties tärkeämpää – eikä syyttä.


Markkinat puskevat erilaisia TVT-välineitä ja -ympäristöjä, joita voidaan käyttää esimerkiksi erilaisten ilmiöiden opiskeluun tai joilla voidaan luoda omaa sisältöä, kuten kuvia, animaatioita, mediaesityksiä, pelejä, digitaalisia tarinoita, liikkuvia laitteita tai omia keksintöjä. Erilaisia välineitä ja ympäristöjä kokeillaan, ja osa niistä todetaan mainioiksi ja osa kehnoiksi. Jotkut eivät tahdo lyödä itseään läpi, kun taas toiset yltävät suorastaan kulttiasemaan. Esimerkkejä jälkimmäisistä lienevät ohjelmoinnin kontekstissa ainakin Scratch, Micro:bit ja LEGO:n Mindstorms–robotiikkasarja (Kuva 1).

LEGO on nimennyt Mindstorms-sarjan hyvin tietäväisesti. Mindstorms, siis jotakin kuin ”mielen myrskyt”, vihjasi ainakin minulle heti kättelyssä, mistä ko. sarjassa mahtaa olla kyse. Opin kylläkin vasta myöhemmin, että se on edesmenneen matemaatikon Seymour Papertin (1928-2016) lanseeraama sana. Papert käytti sanaa kuvaamaan sellaista pedagogista toimintaa, jossa oppijat käyttävät teknologiaa muodostaakseen voimakkaita käsityksiä erilaisista tosielämän ilmiöistä. Papertin ajatuksiin on herätty ehkä kunnolla vasta viime vuosina, vaikka hänen visionsa täyttävätkin pian puoli vuosisataa. Hän oli itse asiassa varsin ajoissa kuvaamassa, miten ihmiset rakentavat tietoa aiemman tiedon päälle sen sijaan, että tietoa vain imettäisiin sisään ulkopuolisesta lähteestä.

Kuva 1. LEGO Mindstorms fysiikan opiskelussa (EV3 – Datalogging -materiaali).

Papertin pedagogisia ajatuksia konkretisoidaan upeasti Amy Ko:n blogikirjoituksessa, jota on pakko lainata suoraan: Kuvitellaanpa jotakin uutta aihesisältöä, jota lapsi tai nuori on oppimassa. Olkoon se seuraava:

F=ma

Muistatko itse, mistä tässä kaavassa on kyse? Jos et ole lukenut fysiikkaa hetkeen, niin kaava ei välttämättä aukene ihan tuosta vain. Eiväthän toisaalta fysiikan opiskelijatkaan vain imaise sitä tuossa muodossa päähänsä oppikirjasta. Sen sijaan he rakentavat ymmärrystä, mistä tämän kaavan kuvaamassa ilmiössä on kyse, esim. kokeilemalla eri tavoin biljardipallojen käyttäytymistä pöydällä. Kaava kuvaa siis massan ja kiihtyvyyden suhdetta. Ei kaava käynyt järkeen edes itse Newtonille ennen kuin hän kehitteli ja kokeili sitä työn ja tuskan kautta vuosikymmenet.

Otetaanpa toinen esimerkki. Papert rohkaisi aikoinaan lapsia ohjelmoimaan ”kilpikonnaa” piirtämään tietokoneen ruudulle tai paperille erilaisia geometrisia muotoja (Kuvat 2 ja 3). Toiminnan taustalla oli ajatus, että jo pienillä lapsilla on jonkinlainen ennakkokäsitys ns. egosentrisestä sijainnista (ts. ”missä minä olen”), liikkeestä (ts. ”miten minä voin liikkua tässä”) ja käskemisestä (ts. ”miten minä voin käskeä jotakuta liikkumaan jotenkin”). Käskemällä kilpikonnaa liikkumaan piirtäen samalla tiettyjä muotoja voidaan luoda voimakkaita käsityksiä abstraktista geometriasta. Tässä on Papertin kehittämän konstruktionismin pihvi: oppiminen voi tapahtua ulkoistamalla omaa ajattelua konkreettiseen muotoon, ja se on kaikkiaan hyvin tehokasta silloin, kun se merkitsee itselle jotain.

Vaan nyt tulee kenties tärkein seikka: ennen kaikkea käyttämällä tietokonetta jokainen oppija sai liikutella kilpikonnaa äärettömän nopeasti ja täsmällisesti ja nähdä välittömästi liikkeen vaikutuksen geometriseen lopputulokseen. Tietokoneella jokainen sai kirjoittaa ikiomia ohjelmia, jotka olivat juuri hänelle itselleen mielekkäitä. Jokainen sai tehdä projekteja, jotka olivat itselle tärkeitä. Jokainen sai kokeilla, miten erilaiset asiat vaikuttivat lopputulokseen ja pohtia, miksi kävi niin kuin kävi.

Ohjelmointi voikin olla oppimisen tapa samaten kuin kirjoittaminen, mutta kenties jopa voimakkaampi. Paperi ei esimerkiksi anna välitöntä palautetta.

Kuva 2. Logo-ohjelmointiympäristön toimintaperiaatteita.
Kuva 3. Seymour Papert ja piirtävä ohjelmoitava robotti (kuva).

Logo-ohjelmointiympäristö oli tietysti kuitenkin vain yksi esimerkki. Ohjelmointihan on järjestelmällistä tietojenkäsittelyä tietokoneen avulla. Syötetään ”input” (esim. painallus, aistitieto) ja saadaan käsitellyn tiedon, kuten tekstin tai numeroiden perusteella jonkinlainen ”output” (esim. liikettä toimilaitteessa, grafiikkaa ruudulla). Papert osasi jo 80-luvulla kuvitella, että tulevaisuudessa tietokoneilla voitaisiin tuottaa ohjelmoinnillisia mallinnuksia kaikenlaisilla tiedonaloilla, ja että ohjelmoinnin tekniset mahdollisuudet vain laajenisivat. Papert taisi olla kaukaa viisas arvatessaan, että tietokoneet tulevat pienemmiksi, halvemmiksi ja saavutettavimmiksi. Ohjelmoinnillisia toimia toteuttavat digitaaliset laitteet ovatkin nykyään jo aika monimutkaisia (esim. jumalhiukkanen pikselinä ruudulla hiukkaskiihdytinlabrassa, kuten Jyväskylän OKL:n ja Norssin opettajat kävivät opettajaopiskelijoineen CERN:ssä ihan itse tutkimassa ja toteamassa). Ainakaan laskentateho ei näytä maailmasta loppuvan.

Jos hieman sopii haaveilla, niin ohjelmoinnillinen ajattelu voidaan kuvitella ”uuden tiedonrakentelun aikakautena”, kuten professorit Peter Denning ja Matti Tedre (2019) visioivat. Ehkäpä ohjelmoimalla voidaan tutkia mitä tahansa tulevaisuudessa. Ovatko kaikki kosmoksen ilmiöt mallinnettavissa ohjelmoinnillisesti? Löytyisikö ohjelmoimalla vaikkapa fysiikan ”kaiken teoria”? Ainakin teknologia kehittyy mahdollistamaan kaikkea tätä, joten vain taivas lienee rajana kunhan vain ihmisten osaaminen pysyisi mukana.

Papertin elämäntyön jatkajat ovat kehittäneet lapsille ja nuorille erinomaisia oppimisen ympäristöjä ja lähestymistapoja, joista esimerkkejä ovat Scratch, Lego Mindstorms ja maker-kulttuuri. Oppiminen näissä konteksteissa on parhaillaan omakohtaista ja luovaa aktiivista toimimista. Oppilaan näkökulmasta oppimisen jatkumon olisi kuitenkin hyvä jatkua näistä erinomaisista ympäristöistä erilaisiin autenttisiin ohjelmoinnillisen tekemisen harjoituksiin eri oppiaineissa, ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa. Pedagogeille heitänkin pallona: miten voisimme käyttää teknologiaa erilaisissa oppimisen tilanteissa siten, että se tarjoaa väylän oppijalle itse tehdä ja rakentaa, tutkia ja kokeilla, löytää ja oivaltaa; antaa tarpoa ihan itse se rankka matka kohti niin neliötä kuin F=ma:takin.

Yritetään jaksaa oppia ahkerasti!

Rakettitiedettä

Kontiolahden Kirkonkylän koulun 5.-luokkalaisten kevään toisessa projektissa tutustuttiin raketteihin, työntövoimaan ja lento-ominaisuuksiin. Oppilaat saivat tehtäväkseen valmistaa virvoitusjuomapullosta, kierrätysmuovista ja kartongista vesiraketteja, jotka ammuttiin telineestään yläilmoihin. Sitkeän yrittämisen ja useiden harjoituslentojen jälkeen paras raketti saatiin lentämään peräti 35 metriä!

Kuinka paljon silta kestää?

Kontiolahden Kirkonkylän koulun 5.-luokkalaiset tutustuivat kevään projektissaan siltojen kestäviin rakenteisiin. Tehtäväksi annettiin rakentaa mahdollisimman kestävä silta kahden pulpetin välille, jotka sijaitsevat 60 cm etäisyydellä toisistaan. Materiaaleina olivat askartelukartonki, liima ja maalarinteippi. Siltaprojektin lopuksi sillan yli ajettiin 300 g painoisella Lego-autolla, johon oli lastattu kyytiin kirjoja yms materiaalia painoksi. Lisäksi kilpailtiin siitä, mikä silta kesti suurimman massan suhteessa omaan massaansa.

Lopputulos oli huikaiseva: Vahvin silta kesti hämmästyttävät 6750 gramman massan! Projektin lopuksi tutkittiin mikä teki voittajasillasta niin hyvän ja keskustelussa päädyttiin lopulta kolmiorakenteen vahvuuteen siltarakenteissa.

Innovatiivinen koulu -hankekuulumisia Pirtin koulusta

Koulullamme vietettiin Innovatiivinen koulu -hankkeen koulutusiltapäivää 10.12.2020. Iltapäivässä oli kaksi pääteemaa: 1. Digipedagogiikka – mitä, miksi ja miten? ja 2. koulun uusien digiagenttien vetämät työpajat animoinnista ja Green Screenistä. Digiagenttitoiminta on koulussamme vasta käynnistämässä ja iltapäivän aikana opettajat pääsivät toimimaan yhdessä digiagenttien kanssa. Iltapäivän huipennuksena oli koulun digiagenttien aatelointi.  

Näin korona aikaan hyödynnettiin etäyhteyttä ja digipedagogiikan osuus koulutuksesta toteutettiin Teams:n välityksellä. Herättelynä ennen pajoihin siirtymistä, opettajat pääsivät pohtimaan, minkälaisia teknologioita oli aamulla ennen töihin lähtöä hyödyntänyt. Paljon löytyi erilaisia asioita, joissa oli hyödynnetty teknologiaa. Kun pohdinta siirtyi siihen, mistä olisi valmis luopumaan, tuli hyvin hiljaista eikä oltu valmiita luopumaan mistään. Tarvitseeko jostakin teknologiasta luopua, jos se hyödyntää ihmisiä? 

Digipedagogiikka – mitä, miksi ja miten? 

Sinikka Leivonen piti etäyhteydellä digipedagogiikkaan painottuvaa pajaa, jossa heräteltiin ajatuksia koulun hyvistä digikäytänteistä. Ideoiden ja hyvien käytänteiden jakaminen on todella tärkeää, mutta aikaa tälle tuntuu olevan aivan liian vähän. Toimivat käytänteet kerättiin Jamboardiin. Hyviä käytänteitä löytyikin paljon suurin osa käytänteistä koski opettamista ja oppimista, joista eniten esille nousivat erilaiset oppimisympäristöt ja oppimista tukevat alustat, sovellukset ja nettisivut. Opettajien välisessä viestinnässä WhatsApp koettiin nopeaksi tavaksi viestiä. Ideoiden jakaminen koettiin tärkeäksi osaksi opettajien välistä yhteistyötä. Jakamista ja ideoiden hakemista tapahtuu myös monessa verkkoympäristössä, kuten Pinterestissä ja Facebookin erilaisissa ryhmissä.

Digiagenttien vetämissä pajoissa opettajat pääsivät kokeilemaan erilaisia tapoja hyödyntää animaatioiden tekemistä ja Green Screeniä. Green Screenillä opettajat pääsivät kokeilemaan Harry Potterista tuttua näkymättömyysviittaa videon ja vihreän kankaan avulla sekä pääsivät siirtämään itsensä talviseen maisemaan. Animaatiopajassa opettajat pääsivät kokeilemaan animaation tekemistä iPadin Stop Motion -sovelluksella. Opettajien touhussa oli tekemisen meininkiä ja iltapäivästä jäi hyviä kokemuksia Green Screenistä ja animaation tekemisestä. Vinkkien ja kokeiluiden avulla opettajat voidat saada uusia ideoita, miten digilaitteita voisi ottaa osaksi opetusta ja tukemaan omaa pedagogiikkaa.

Koulutusiltapäivän lopuksi koulun uudet digiagentit aateloitiin ja he lausuivat digiagenttien valan. Digiagentit tulivat opettajille iltapäivässä tutuiksi ja toivottavasti mahdollisimman paljon opettajien ja oppilaiden tueksi luokkiin.  

Digiagenttien vala: 

Minuun voit luottaa, 

kun laitteet ongelmia tuottaa. 

En yksinkertaisista kysymyksistä pilkkaa. 

Enkä hermoile, kun koneet tilttaa. 

Olen valmis auttamaan, 

digijutuissa tukemaan. 

En ole mikään atk-Pentti, 

vaan aito digiagentti! 

Pirtin hanketiimin puolesta, Harri

Världens grönaste skola

Hjälp vi är utan ström!

  • Hur skall Pia i köket koka mat åt alla hungriga elever?
  • Hur skall Jens fixa alla uppfinningar i slöjdsalen utan ström till maskinerna?
  • Nu blir det att skriva på svarta tavlan i stället för Smartboarden för Sophia.
  • Hur skall gårdskarlen Sigge fixa värme och luftkonditionering i vår skola?

Det här var bara några plock av de problem åk 6 i Bosund skola ställdes inför då projektet ”Världens grönaste skola” introducerades.  I små grupper skulle eleverna fundera hur varje lärare kunde klara sig ur situationen. Så småningom kom vi fram till att vi måste tillverka vår egen elektricitet. För att inte behöva jobba allt för mycket på elproduktionen beslöt vi att undersöka olika sätt att använda energin på ett smart sätt. Under två månader jobbade vi i små grupper ca 3 h per vecka och nu får ni ta del av elevernas smarta tankar hur vår skola skall bli självförsörjande på energifronten.

Skolan 2.0

Vi har byggt skolan 2.0 i miniatyr.I korridorerna har vi byggt både golvplattor som ger ström och smartbelysning som kan styras på olika sätt.

Golvplattorna ger ström åt t.ex. belysningen och olika maskiner i skolan. Den smarta belysningen består av lysdioder som finns i korridorerna, matsalen och i myshörnan. Ledbelysningen kan styras så man kan ha så ljust eller mörkt man vill ha det. I myshörnan finns en regnbågslysdiod som ändrar färg.

Hannes, Aron N, Aron W, Elli, Isac A och Noah B

Glastak

Vårt uppdrag var att hitta ett smart sätt att spara energi. Belysning tar mycket ström i vår skola. Därför uppfann vi ett glastak för att spara med belysningen i korridorerna och i matsalen. Glastaket består av genomskinliga solpaneler som vi tror att kommer finnas i framtiden. 

Glastaket bidrar med tre saker.

  1. Vi sparar ström genom att vi inte behöver lika mycket lampor.
  2. Solpanelerna ger energi till skolan.
  3.  Vi får värme till skolan.

På sommaren kan det bli för varmt på grund av glaset. Därför har vi monterat en mätare som känner av hur varmt det är inne i skolan. Om det blir för varmt så öppnas luckor i taket så att värmen släpps ut. Dessutom finns det en fläkt som ser till att luften inte blir för tjock.

Glastaket är byggt på sluttande tak. Högst upp har vi monterat ett reningssystem som spolar av glastaket med ett enormt tryck över glaset om det blir smutsigt eller om det kommer skräp på det. Vid takkanten finns en vattenränna där det mesta av vattnet åter tas tillvara. Därifrån förs vattnet vidare och filtreras. Sedan förs vattnet tillbaks till vattentankarna där det sedan kan sprutas ut vid behov.

Judith,Mina,Ruben,Martin,Mirjam och Emil

Allsportplanen

Vi har gjort en allsportplan som tillverkar energi. Under golvet på planen finns plattor som producerar el, som går till planens lampor. På båsets tak finns också en solpanel som ger ström. För att göra det lite trevligare har vi gjort en kiosk som säljer allt från korv till godis.

Lea, Lydia, Erik och Noah.

Smarta cyklar

Cykeln vi har byggt fungerar på så sätt, att man startar hemifrån med cykeln på morgonen och cyklar till skolan. När man cyklar gör cykeln ström så när kommer fram till skolan har cykeln laddat en viss procent ström. Det beror också på hur långt man har till skolan. Har man längre har man mer ström när man kommer fram. Procenten visas också inne i ställningen.

Cykelställningen fungerar på så sätt att när man sätter dit cykeln kopplas cykelns batteri ihop med skolans energilager. På det här sättet bildar alla skolans 150 cyklar ett stort extrabatteri. Skolan använder sen strömmen till lampor, värme eller något annat. Finns det ännu kvar ström när skoldagen är slut kan man åka hem med cykeln.

Adam, Anni, Isak

Rutschbanan som ger ström

Vi har gjort en rutschbana som ger ström när man rutschar på den. När man rutschar på den så börjar en generator snurra. På sidan av rutschbanan så har vi flera kugghjul som gör att det snurrar snabbare och vi får mera ström. Strömmen driver olika fläktar runt om i skolan som automatiskt byter luft i hela skolan. Samtidigt som vi leker och får frisk luft blir också hela skolans luft utbytt.

Samma smarta system av små generatorer finns inbyggda i alla lekställningar som har någon form av rörelse. Gratis energi samtidigt som vi har roligt ute på rasterna.

Simeon, Joas, Pontus och Liam

Varje grupp skulle dokumentera sina lektioner samt skriva en del till ovannämnda blogginlägg. Nu har eleverna framför sina smarta idéer för resten av skolans elever.  ”Världens grönaste skola” finns utställd i skolans aula där alla kan läsa dokumentationen, titta på smartgolvet från Youtube via QR koderna samt testa de leksaker som finns på gården.

Making på högsta nivå

Jens & Johanna (lärare i åk 6 i Bosund skola / Larsmo)

Innovatiivista pelivärkkäilyä

Kontiolahden Kirkonkylän Innovatiivisen koulun 5.-luokan oppilaat tuottavat juuri alkaneessa lautapeliprojektissaan erilaisia lautapelejä valinnaisaineen tunneillaan. Tehtävänantoon kuuluu toimivan lautapeli-idean luominen, lisämateriaalin ja tarvikkeiden tuottaminen sekä peliohjeiden laatiminen. Apuvälineinä käytetään tietotekniikkaa, askartelutaitoja sekä 3D-suunnittelua ja -tulostusta. Ensimmäisiä peli-ideoita ja prototyyppejä on jo testattu ja 3D-pelinappuloitakin valmistettu.

Kun koulumme siirtyy ensi lukuvuodeksi valmistuviin uusiin, värkkäilyä tukeviin opetustiloihin, nykyiset viidesluokkalaiset voivat toimia vastaavasssa tehtävässä nuorempien koululaisten tukena vastaavanalaisessa tehtävänannossa

Valovärkkäilyä varhaiskasvatukseen

Marraskuussa 2020, osana Opetushallituksen rahoittamaa Teknovärkkäilyä varhaiskasvatukseen täydennyskoulutusta, järjestettiin lisäkoulutus valovärkkäilyteemalla. Koulutukseen osallistui 16 varhaiskasvatuksen opettajaa ympäri Suomen. Koulutuksen kouluttajat Ulla-Maija Kalliokoski ja Emilia Mattila ohjasivat osallistujia luomaan keksintöjä valoa hyödyntäen. Osallistujat oppivat erilaisista kytkennöistä ja virtalähteistä sekä siitä, miten valoa voi tuoda luovalla tavalla osaksi varhaiskasvatuksessa tehtävää värkkäilyä. Koulutus toteutettiin etänä niin, että osallistujielle lähetettiin värkkäilytarvikkeet postitse etukäteen. Osallistujat yhdistivät värkkäilyyn materiaaleja omasta varhaiskasvatuksen yksiköstään.

Koulutuksessa huomattiin miten innostavaa värkkäily voi olla ja kuultiin lasten ilosta ja oivalluksista. Sähköä paristojen kautta hyödyntävä värkkäily sopii toteutettavaksi varhaiskasvatuksessa, kun turvallisuudesta huolehditaan aikuisen johdolla ja tarvikkeet säilytetään huolellisesti.

Otteita osallistujien palautteista:

Kyllä lasten innostuminen ja heidän aito ilo tekemisestä on ollut parasta antia. Lapsia ei ole haitannut, vaikka ei valot olekaan aina pelittäneet.

Tämä oli lapsille uusi ja erittäin mieluinen juttu! Sekä lapset että aikuiset oppivat uutta. Haastavinta oli saada ledit liitettyä paristokotelon johtoihin. Lasten kommentteja: ”De e coolt!” ja ”Jag tycker om att jobba med elektricitet!” Meillä oli kivaa ja viimeistään joulun jälkeen jatketaan!

Lasten innostumista on aina ilo seurata ja tälläinen toiminta antaa lapsille paljon. Samalla on myös kiva päästä tuomaan uusia juttuja omaan työyhteisöön.

Materiaalipaketin sisältö oli erinomainen perustarvikkeineen. Lasten toiminnassa ollut ilahduttavaa heidän huomionsa työskentelyn lomassa ja se, että he ovat hoksanneet, kuinka paljon heillä on osaamista, vaikkei tällaista työskentelyä ole ennen tehnyt.

Jos olet kiinnostunut Teknovärkkäilystä varhaiskasvatuksessa , tule mukaan Innokas-verkoston Facebook-ryhmään.

Mitä Martinkalliossa on innovoitu koronasta huolimatta?

Tämän lukuvuoden piti olla koulussamme suuri innovaatiovuosi ja tavoitteena oli saada digiportaat juurrutettua koulun toimintaan, edistää tasa-arvoista digiosaamista ja kouluttaa tiimiopettajuuden voimalla henkilökuntaa laitteiden ja digitaitojen ohjaamisessa. Mutta sitten iski korona ja hetken lamautusisku osui meihinkin. Tämän johdosta osa haaveista karsiutui, mutta tavoitteet jäivät silti voimaan. Nyt on edetty viikko ja päivä kerrallaan, pienin askelin, ja kuitenkin saavuttaen yllättävän paljon! 😊 

  • Tiimiopettajuus in action -koulutus 

Etäkokouksena toteutettu koulutus sai meidät huomaamaan, että itse asiassa tiimiopettajuus on jo monelta osin iso osa koulumme arkea. Erityisesti oppilastoimintaa tukevat tiimit ovat juurtuneet vahvasti koulumme toimintamalliin ja tukevat ala- ja yläkoulun välistä yhteistyötä. Koulutuksen toteutti Innokas-verkoston johtaja Tiina Korhonen.   

  • Laitehankinta on edennyt 

Laitehankintaa on pohdittu viestien voimalla koko opettajakunnan kesken. On ollut hienoa, että hankkeen tarjoamat resurssit on tullut näkyväksi kaikille ja keskustelu on ollut monipuolista ja avointa. Samalla koulun johto on saanut päivitettyä tietoa tämän hetken laite- ja ohjelmatoiveista ja voinut päivittää omien varojen käyttöä oikeaan suuntaan. 

  • Tila teknologialuokaksi! 

Saimme vihdoin toimivan idean teknologiavärkkäysluokaksi, kiitos Antti! Matikan luokan ja biologian varaston välissä on pikkuluokka, joka soveltuu tähän mainiosti. Nyt vain suunnittelemaan ja järkkäilemään! 

  • Digitutor-toiminta käynnistyi uusin voimin 

Kaisa-Leena-open avulla koottiin edellisvuoden digitutoreista ja uusista innokkaista digitutorporukka, joka alkoi kokoontua lokakuusta lähtien joka toinen viikko. Yläkoulun historian ope Mika nousi remmiin uutena ohjaavana opena.  

Digitutorit aloittivat tutortoiminnan heti uusista ykkösluokkalaisista ja tokaluokkalaisista, joille he ohjasivat multilink-palikoiden avulla koodauksen alkeita. Tässä tehtävänanto: 

1. Oppilaat hakevat n.10 palikkaa (2-3 väriä maksimissaan). 

2. Oppilaat rakentavat niistä jonkinlaisen ”kyhäelmän”. 

3. Oppilaat hakevat saman määrän ja saman väriset palikat pöydälleen kuin mitä omassa rakennelmassa on. 

4. Oppilaat jaetaan pareihin. 

5. Parit istuvat selät vastakkain 

6. Toinen oppilas koodaa eli antaa toiselle oppilaalle ohjeet, miten rakennetaan hänen ”kyhäelmänsä” irtopalasista hänen antamillaan komennoilla. 

Esim. Laita kolme vihreää palikkaa päällekkäin pystysuoraan, lisää yksi punainen palikka ylimmän palikan oikealle puolelle jne. 

7. Lopuksi tarkistetaan, tuliko samanlainen ”kyhäelmä” kuin mallissa on. 

8. Nyt toinen pari koodaa toista oppilasta oman ”kyhäelmänsä” mukaan. 

9. Lopuksi voidaan jutella koodaamisesta yleensä (opettajan johdolla) digituutorit voivat kertoa, mitä he osaavat koodata ja millä 

Espoon Martinkallion koulun innovatiivinen koulu -hanke

Kuvat ja teksti: Annika Tahkokallio

Miten ohjelmoinnillisuus näkyy sinun oppiaineessasi?

EU:n koodausviikon yläkoulun haaste osallisti vuonna 2020 aineenopettajia. Miten ohjelmoinnillisuus näkyy sinun oppiaineessasi?

Ohjelmoinnin jalkautuminen erityisesti ylemmille koulutusasteille (yläasteet, lukiot) on jokseenkin kompuroinut. Syitä on toki useita: mm. kalliisiin TVT-laitteistoihin ja niiden ylläpitoon liittyvät kysymykset, opettajien ajanpuute, opetussuunnitelman noudattamisen paineet. Eräs keskeinen ja myös kansainvälisessä tutkimuksessa (esim. Weintrop ym., 2019) havaittu tekijä on opettajien puutteellinen koulutus sekä oman ymmärrykseni mukaan erityisesti se, että ohjelmoinnin mielekkäitä pedagogisia sovellustapoja juurikin aineenopettajien konteksteihin vielä uupuu paljon.

Eräs keskeisimmistä haasteista ehkä ympäröi kaikkia edellä mainittuja. Kyse ei ole siitä, etteivätkö kasvatusalan toimijat (valtiolliset ja kunnalliset päättäjät, rehtorit, opettajat) tietäisi, että ohjelmoinnillista ajattelua ja ohjelmointia olisi jossain määrin tärkeä oppia koulussa. Kyse lienee enemmänkin käsityksessä siitä, että koulussa pitäisi oppia niin paljon kaikkea muutakin. Koulu on ”kilpailevien oppiainesten kenttä”, jossa oppilaiden pitäisi omaksua vaikka minkälaisia tietoja ja taitoja niin kovin lyhyessä ajassa. Jotakin jää aina arjessa pois, joten kuinka mukaan voisi heittää mitään kovin suurta ja uuttakaan?

Koulu peilaa yhteiskuntapolitiikkaa. Se, mikä nähdään kulloinkin vallitsevassa poliittisessa ilmapiirissä tärkeänä, valuu mitä luultavimmin opetussuunnitelmaan. Tämä havaitaan erinomaisesti ohjelmoinnillisen ajattelun kohdalla: ohjelmoinnillinen ajattelu ratsastaa TVT-alan hurjan kehityksen aallonharjalla, joka muistuttaa joka päivä vaikkapa Internetiä selaillessa tai erilaisia arjen laitteita käytettäessä siitä, kuinka ohjelmoinnillisuutta on todellakin aivan kaikkialla.

Esimerkkejä ohjelmoinnillisuudesta eri aloilla (lähdemateriaali).

Erityisesti aineenopetuksen näkökulmasta puuttuu kuitenkin vielä hyvin tärkeä työurakka: rikas kartoitus siitä, millaisia ohjelmoinnillisia ilmiöitä eri tieteen, työn ja arjen alueilta löytyy, ja millaisia kouluun soveltuvia oikean elämän ilmiöihin liittyviä oppimisaihioita niistä voisi rakentaa.

Toki muutamia esimerkkejäkin löytyy. Esimerkiksi Innokas-verkoston ”Robotit fysiikan opetuksessa” on äärimmäisen hieno harjoituspaketti ohjelmoinnillisesta ongelmanratkaisusta fysiikan ja matematiikan opetuksen konteksteissa. Kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta löytyy myös satunnaisia esimerkkejä, kuten historiallisen pelin tekeminen (Dong ym., 2019) ja puun elinkaaren ohjelmoinnillinen mallintaminen (Israel ym., 2015), joita voisi olla hedelmällistä soveltaa myös suomalaiseen kouluopetukseen. Tällaisiin oppimisaihioihin sisältyy oivallisesti sekä eri oppiainesten ”perussisältöjä” että ohjelmoinnillisesti ajattelemista – siis sekä ohjelmoinnillisten ongelmien itse ratkaisemista että ohjelmoinnillisen ympäristön ”monilukutaidollista” tarkastelua.

Esimerkkejä ohjelmoinnillisuudesta koulussa. Vasemmalla ”Robotit fysiikan opetuksessa”, oikealla Etoys-ohjelmistolla mallinnettu puun elinkaari (Israel ym. 2015).

Kuinka ohjelmoinnillinen ajattelu näkyy eri työn, tieteen ja arjen alueilla? Millaisia ovat ne oikean elämän työkalut ja tekemisen tavat, joissa ohjelmoinnillista ajattelua hyödynnetään? Millaisia värkkineitä ja ohjelmistoja voisi omaksua kouluun eri oppiaineita yhdistelevään oppimiseen?

Ohjelmoinnillinen ajattelu ei varmastikaan halua ”kilpailevien oppiainesten kentässä” viedä keneltäkään mitään pois. Sen sijaan se haluaa ehkä hieman uudistaa, päivittää tai kytkeä eri oppiaineiden erityiskysymyksiä oikean elämän tämän päivän tärkeisiin ilmiöihin.

Janne Fagerlund (KM)
Tohtorikoulutettava
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos