Kirjoittajan arkistot: rajakyla

Pakohuone on POP!

Oulussa Rajakylän koulun pakohuone sai alkunsa tarpeesta järjestää pakopeli Pateniemen polunpolkijoiden partiolaisille. Toteutuksessa hyödynnettiin muun muassa Wayoutin jouluista pakopeliä, jonka ohjeet olivat jouluna 2020 vapaasti hyödynnettävissä. Keväällä 2021 alkuperäisiä ohjeita ei enää ollut saatavilla. Pakopeli toteutettiin välineillä, joita kotoa sattui löytymään. Olin järjestämässä partiolaisten pakopeliä ja kierrätin idean omalle matematiikan valinnaisryhmälleni. Samalla tein muutoksia peliin, jotta se toimii luokkahuoneessa. 

Kolmas versio pakopelistä syntyi, kun Rajakylässä päätettiin toteuttaa pakopeli kaikille yhtenäiskoulun oppilaille. Ajatus oli, että ongelmanratkaisu on kivaa. Peli muokattiin sellaiseksi, että oppilaskunnan edustajat voivat järjestää pakopelin toisille oppilaille. Pakohuoneita varten koululle hankittiin päiväkirjoja, numerolukkoja, kassalippaita, riippulukoja ja kirjan näköisiä lukittavia lippaita. Lisäksi hyödynnettiin olemassa olevia iPadeja, puhelimia ja peilejä. Näitä pakohuoneita oli alakoulussa kolme kappaletta. Viimeisellä viikolla nämä pakohuoneet siirrettiin yläkoulun käyttöön. Pakohuonemateriaalit ovat vapaasti hyödynnettävissä.

Pakopeli eteni ratkomalla peräkkäisiä tehtäviä. Ne sisälsivät erityisesti vihjeiden keräämistä ja muokkaamista numerosarjaksi, jotta numerolukko, iPad, puhelin tai kassakaappi saadaan auki. Numerosarjoja syntyi piirtämällä karttaan reittejä, peilaamalla kuvio, järjestämällä tapahtumia aikajärjestykseen ja tutkimalla valokuvaa. Lisäksi tehtävissä etsittiin vihje jään sisästä ja haettiin piilotettuja avaimia. Oppilaskunnan edustajat auttoivat, jos ongelmanratkaisu jumittui, mutta tyytyivät muuten seuraamaan tilannetta. Onnistumisen kokemuksen saivat sekä pakopeliin osallistuneet oppilaat että oppilaskunta. Pakopelin ratkaisseet saivat kassakaapin auki ja sieltä tikkarit. 

Ensi lukuvuonna on tarkoitus hyödyntää tänä vuonna karttunutta pakopeliosaamista siten, että luokissa oppilaat itse pääsevät keksimään omia pakohuoneita kavereiden ratkaistavaksi. Lähes kaikki Rajakylän pääkoulun ja Kuivasojan sivukoulun 3.-6.lk oppilaat pääsivät kokeilemaan pakoa, palaute oli lähes poikkeuksetta erinomaista. Olisiko ensi lukuvuonna myös teidän koulussa oma pakohuone?

Hyvää kesää!
Tomi Hillukkala

Design Sprint -materiaali valmistettiin yritysyhteistyössä Oulussa

Oulun kaupunki aloitti syksyllä 2019 laajan suunnitteluprosessin liikkuvan digitilan luomiseksi. Projektiin oli saatu sparraajaksi Teknologiateollisuuden Leena Pöntynen, joka veti useita ideariihiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen pääsemiseksi. Eräässä työpajassa OP Ryhmän Senior Designer Perttu Luomala ja Rajakylän koulun Jussi Näykki olivat samassa ryhmässä ja alkoivat työstää STEAM-tilassa käytettävää design-mallia tuotteiden kehittämiseksi luovalla, tehokkaalla ja ennen kaikkea pedagogisesti perustellulla tavalla.  

Liikkuva digitila vaihtui suunnitteluprosessin myötä laajemmaksi osaamiskeskukseksi, mutta design-mallin työstöä jatkettiin SiKu:n ja OP:n yhteistyöllä. OP:lta tehtävän otti haltuun erittäin idearikas ja innostunut Mari Kiirikki, joka on työstänyt mallia yhteistyössä Jussin, Essin ja muutaman muun pilottiopettajan kanssa. Koronan vuoksi Design Sprint –mallin lanseeraaminen on siirtynyt yli vuodella, mutta nyt vihdoin saamme ylpeinä jakaa erittäin toimivan tuotekehitysmallimme kaiken kansan käyttöön. Tule ihmeessä kuunteleman opettajien avuksi luodusta Design Sprint –mallista tarkemmin STEAM in Oulu -seminariin 20.5. Tervetuloa! 

Alakoulun Design Sprint on OP Ryhmän lahjoitus 

Design Sprint on alun perin Googlella kehitetty työskentelymalli. Työskentelymalli pohjautuu muotoiluajatteluun (design thinking) ja ketterään (agile & LEAN) toimintakulttuuriin. Alkuperäisen, liike-elämän käyttöön suunnatun Design Sprintin tavoitteena on tuottaa tiiviissä ajassa useita erilaisia ratkaisuja yhdessä rajattuun ongelmaan ja selvittää erilaisten ratkaisujen elinkelpoisuus mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Koska Design Sprint on työskentelymallina riittävän tiivis ja samalla riittävän ohjaava, siitä on runsaasti erilaisia variaatioita. STEAM-opetukseen ja alakoulujen käyttöön sovitettu kokonaisuus on yksi esimerkki siitä, kuinka työskentelymallia voi soveltaa ja käyttöä laajentaa alkuperäisestä poikkeavalle kohderyhmälle. 

OP Ryhmä on ollut suomalaisten yritysten joukossa muotoilun ja muotoiluajattelun hyödyntämisen edelläkävijöitä. Lasten ja nuorten talous- sekä yrittäjyystaitojen vahvistaminen kuuluvat olennaisesti OP Ryhmän vastuullisuusohjelman yhdessä menestymisen teemaan. Siksi Design Sprint -työskentelymallin sovittaminen alakoulujen käyttöön oli OP Ryhmälle luonteva yritysyhteistyön muoto. Mallia kehitettiin samoilla muotoiluajattelun periaatteilla, jotka Design Sprint -työskentelyynkin sisältyvät: kehittämisen keskiössä olivat ihmiset, tässä tapauksessa opettajat ja oppilaat sekä kouluarki.  

Alakoulun Design Sprintin raakiletta testattiin Rajakylän koululla heti mallin suunnittelun alkuvaiheessa. Testaamisen lisäksi mallin suunnittelusta ja toteutuksesta vastannut OP Ryhmän Senior Designer Mari Kiirikki haastatteli aiheesta opettajia eri puolilta Suomea. Erityisesti Design Sprintiin liittyvän materiaalin työstämisessä opettajien kommentit olivat arvokkaita. Niiden viitoittamana materiaali muotoutui lopulliseen muotoonsa.  

Design Sprint -työskentelymallin sovittaminen alakouluun ja kokeiluista saatu palaute on vahvistanut OP Ryhmässä näkemystä siitä, että muotoilun ja muotoiluajattelun toimintatapojen hyödyntämisessä vain mielikuvitus – jos sekään – on rajana. Vaikka Design Sprint -malli on suunniteltu alakoulun käyttöön, on se helposti sovellettavissa myös isompien oppilainen kanssa työskentelyyn.

Design Sprintin testaaminen Rajakylän koulussa 4A-teknoluokassa 

Design Sprint –malli sopii erinomaisesti Rajakylän koulun STEAM-pedagogiikkaan, joka perustuu avointen haasteiden ratkomiseen, ilmiöpohjaiseen lähestymistapaan ja yrittäjämäiseen työskentelyyn. Design Sprintiä on testattu lukuvuoden 2020-2021 erityisesti kolmessa eri STEAM-projektissa; 6. luokan STEAM-valinnaisessa ‘Meidän Rajakylä’ projektissa, 4. luokan Älyvalo-projektissa sekä 4. luokan Turvakaveri-projektissa. Jokaisessa kokonaisuudessa mallia on sovellettu hieman eri tavoin, ja seuraavassa kuvataan tarkemmin kevätlukukaudella toteutettava Turvakaveri-haaste. 

Turvakaveri-projekti alkoi valmiin haastekuvauksen esittelyllä. Oppilaat saivat ratkottavakseen kuvitteellisen lapsen ‘Patun’ ongelman, joka kuului näin: 

“Monesti illalla, yksin sänkyyn jäätyäni, minua alkaa pelottaa: Onko sängyn alla mörkö? Entä oven takana kummitus? Mistä kaikki kummalliset äänet lähtevät? Minun on vaikea nukahtaa, kun alkaa pelottaa.” 

Haastekuvauksen esittelyn jälkeen oppilaat jaettiin kolmen oppilaan ryhmiin, ja heidän ensimmäisenä tehtävänään oli keskittyä haasteen ja ‘kohderyhmän’ ymmärtämiseen: Miksi Patu pelkää? Mitä Patu pelkää? Jos pelot toteutuisivat, mitä siitä voisi seurata? Kuvittele itsesi Patun tilalle: Mistä Patun ongelma voisi johtua? 

Tämän jälkeen ryhmät yhdessä muotoilivat haasteesta kysymykset ‘Kuinka me voisimme…’. Kukin ryhmä muodosti kysymyksen sen mukaan, miten he olivat ymmärtäneet haasteen. Muotoiltuja kysymyksiä olivat esim. ‘Kuinka me voisimme varmistaa, ettei Patun huoneeseen tule yöllä pelottavan pimeää?’; ‘Kuinka me voisimme karkottaa möröt Patun huoneesta.’ 

Seuraavaksi lähdettiin pohtimaan vaihtoehtoisia ratkaisuja ‘Hullut ideat’ menetelmän mukaisesti. Oppilaat tuottivat ryhmissä mahdollisimman paljon luovia ideoita, joilla Patun ongelman voisi ratkaista. Oppilaat saivat joko piirtää tai kirjoittaa ideansa ylös suurelle, yhteiselle paperille. Ideoinnin jälkeen ryhmät ryhtyivät valitsemaan lopullista ratkaisua. Ensin he valitsivat mielestään kolme parasta hullua ideaa jatkoon. Tämän jälkeen ryhmät haastattelivat toisia ryhmiä: ‘Jos olisitte Patu, mikä näistä ratkaisuista olisi mielestäsi paras? Miksi? Voisiko ratkaisua vielä kehitellä eteenpäin? Miten?’. Haastattelukierroksen jälkeen oppilaat palasivat takaisin omaan ryhmäänsä ja keskustelivat muiden mielipiteistä, ja lopuksi ryhmä päätti yhteisen ratkaisun. Patun ongelmaa ryhdyttiin ratkomaan mm. mörönkarkotuskellolla, sateenkaaritaskulampulla ja meloniyövalolla. 

Ratkaisumallin valinnan jälkeen siirryttiin prototypointiin. Ryhmät valmistivat prototyypin tuotteestaan, minkä jälkeen prototyypit esiteltiin toisille galleriakierroksella. Oppilaat antoivat yksilöllisesti rakentavaa palautetta kustakin prototyypistä, minkä jälkeen ryhmät saivat parannella prototyyppiä kommenttien pohjalta.  

Prototyypit toimivat tärkeinä tuotekehittelyn apureina ennen tuotteen valmistamista 

Galleriakierroksen jälkeen ryhmät pääsevät rakentamaan itse tuotetta prototyypin pohjalta. Valmiit tuotteet esitellään toukokuun lopussa ‘Leijonan luolassa’. Jokainen ryhmä pitää lyhyen markkinointipuheen tuotteestaan, ja saa rakentavaa palautetta Leijonan luola –raadilta.  

Design Sprintillä luovuus kukkimaan! 

Mari Kiirikki, Essi Vuopala ja Jussi Näykki 

Teknoluokkapedagogia ja STEAM ovat ajankohtaisempia kuin koskaan aiemmin

Teknoluokkatoiminnalla pitkät perinteet Oulussa 

“Millaisessa ympäristössä kasvaa suomalainen innovaatio ja teknologinen luovuus? Mummolan verstaalla, kerhotilan romukasassa, kesämökin puuvarastossa… Voisiko koulussa olla Pelle Pelottoman verstas tai Leonardon ateljee? “ – KM, Markus Packalen – 

Tällä hetkellä eri puolella Suomea syntyy keskittymiä, joissa STEAM-opetus (Science, Technology, Engineering, Art, Math) ja/tai teknoluokkapedagogia on nostettu yhdeksi kehityksen kärjistä. STEAM:iin/teknologiakasvatukseen panostavia kaupunkeja ovat ainakin Oulu, Tampere, Espoo, Kuopio, Lappeenranta, Lapua, Kontiolahti, Turku, Larsmo ja Hämeenlinna. Teknoluokkatoiminnalla ja Innokas-verkoston pitkäjänteisellä työllä on eittämättä ollut oma merkittävä osansa tämän kehityssuunnan muodostumisessa. Muutama viikko sitten osallistuin STEAM Turku ja DigiOne hankkeiden Oppiva-verkoston seminaariin. Seminaariin oli kokoontunut asiasta kiinnostuneita ihmisiä ympäri Suomen.  

Meillä Oulussa on tällä hetkellä parisen kymmentä STEAM-koulua, joista osa on jo pitkällä STEAM-toiminnan ollessa osa koulun vakiintunutta toimintakulttuuria, osa taas vasta kehittää toimintaansa innokkaiden opettajien voimin. Oulussa on tehty useita huikeita kansallisestikin uraauurtavia ratkaisuja, kuten esimerkiksi Suomen ensimmäinen kouluun rakennettu FabLab Vesalan koulussa sekä Hintan Design-koulun verkkokauppa. Yli-iin koulun STEAM-aktiivit ovat kirjoittanet erinomaisen julkaisun heidän koulunsa uraauurtavasta työstään STEAM-toimintakulttuurin luomisessa (Different approaches to learning Science, Technology, Engineering, and Mathematics case studies from Thailand, the Republic of Korea, Singapore, and Finland). Paljon on myös kehitetty yhteistyötä eri koulujen ulkopuolisten tahojen kanssa, kuten paikallisten yritysten, kunnan toimialojen (esim. liikenteenhallinta ja kaupunkisuunnittelu), toisen asteen, yliopiston, ammattikorkeakoulujen, Tietomaan, LuMa-keskuksen ja Tiedepuutarhan kanssa. Tämän vuoden tavoitteena on saada levitettyä laajemmin STEAM-toimintaa varhaiskasvatukseen sekä saada houkuteltua ainakin yksi alueen lukio erikoistumaan STEAM-lukioksi. Suunnitteilla on myös osaamiskeskus SKY (Steam, Kestävä tulevaisuus ja Yrittäjyyskasvatus), jonka turvin voisimme taata jokaiselle kaupunkimme oppilaalle tietyt oppimiskokonaisuudet kustakin osa-alueesta perusopetuksen aikana.  

Rajakylän teknologiapainotteisen luokan blogissa (https://rajakylatekno.wordpress.com/ ) on paljon materiaalia erilaisten pedagogisesti perusteltujen STEAM-kokonaisuuksien järjestämiseksi. Oulun STEAM-koulut ovat myös keränneet paljon oppimateriaalia sekä avanneet alueen maker-tilojen välineistöä ja syntyprosesseja. (Lue lisää http://www.steaminoulu.fi/.) Alan pioneeri Innokas-verkosto on vuosien saatossa kouluttanut tuhansia opettajia teknologian ja tulevaisuuden taitojen saralla. Innokkaan toiminnan keskiössä on innovatiivisen koulun malli, josta havainnekuva alla. Vuosittainen koululaisten Innokas-robotiikkaturnaus ja huikea Robomestarit -tv-formaatti ovat uskomattomia taidonnäytteitä suomalaisten opettajien osaamisesta, halusta ja sitoutumisesta. Innokkaalla on myös paljon opetusmateriaalia, tutustu tarkemmin: https://www.innokas.fi/  

Lapuan kaupungissa on muutaman vuoden ollut  FEGskills -hanke, jossa neljän koulun kaikki luokat ovat opiskelleet teknologiapedagogian keinoin energiaan ja sen kulutukseen, ilmastomuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyviä asioita. Hankkeen myötä on tuotettu paljon materiaalia eri luokka-asteille. Kannattaa tutustua tarkemmin http://www.fegskills.com/ . 

Miksi teknoluokkapedagogiaa ja/tai STEAM-opetusta? 

Teknoluokkatoiminta ja STEAM ovat hyvin läheisestä sukua toisillensa. Tässä artikkelissa käytämmekin tuosta toiminnasta pääasiassa teknoluokka-käsitettä. Tekno-opettajamme Essi kertoo uunituoreella Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen (TOPIK) haastattelussa mitä STEAM on ja mikä siinä on tärkeää. Teknoluokkapedagogian kehittäjät Markus ja Jussi kuvaavat teknoluokkatoimintaa muutama vuosi sitten tehdyllä videolla. Molempien käsitteiden taustalla on teknologiakasvatus, josta voit katsoa lisää tästä

Muutosten edessä on hyvä pysähtyä pohtimaan syitä, mihin muutosta tarvitaan ja miksi alun perin aloimme kehittää teknologiakasvatuspedagogiaa. Vuonna 2012 alkaessamme kehittää teknoluokkatoimintaa tähtäimenä oli irrallisten teknologiakasvatusprojektien systemaattinen nivominen jatkumoksi kolmen pääperiaatteen mukaisesti:  

  • Halusimme parantaa oppilaiden teknologian ymmärtämistä, hyödyntämistä ja kehittämistä sekä teknologista lukutaitoa (miten rakennettu maailma toimii), jotta perusopetuksesta valmistuisi teknologisesti taitavampia ja teknologiasta kiinnostuneempia oppilaita. 

Olimme keskustelleet useiden yritysten ja teknisen alan opinahjojen opettajien kanssa ja useilla heillä oli huoli siitä, että perusopetus ei vastaa sitä osaamistarvetta, joka nykyään tarvitaan opiskelu- ja työelämässä. Samaa viestiä olemme saaneet edelleen, joten teknologiakasvatuksen elementtien ottaminen yhä useamman luokan arkeen, on yhä tärkeä suuntaus. 

  • Tyttöjen innostaminen teknologia-alan opintoihin.  

Olemme osallistuneet sukupuolisegregaatiota koskeviin seminaareihin ja Jussi toimii parhaillaan ongelmaan ratkaisuja tuottavan, Sinä osaat! -hankkeen, ohjausryhmän jäsenenä. Olemme varmoja siitä, että Suomi olisi taloudellisesti kilpailukykyisempi, jos saisimme enemmän tyttöjä ja heidän osaamistaan teknologia-alalle. Tällä hetkellä 83% tekniikan aloilla työskentelevistä on miehiä. 

  • Koulupudokasuhan alla olevien oppilaiden koulumotivaation nostaminen heitä kiinnostavan teknologian avulla. Viime vuosina koulupudokkaista on puhuttu todella paljon oppivelvollisuuden pidentämisen yhteydessä. Yleensä oppilaat saavat peruskoulun päättötodistuksen eikä nousevasta trendistä huolimatta ilman päättötodistusta jäänyt lukuvuonna 2017-18 kuin 438 oppilasta. Kuinka moni oppilas kuitenkin kipuilee mittavien motivaatio-ongelmien kanssa eikä saa itsestään esiin sitä potentiaalia, joka hänessä olisi, mikäli koulumotivaation saisi nousemaan? 

Edelleen keskeisinä ajatuksia ovat nuo kolme alkuperäistä päätavoitetta. Näiden lisäksi olemme nostaneet yhteiskunnallisen vaikuttamispyrkimyksemme keskiöön yrittäjämäisen elämäntavan oppimisen ja sen myötä suomalaisen yrityspotentiaalin kasvattamisen. Oppilaan näkökulmasta teknoluokkaopetus tarjoaa valtavasti kompetensseja oman elämän rakennuspakkiin. Hiukan alempana olevassa teknologiapainotteisen luokan rakennuspalikoista on listattu nämä taidot. 

Maailma muuttuu – Teknoluokkapedagogia vastaa tärkeiden tulevaisuuden taitojen oppimishaasteeseen 

J.E. Auonin kirjassa Robot-Proof kuvataan mielenkiintoisesti tulevaisuuden työelämänmuutosta, joka väistämättä on edessä robotiikan ja tekoälyn valtavan kehittymisen myötä. Kirjassa on kaksi mielenkiintoista väitettä tulevaisuuden ammateista: 1) 40% nykyisistä ammateista häviää tekoälyn myötä jopa 15 vuodessa (Kai-Fu Lee). 2) 65% peruskoulun aloittajista valmistuu ammattiin, jota ei vielä ole (World Economic Forum, 2016). Kirjassa nostetaan esiin niitä taitoja, joita nykykoulun tulisi oppilailleen tarjota, jotta voisimme tulevaisuudessa pärjätä robotiikan ja tekoälyn yhdistämälle voimalle. Luonnollisesti tämä muutos koskee pääasiassa korkeakouluja ja toista astetta, mutta muutospainetta on eittämättä myös perusopetuksen saralla. Tärkeitä oppilaiden kanssa opiskeltavia robottivarmoja taitoja ovat mm. luovuus, ongelmaratkaisu, tiimityö, oppimaan oppiminen ja kriittinen ajattelu. Näissä taidoissa ihminen tulee päihittämään robotit vielä pitkään.  

Tuoreimman opetussuunnitelman myötä suomalainen perusopetus on ottanut aimo harppauksia oikeaan suuntaan robottivarmojen taitojen opettamisessa. Näitä taitoja ovat erityisesti laaja-alaiset taidot L1 Ajattelu ja oppimaan oppiminen, L2 Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu sekä L6 Työelämätaidot ja yrittäjyys. Teknoluokkapedagogiassa korostuu nämä kaikki kolme laaja-alaista taitoa, mutta erityisesti L1 ja L6.  

Alusta alkaen teknoluokkapedagogian keskiössä ovat olleet toiminnallinen ja yhteisöllinen oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen ja luova ongelmanratkaisu, oppilaan aktiivinen rooli koko oppimisprosessin ajan (oppimisen säätely), yrittäjyyskasvatus, koulun ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävä yhteistyö sekä teknologian monipuolinen hyödyntäminen. Teknoluokkien projekteissa (ks. kuvio alla) korostuu avoimien ja kompleksisten ongelmien ratkaiseminen, mikä edellyttää tiimityötä, neuvotteluita, muiden näkökulmien ymmärtämistä ja divergenttiä ajattelua (tästä hyvä esimerkki syksyllä 2020 toteutettu pakohuoneprojekti). Avointen ongelmien parissa työskentelyä ei voi etukäteen tarkasti vaiheistaa opettajan toimesta, koska ryhmä itse määrittelee tarkemman ongelman ja laatii siihen ratkaisun, ja näin työskentelyn suunnittelu on oppilaiden vastuulla – opettajan tukemana tietysti. Oppilaat ovat itse vastuussa myös ratkaisuprosessin etenemisen tarkkailusta ja arvioinnista – tärkeitä oppimisen ja työelämäntaitoja nämäkin. Avoimen ja aluksi epämääräiseläkin tuntuvan ongelman ratkaisu kasvattaa parhaimmillaan oppilaiden sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja epävarmuuden sietokykyä. Lopputulos kuitenkin palkitsee yleensä sitä enemmän mitä kovemmin oppilas on joutunut ponnistelemaan ratkaisun saavuttamiseksi. Täytyy kuitenkin huomioida, että mitä paremmat perustaidot oppilailla on yleensäkin oppimiseen ja ongelmanratkaisuun, sitä mielekkäämpää avoimien ongelmien kanssa työskentely on. Opettajalta tämä vaatiikin hyvää oppilastuntemusta, jotta oppilaiden motivaatio säilyy eikä liian haastavat projektit tapa motivaatiota.  

Alla on havainnekuvana teknologiapainotteisen luokan rakennuspalikoista. Teknoluokkatoiminta valittiin erääksi parhaista suomalaisista kouluinnovaatioista vuonna 2016 päästen ensimmäisten joukossa osaksi suomalaista kouluosaamista jakavaa HundrED-hanketta. Tällainen pedagogia yhdistettynä toimiviin ja muunneltaviin oppimisympäristöihin, kuten Rajakylän koulun uuteen Maker-tilaan, tarjoavat oivat puitteet tulevaisuuden tärkeiden taitojen oppimiseen. (TOPIK:n tekemä videotarina Maker-tilastamme) 

World Economic Forumin tulevaisuuden työelämätaitoihin liittyvän tutkimuksen mukaan viisi tärkeintä työelämän kannalta olevaa taitoa ovat 1. ongelmanratkaisu, 2. kriittinen ajattelu, 3. luovuus, 4. ihmisten johtaminen ja 5. yhdessä tekeminen. Näistä ongelmanratkaisu, luovuus ja yhdessä tekeminen ovat teknoluokkapedagogian keskiössä. Uskallammekin siis väittää meidän olleen aallon harjalla jo ennen kuin aalto oli edes varsinaisesti syntynytkään.

Futuristi Perttu Pölönen on sparrannut kouluja miettimään niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Hän on avannut ajatustaan tiiviisti tulevaisuuden lukujärjestyksen muodossa. Teknoluokkatoiminta ja STEAM-opetus vastaavat suoraan erityisesti seitsemään kohtaan 12:sta, toki kaikkiin kohtiin väljemmin miettien. 

Suunnitelmallisuus kaiken toiminnan lähtökohtana 

Teknoluokissa toiminta on aina suunnitelmallista ja perustuu monipuoliselle yhteistyölle. Lukuvuoden alussa tutkitaan kulloinkin kyseessä olevien vuosiluokkien opetussuunnitelmaa ja rakennetaan tulevalle kouluvuodelle kokonaisuus, jossa oppiainesisällöt, teknologiaprojektit ja laaja-alaiset taidot muodostavat mielekkään kokonaisuuden. Jokaisen teknoluokan opettaja muodostaa omalle luokalleen lukuvuosisuunnitelman, jossa huomioidaan yhteistyö niin koulun ulkopuolisten tahojen kuin koulussa (tekno)luokkien kesken. Lukuvuosisuunnitelmaan kirjataan toteutettavat neljä teknologiaprojektia ja niihin liittyvät tärkeimmät sisällöt, yhteistyötahot sekä yhteydet oppiaineiden sisältöihin. Oppiaineiden osalta kirjataan keskeisimmät sisällöt samalla tavoin neljään eri sarakkeeseen siten, että ne parhaiten linkittyvät kulloinkin meneillään olevaan teknologiaprojektiin. Lukuvuosisuunnitelma toimii työkaluna opettajalle suunniteltaessa lukuvuotta ja tarkasteltaessa lukuvuoden aikana suunniteltujen aikataulujen toteutusta. Lukuvuosisuunnitelma esitellään myös oppilaille ja huoltajille lukuvuoden alussa. Oppilaiden kanssa lukuvuosisuunnitelmaan palataan vähintään jokaisen lukuvuosineljänneksen vaihtuessa. Tällöin tarkastellaan, miten kuluneen neljänneksen asioita on opittu ja mitä voisi vielä kehittää. Samalla asetetaan tavoitteita tulevalle neljännekselle sisältöihin ja/tai taitoihin liittyen. 

Lukuvuositason suunnittelun lisäksi jokainen teknologiaprojekti vaatii oman tarkemman suunnittelunsa. Ennen projektin alkua on tarpeen laatia projektille karkea aikataulu ja lisäksi miettiä, millaista yhteistyötä projektiin liittyy, mitä oppisisältöjä projektissa opitaan, mitä laaja-alaisia ja työskentelyn taitoja opitaan tai kehitetään, mitä välineitä ja materiaaleja tarvitaan ja miten projektia arvioidaan. Näitä suunnitteluvaiheessa kirjattuja asioita sisällytetään myös projektin jälkeen tehtävään projektikorttiin, jonka ideana on toimia apuna opettajalle, joka haluaa toteuttaa samanlaisen projektin oman luokkansa tai oppilasryhmänsä kanssa. 

Teknologiapainotuksen toteuttaminen Rajakylän koulussa 

Teknopainotus voi tarjota vähemmän akateemisesti suuntautuneelle mahdollisuuden kokea onnistumisia ja toteuttaa itseään konkreettisen tekemisen kautta. Toisaalta painotus mahdollistaa samalla laajemmat resurssit lahjakkaammille oppilaille omiin projekteihin syventymiseen. Tavoitteena on, että jokainen oppilas voisi kehittyä omien vahvuuksiensa kautta.  

Koulussamme teknologiapainotteiselle luokalle haetaan 3.luokalle siirryttäessä. Halukkaista oppilaista arvotaan tulevan teknoluokan kokoonpano. Luokanopettajajärjestelmässä teknologiapainotus on helppo toteuttaa oppiaineita eheyttäen ja teknologiaa hyödyntäen monipuolisesti kouluarjessa. Teknoluokat tekevät neljä laajempaa teknologiaprojektia lukuvuosittain (aihealueet yllä olevassa kuvassa).  Tämän lisäksi teknoluokkalaisilla on toinen 5. ja 6.luokan valinnaisaine sidottuna teknologiakasvatukseen. 

Oppilaiden siirtyessä yläkouluun, haetaan teknoluokalle uudelleen. Suurin muutos on siirtyminen luokanopettajajärjestelmästä aineenopettaja järjestelmään. Tästä syystä yläkoulun teknologiapainotus toteutetaan luokkamuotoisuuden sijasta valinnaisaineryhmänä, joka aloittaa jo seitsemännellä luokalla. Painopiste siirtyykin yläkoulussa henkilökohtaisempiin projekteihin, jotka nousevat mahdollisimman paljon oppilaiden omista kiinnostuksen kohteista. Tavoitteena on, että 2/3 vuodesta voitaisiin käyttää omiin projekteihin. Näin osaamisessa voidaan päästä jo hyvinkin syvälliselle tasolle, kuten näissä  9.-luokan projekteissa. Oma kokonaisuutensa on myös 9.-luokan yrittäjyyskurssi, jossa oppilaat perustavat ryhmissä oman yrityksen ja suunnittelevat omat tuotteet. Tuotteiden markkinointi tehdään yhdessä ja hankitut varat käytetään johonkin yhteiseen kivaan tekemiseen. 

Teknopainotuksessa sovelletaan muissa oppiaineissa opittuja tietoja ja taitoja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen. Esimerkkeinä kuvataiteen sisällöt muotoilussa ja suunnittelussa, fysiikan, kemian ja matematiikan sisällöt projektituotteiden valmistuksessa sekä esim. äidinkielen ja muiden kielten soveltaminen tiedon hankinnassa, dokumentoinnissa ja esitelmissä. Yhteistyötä tehdään eri aineenopettajien kesken silloin kuin se on luontevaa ja mm. yritysvierailuja järjestetään yhteistyössä opon kanssa. Lue lisää Teknologiapainotus yläkoulussa

Teknoluokka ei ole erikois- vaan painotusluokka, mikä tarkoittaa, että oppimisen tavoitteet ja niiden arviointi noudattavat paikallisen opetussuunnitelman asettamia askelmerkkejä. Käytännössä teknoluokan projekteissa arvioinnin tehtävä on kaksijakoinen: antaa oppimista tukevaa ja itsearviointiin kannustavaa palautetta (formatiivinen) sekä seurata kulloiseenkin projektiin liittyvien oppiaineiden tavoitteiden mukaisen osaamisen kehittymistä (summatiivinen). Formatiivinen, opettajan ja vertaisten antama palaute ohjaa oppilasta säätelemään työskentelyään ja kehittymään oppimaan oppimisen taidoissa, kun taas summatiivinen arviointi tuottaa opettajalle tietoa oppilaan osaamisesta. Summatiivinen arviointi perustuu osaamiseen, jota oppilas osoittaa projektin aikana. Laaja-alaista osaamista ei arvioida erikseen, mutta sitä pidetään esillä projektien yhteydessä ja oppilaan toimintaa pyritään suuntaamaan L-taitojen tavoitteiden suuntaan. 

Mitä teknoluokan tai STEAM-opetuksen aloittaminen vaatii? 

Usein ajatellaan teknoluokkatoiminnan vaativan paljon kallista huipputeknologiaa toimiakseen. Tämä on kuitenkin täysin väärä tulkinta. Toiminnan lähtökohtana on halua kehittää opettajuutta ja muuttaa koulun toimintakulttuuria pitkällä aikavälillä. Apulaisjohtajamme Jussi kertoo TOPIK:n haastattelussa millaisia asioita on hyvä ottaa huomioon, kun haluaa koulun ottavan yhdeksi painopistealueeksi STEAM:n tai teknoluokkatoiminnan. Kaiken keskiössä tulee olla pedagogiikka eikä onnistunut teknoluokkatoiminta vaadi koululta kuin muutaman tuhannen euron väline- ja materiaalihankinnat. Eri puolelta Suomea on myös kannustavia esimerkkejä siitä, kuinka paikalliset yritykset ovat sponsoroineet välinehankinnoista, jotta haluttua pedagogiaa on voitu täysipainoisemmin toteuttaa. Kannattaa siis olla aktiivinen ja ottaa reippaasti yhteyttä mahdollisiin yhteistyötahoihin.  

Teknoluokkatoiminnan keskiössä on yhdessä tekemällä oppiminen. Usein ajatellaan arjen olevan pelkkää huipputeknologian kuten tietokoneiden, robottien, 3d-tulostimien ja laserleikkureiden kanssa toimimista. Meillä on ollut koko ajan ideana, että teknologinen osuus luokan toiminnasta sisältää kutakuinkin yhtä paljon perinteistä käsityötä, askartelua ja värkkäystä kuin (huippu)teknologian hyödyntämistä. Kokemuksemme mukaan oppimisessa oikea suunta on Jari Sarasvuota lainataksemme käsi – sydän ja pää eikä toisin päin. Nimittäin tekemällä oppien (käsi) oppilaat saavat oppimisen palon syttymään (sydän), jonka jälkeen teorian opiskelukin (pää) kiinnostaa enemmän. Tutkitusti alakouluikäisten oppilaiden on usein mahdollista oppia abstraktit asiat ainoastaan toiminnallisia menetelmiä hyödyntäen. Isompienkin oppilaiden kohdalla toiminnallisuus syventää oppimista ja auttaa linkittämään teoriatiedon tosielämän tilanteisiin.  

“Näytä suunta, puhalla henki ja pidä homma yksinkertaisena!”  
– KM, Jaakko Holma – 

Lähde mukaan innokkaaseen joukkoon opettamaan tulevaisuuden osaajia ja ota yhteyttä allekirjoittaneeseen Autamme mielellämme toiminnan käynnistämisessä ja kehittämisessä. 

Yhdessä olemme enemmän! 
Rajakylän teknotiimi Jussi, Essi, Arto, Jouni ja etätekno Markus 

Kirottu koulu -pakohuone on nyt valmis Oulussa

Iloisin mutta samalla hieman haikein mielin voimme todeta, että olemme saaneet yhteistyössä oululaisen pakohuoneyrityksen (EscapeRooms.fi) kanssa tekemämme pakohuoneprojektin kaikilta osin valmiiksi. Kävin opettajana vierailemassa yrityksen tiloissa viime viikolla ja samalla sain kurkistaa valmiiseen Kirottu koulu -pakohuoneeseen. Huone näytti jännittävälle ja odotan jo innolla, että pääsen testaamaan pääsenkö pakenemaan opettajavelhon kiroamasta koulusta tunnin kuluessa.

Käy kokeilemassa pääsetkö pakenemaan ja julkaise oma kuva SOMEssa!


Projektiin mahtui kuluneen syksyn aikana monenlaisia vaiheita, joista tarkemmin voit lukea Rajakylän teknoblogin materiaalipankin monialaisten oppimiskokonaisuuksien kautta löytyvästä projektikortista.

Projekti päättyi tällä viikolla pakohuoneyritykseltä saatuun videotervehdykseen, jonka katsoimme teknoluokissa. Saimme videon välityksellä kuulla asiakkaiden pakohuoneestamme antamia palautteita ja ikään kuin joululahjana meille paljastui myös, että keväällä teknoluokat pääsevät testaamaan seikkailutaitojaan Seikkailupuisto Huikiaan, kiitoksena hyvin tehdystä työstä pakohuoneprojektissa.

Kirottu koulu -pakohuone on nyt pelattavissa Oulun keskustassa EscapeRooms.fi-yrityksen tiloissa ja varauksen voit tehdä täällä: escaperooms.fi/varaa-pakohuone/kirottu-koulu Käyppä sinäkin kokeilemassa pääsetkö pakenemaan!

Arto Hietapelto

Rajakylän teknonelosten älyvalohaaste (Oulu)


(Briefly in English below.)

4A -teknoluokka osallistui marraskuussa Innokas-verkoston älyvalohaasteeseen, jossa oppilaiden tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa valoa tuottava arjessa hyödyllinen asuste. Haasteen aikana perehdyimme e-tekstiileihin ja Microbit-alustojen ohjelmointiin. Oppilaat työskentelivät pienissä ryhmissä ideoiden, suunnitellen ja lopulta valmistaen oman älyvalon.

Projekti poiki hienoja arjen innovaatioita, kuten led-rusetin, valomaskin, valaisevan kaulahuivin, loistavan Suomen lipun, led-pipon, valohiusdonitsin sekä älyrepun, jossa ledit syttyvät automaattisesti hämärän saapuessa. Projekti innosti oppilaita luovaan ajatteluun, rohkeaan kokeiluun e-tekstiilitarvikkeiden kanssa sekä uuden tuottamiseen yhteisöllisesti. Älyvalohaasteen aikana opittiin niin tuotesuunnittelua, koodausta, sähköoppia, tiimityöskentelyä kuin luovaa ongelmanratkaisua. Ja kuinka palkitsevaa olikaan rupeaman päätteeksi nähdä omat valmiit ja toimivat tuotteet.

Esimerkkejä älyvalohaasteen lopputuloksista: älyreppu, valopipo sekä led-rusetti

4A ope Essi

FOURTH GRADERS PARTICIPATE IN ’INTELLIGENT LIGHT’ CHALLENGE

Pupils in technology-oriented class participated in a challenge by Innokas-network in which the task was to design and implement a light that helps people in their everyday life. Pupils got various e-textile components and Microbits that they could utilize in their project. Pupils worked as a groups of three, and they were free to brainstorm the product they wanted to work with. Various innovative ideas were presented, and the groups decided the final solution. In the end, groups made prototypes of e.g. intelligent backpack, led-tie and led-hat. During the project, pupils were learning various skills like problem-solving, collaboration, coding and product design. After the project it was great to see pupils’ happy faces when they got their products to work like they had planned.

STEAM lähtee pedagogiikasta

STEAM-projektien toteutukseen samoin kuin STEAM-tilojen suunnitteluun ja rakentamiseen vaikuttaa vahvasti se, miten oppiminen määritellään ja millaista oppimista halutaan edistää. Koulutuksessa keskityttiin STEAM-oppimisen pedagogiikkaan, keskittyen erityisesti yhteisölliseen oppimiseen ja oppimisen säätelyyn. Osallistujat pääsivät suunnittelemaan ja toteuttamaan pienen STEAM-projektin yhteisöllisen ongelmaratkaisutyöskentelyn vaiheita seuraten. Avoimeen ongelmaan lähdettiin hakemaan ratkaisua yhdessä ideoiden ja keskustellen. Tällä kertaa ratkottiin historian resurssiopettajan esittämää haastetta, jossa hän etsi konkreettista välinettä eri ikäisten oppijoiden ryhmätyöskentelyn tukemiseen. Lopulta osallistujat päätyivät rakentamaan prototyypin ideakuutiosta, joka toimii yhteisöllisten keskusteluiden virittäjänä ja ylläpitäjänä. Vaikka koulutuksessa pureuduttiin oppimisen ytimeen, ehdimme työskentelyn lomassa tutustua mm. vinyylileikkurin käyttöön osana prototyypin rakentamista.

Totesimme koulutuksessa, että pedagogiikan tulee ohjata STEAM-opetuksen ja -tilojen suunnittelua, ja onkin hyvä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, millaista oppimista STEAM-projektit tukevat, ja millaisia (tulevaisuuden) taitoja voimme niiden kautta opettaa ja harjaannuttaa. Koulutusmateriaaliin pääset tutustumaan tästä.

Kouluttajatontut Essi ja Jussi Oulun Rajakylän koulusta

Oulun oppilaiden suunnittelema ja toteuttama pakohuone aukeaa pian


Rajakylän 4. ja 6. teknoluokkien Escaperoomsin kanssa toteuttama pakohuoneprojekti alkaa koulun osalta olla valmis. Ideat, rekvisiitta, käsikirjoitus, suunnitelma, pulmat yms. siirretään tämän viikon aikana Pekan ja Ainon toteutettavaksi pääkallopaikalle osoitteeseen Torikatu 19. Parin kolmen viikon päästä itse kukin pääsee varaamaan itselleen ja kavereilleen tai perheelleen mahdollisuuden kokeilla onko ryhmästä Kirotun koulun velho-opettajan taian rikkojaksi.

Projektista on tehty kaksi erinomaista juttua paikallisiin medioihin:
https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/oppilaat-rakentavat-aivan-oikean-pakohuonepelin-rajakylassa
https://www.forum24.fi/vapaaaika/oulun-keskustaan-avataan-suomen-ensimmainen-lasten-suunnittelema-pakopeli-6.56.3998334.75321871ae
Täältä pääset varaamaan oman pakoajan ryhmällesi: https://escaperooms.fi/varaa-pakohuone/kirottu-koulu/

Robomestarit – moniulotteisesti uskomattoman hieno kokemus

Viime kevääksi YLE oli suunnitellut Galaxissa ja Areenassa nähtäväksi erinomaiselle Robomestarit-formaatille jatkoa. Koronan vuoksi pystyimme kuitenkin kuvaamaan ainoastaan esittelyjakson, mutta onneksi nyt syksyllä saimme vietyä tämän ikimuistoisen kokonaisuuden maaliin. On mahtavaa päästä mukaan tällaisen projektiin, jossa valtakunnan parhaat ohjelmantekijät Jyrki Laaksosen johdolla ja Suomen teknologiaopetuksen kärki Innokas-verkoston voimin toteuttajat yhteistyössä huikean tv-formaatin. Ensimmäinen kausi oli todella onnistunut, mutta kyllähän tämä toinen oli vielä parempi. Ohjelman jännitys säilyi aivan kalkkiviivoille saakka. Kymmenet tuhannet lapset ja nuoret oppivat ohjelman avulla todella paljon ohjelmoinnin ja robotiikan merkityksestä ohjelmaa katsoessaan. Tätä parempaa tapaa edesauttaa nuorten innostumista teknologia-alasta ei varmaan voisi ollakaan. Jos et vielä ole katsonut ohjelma, katso ihmeessä Areenasta. Kaikkien opettajien tulisi näyttää ohjelma myös luokalleen.

Ja mitä kaikkea ovatkaan saaneet taskuihinsa nuo 27 robomestarinuorta, yhdeksän tutoroppilasta, valmentajat, vanhemmat, opettajat, koulut ja muut yhteistyötahot. Annetaan Bittipolliisien ja heidän taustajoukkojensa kertoa millainen kokemus oli.

Ennen kuin robomestarit alkoi olimme innoissamme, kun pääsimme mukaan. Kun viime kausi oli niin mietimme, että olisi hauskaa olla joskus mukana ohjelmassa. Seuraavilla kisaviikoilla meitä jännitti paljon, että miten kisassa tulisi käymään. Kun finaalijakso oli ohi, niin olimme helpottuneita ja iloisia suorituksestamme. Opimme Robomestareista paljon uutta koodauksesta ja rakentamisesta. Olimme aiemminkin tehneet Legoista jonkin verran, mutta kisassa opimme paljon lisää. Erityisesti mieleen jäi onnistumisen hetket, yhdessä olo ja kaikki uudet opitut taidot. Robomestarit oli ikimuistoinen ja unohtumaton kokemus, josta muistellaan varmasti paljon jälkeenkin päin.  – Bitipollisit Elisa, Veera ja Otto

Linja-automatka YLE:n Robomestareiden finaalin kuvauksiin Tampereelle todisti mainiosti sen, mitä olimme aistineet jo kevättalvella: Bittipolliisien joukkue oli ryhmäytynyt erinomaisesti! Osallistujien eri koulu, ikä tai sukupuoli ei ollut merkittävä tekijä ryhmän yhteenkuuluvuuden ja sitoutumisen kannalta. Yhteinen innostus näkyi ja kuului. Oli ilo ja kunnia osallistua tukijoukoissa näin hienoon tapahtumaan, Bittipolliisien innostus tarttui koko perheeseen ja sitä myös levitettiin aktiivisesti sukulaisille, naapureille ja työkavereille! Mukavasta ja hyödyllisestä leikinomaisesta harrastuksesta tulikin enemmän totta. Alusta asti oli selvää, että joukkueeseen päässeet ottivat valmistautuminen tosissaan. Oltiin ainutlaatuisen elämyksen äärellä. Kotona olemme käyneet pitkiäkin keskusteluja robotiikan ja ohjelmoinnin merkityksestä arjessa nykyään ja tulevaisuudessa, opiskelu- ja uravalinnoista, tiimityöskentelystä, esiintymisestä, mediakasvatuksesta, tv-ohjelman todellisuudesta sekä lasten ja aikuisten kilpailun maailmasta. Kokemukset Robomestareiden parissa johdattivat koko perheen käsittelemään aiheita, jotka olisivat saattaneet jäädä käymättä ilman yhteistä konkreettista kokemusta Robomestareista. Uusia kaverisuhteita on syntynyt yhteisen kokemuksen pohjalta. Koronasta huolimatta jokainen Robomestareiden osallistuja muistaa varmasti vuoden 2020 jostain hyvin, hyvin positiivisesta, joka kantaa vielä pitkälle! – Janne ja Miia Länsitie tukijoukot

Kahdeksan viikkoa kovaa tekemistä, oppimisen iloa, yhteistyötä ja kaikkensa antamista. Sitä oli Robomestarit 2020. Se mitä televisiosta koteihin välittyi, kertoi vain puoli tarinaa, ehkä vähemmänkin. Joka viikko Bittipolliisien joukkueen kesken käytettyihin tapaamisiin, kutsuttakoon niitä vaikka treeneiksi, kului yli kymmenen tuntia. Kotona tehtävä ajatustyö mukaan luettuna määrä hipoi joukkueen jäsenten kohdalla varmasti jo toistakymmentä tuntia. Mikä sai lapset jaksamaan tällaista kaiken muun elämän, kuten koulun ja harrastusten lomassa? Innokkuus, kilpailuhenki vai joukkueesta löytyneet uudet kaverit? Todennäköisesti vastaus muodostuu jostain näiden kaikkien yhdistelmästä. Yhtäkaikki, Bittipolliisien joukkueessa vallitsi hyvä tunnelma ja positiivinen tekemisen meininki ensimmäisistä treeneistä loppukiriin asti. Joukkueen valmentajan näkökulmasta on ihmeteltävä, miten lapset jaksoivat viikko toisensa jälkeen jäädä yhtä innokkaina koulun jälkeen useaksi tunniksi ideoimaan, rakentelemaan ja ohjelmoimaan, testaamaan, purkamaan ja aloittamaan alusta. Fiilis ei aina ollut katossa, ja pettymyksiäkin kohdattiin, mutta silti jokin kummallinen, ehkäpä pohjoinen sisukkuus ja jatkuva positiivinen asenne kaikkea, myös vastoinkäymisiä kohtaan, kantoi eteenpäin. Tosin kyllähän meillä pääasiassa hauskaa oli, ja onnistumisia tuli rutkasti. Ennen kaikkea Robomestarit 2020 oli kasvattava kokemus, sekä itselleni valmentajana että mukana olleille lapsille. Kahdeksan viikon aikana nähtiin, koettiin ja tehtiin yhdessä uskomattoman paljon. Robotteja, ohjelmointia, oppimishetkiä, mekaanisia ratkaisuja, vitsejä, iloa ja surua, televisiostudioita, kameroita, junamatkoja, uusia kavereita ja kasvomaskeja. Toiveeni on, että jokaiselle mukana olleelle lapselle jää tästä kokemuksesta käteen tunne siitä, että minä pystyn, minä osaan ja minä voin oppia. Koska vuonna 2020 on todennäköistä, että jokin tartunta saadaan, olkoon se näiden lasten kohdalla pysyvä into robotiikkaa kohtaan. – Joukkueen valmentaja, Jaakko Korpela

Kurkkuun nousee pala näitä yllä olevia ajatuksia lukiessa. Millaisen huikean kokemuksen olemmekaan jälleen onnistuneet järjestämään. Tämä on se päällimmäisin syy, miksi kannattaa mieluummin sanoa kyllä kuin ei, vaikka aina se ”kyllä” ei olekaan helpoin tie.

Bittipolliisien manageri Jussi Näykki

Oulussa Rajakylän koulussa opetushenkilöstöä koulutettiin vinyylileikkurin käyttöön yrittäjähenkisessä pajassa

Rajakylän koululla pidettiin vinyylileikkuripaja, jossa osallistujien täytyi suunnitella toisen toiveiden mukainen t-paidan painatus tai tietokoneeseen liimattava tarra. Asiakas pystyi antamaan palautetta kesken prosessin edistyvästä tuotoksesta, kunnes hän lopulta oli tilattuun tuotteeseen tyytyväinen. Vinyylileikkuri on kyllä helppo väline, jota voi opetuksessa käyttää monipuolisesti. ”Ihan huippu koulutus!” -kommentti lämmitti kovasti kouluttajien mieltä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on vinyylipaja-3.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on vinyylipaja-1.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on vinyylipaja-2.jpg

Vinyyliterveisin,
kouluttajat Jussi ja Tomi

STEAM – Miten, mitä ja miksi?

Rakas pohjoinen naapurikoulumme Pateniemi on ottamassa vakaita askelia kohti STEAM-tulevaisuutta. Pateniemen koulu on koulumme mentor-koulu SteamInOulu-verkostossa. Lisäksi he ovat mukana Innokas-verkoston Innovatiivinen koulu -hankkeessa.

On ollut mielenkiintoista olla seuraamassa pedagogisesti varsin valveutuneen koulun taivalta näissä hankkeissa. Eilen olimme Essi Vuopalan kanssa pohjustamassa heidän YS-aikaansa, jonka teemana oli tuleva VALO-MOK. Tässä monialaisessa kokonaisuudessa koko koulun on tarkoitus tehdä STEAM-projekti oppilaille.

Keräsimme Essin kanssa mielestämme keskeiset asiat esitykseemme sekä paljon hienoja STEAM-esimerkkejä eri puolelta Suomea. Pääset tutustumaan diasarjaamme tästä.

Meidän näkemyksemme mukaan STEAM-toiminnassa on kyse oppimiskokonaisuudessa, jossa ainakin opiskellaan yhteisöllisesti, tehdään käsillä (learning by doing), eheytetään eri oppiaineita laajemmaksi oppimiskokonaisuudeksi ja hyödynnetään teknologiaa. On hyvä huomioida, että hyödynnettävän teknologian ei täydy olla huipputeknologiaa eli tietokoneita, 3d-tulostimia tai laserleikkureita vaan kyseessä hyvinkin voi olla esim. kolmio- tai putkirakenne. Tämän havainnollistamiseksi järjestimmekin pienen kilpailun, jossa henkilökunnan piti rakentaa luokka-asteittain mahdollisimman korkea omina jaloin seisova torni hyödyntäen 100cm aaltopahvia ja 51cm teippiä. Ryhmillä oli käytössään ainoastaan yksi teknologinen vempain – sakset.

Äärimmäisen innostuneen ja KORKEAtasoisen kilpailun voittajatorni oli korkeudeltaan n.3m. Meille jäi sellainen tunne, että tästä tulee vielä jotain suurta, jopa suurempaa kuin kolmimetrinen torni. Hienoa Pateniemi!

Jussi Näykki – Rajakylän koulu, Oulu

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on pateniemei-1.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on pateniemei-2-2.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on pateniemi-3.jpg
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on pateniemei-4.jpg