Innokas – Make it now -hanke Kontiolahdella

Kevät tekee tuloaan ja mennyt talvi oli innovatiivista kehittämisaikaa Kylmäojan koululla Kontiolahdella Make it now -hankkeen osalta. Hankkeessa on tarkoitus kehittää suomalaista maker-tekemistä ja -osaamista. Hanketta lähdettiin toteuttamaan tutustumalla 3d-tulostukseen, sekä kehittämällä eteenpäin Micro:bit-ohjelmointia ja Lego-robotiikan osaamista. Heti ensimmäisellä kouluviikolla tammikuussa lähdettiin tutustumaan kakkosluokkalaisten kanssa ympäristöopissa aisteihin opsin mukaisessa ihminen-jaksossa. Oppilaat saivat toteuttaa ryhmittäin annetun aistin pohjalta jonkun uuden laitteen maker-tekmistä hyödyntäen. Jo klassikoksi muodostunut kierrätyspahvi toimi rakennusalustana, kun taas Micro:bitit toimivat ohjelmointialustana. Oppilaat rakensivat mm. lasit, jotka osasivat varoittaa äänellä näkörajoitteista kulkijaa suojatietä lähestyvästä autoilijasta. Yksi innovatiivinen keksintö oli myös hajuranneke, joka osasi haistaa, sekä tunnistaa makaroonilaatikon ja koirankakan. Etenkin kevätkeleillä olisi kätevää, jos joku osaisi varoittaa sulavan lumen alle piiloutuneista koirankakoista.. Oppilaat järjestivät ex temporena keksintöjen esittelymessut koulumme ykkösluokkalaisille ja koulumme rehtorille. Oppilaiden projekti vieraili myös opettajalehden sivuilla: https://www.opettaja.fi/digilehti/oa0418/28-164

Micro:bit-osaamista on levitetty koululla digitutor-toiminnan avulla myös muille opettajille pienimuotoisella esittelykoulutuksella sekä digitutor-oppitunneilla. Jopa koulun ykkösluokkalaiset pääsivät kokeilemaan Micro:bitejä. Samalla koeteltiin Micro:bitin soveltuvuuden rajoja pienimmäisten kanssa. Oppilaille järjestetyssä kahden oppitunnin kokonaisuudessa ykköset onnistuivat hienosti ohjelmointitehtävissä. Oppilaat saivat ohjelmoida omille käsitöissä tehdyille roboteilleen kasvot. Robotti osasi mm. tervehtiä, muuttaa tunteita sekä mennä nukkumaan eli kun robotti meni makuuasentoon, niin kiihtyvyysanturia hyödyntäen oppilaat ohjelmoivat robottiin zzzz..-tekstin.

IMG_3949.jpg

Kontiolahdella järjestettiin Micro:bit -ohjelmointikoulutuskiertueen koulutus maaliskuussa. Koulutus keräsi paljon innokkaita opettajia, sekä muita toimijoita oppimaan uutta Micro:bit-ohjelmoinnista, sekä maker-tekemisestä. Koulutuksessa järjestettiin alkeis- ja jatkopaja. Jatkopaja keskittyi enemmän maker-tekemiseen ja siinä opettajat pääsivät innovoimaan omia keksintöjä, kuten esim. suklaapatukan valinnassa auttavaa arpovaa vihreää miestä, ja jopa NASAkin pääsi hyötymään uusista innovaatioista.

Ilari Malisen käsityö- ja opetusryhmissä on 3d-tulostusta on harjoiteltu koululla mm. suunnittelemalla Tinkercad-mallinnusohjelmalla ropelleja käsitöissä rakennettaviin hydrokoptereihin sekä suunnittelemalla ja tulostamalla osasia omiin lautapeliprojekteihin. Omassa Tek-valinnaisryhmässäni oppilaat ovat saaneet tuottaa jotain itseä hyödyttäviä osasia ja keksintöjä. Muutamia keksintöjä mainitakseni ovat mm. teipinleikkaaja / -muotoilija (, joka on tarkoitettu maalivahdin maskin teippien leikkaamiseen) sekä pesislaikan pidike.

IMG_4026

Kontiolahdella järjestettiin myös jo perinteinen robotiikkatapahtuma yhteistyössä Kontiolahden teknologiakerhon kanssa. Päivä oli tarkoitettu koko perheen tapahtumaksi, jossa kilpailtiin sumo- ja freestylerobotiikkalajeissa. Päivän aikana nähtii paljon jänniä keksintöjä sekä tiukkoja sumo-otteluita!

Innokkain terveisin Kontiolahden Innokas – make it now!

Lauri, Pekka, Sami ja Ilari

Micro:bitit Hirsikampuksessa

Meitä oli kaksi innokasta pohjoisen opettajaa suuntaamassa kesäoman viimeisinä päivinä kohti Helsinkiä ja Micro:bit-koulutusta, olimmehan valittuna pilottiin viidenkymmenen koulun joukossa.

Kahden päivän koulutuksesta innostuneen ja 20 micro:bitin kanssa palasimme kotikonnuille suunnittelemaan toteutusta. Kohderyhmäksi olimme valinneet kuudesluokkalaiset (ohjaajana oma ope eli Johanna) ja seitsemäsluokkalaiset oppilaat (ohjaajana matemaattisten aineiden opettaja Raija).

Sitten alkoi kova kouluttaminen. Yksi oppilas päätutoroppilaaksi valittu sai kotiinsa MicroBitin ja oheislaitteita. Hän oli osallistunut edellisenä vuonna koodaus ja robotiikka –valinnaiseen ja osoittanut jo silloin oma-aloitteisuutta ja innokkuutta. Hän sai lyhyen perehdytyksen matematiikan opettajaltaan ja sai perehtyä MicroBitiin itsenäisesti kotona.

6. luokan oppilaista 15 vapaaehtoista osallistui ensimmäiseen microbit-päivään. Päivä aloitettiin opettajien johdolla esittelemällä microbit . Jokainen avasi koneillaan Microbit-sivuston ja etenimme yhdessä ohjatusti ensimmäiset peruskomennot ja ohjelmoinnit. Kivi-paperi-sakset -peli siirrettiin sitten jo MicroBiteille. Loputkin oppilaat innostuivat viimeistään siinä vaiheessa työskentelystä. Kaikkien oppilaiden kanssa oli koodauksen alkeet käytynä jo aiempina vuosina. Osa mukana olevista oppilaista oli osallistunut edellisenä vuonna Koodaus ja robotiikka -valinnaisaineeseen, joten he olivat jo hieman syventyneet ohjelmointiin (esim. Scratch ja Lego Mindstorm). Päätutoroppilas oli opettajien apuna perehdytettäessä 6. luokkalaisia. Hän välillä näytti esimerkkejä esim. siitä, miten MicroBitit saadaan keskustelemaan keskenään, miten propelli saadaan pyörimään jne.. Oppilaat saivat loppupäivän ajan kokeilla MicroBittien ohjelmointia vapaasti ja kokeilla keksiä itse omia pelejä ja tosi oivaltavia pelejä syntyikin.

Nyt tutor-oppilaat olivat kouluttautuneet ja me ohjaajat olimme palauttaneet mieliimme koulutuksessa oppimaamme. Näiden edellä mainittujen ohjaajien johdolla saivat ohjausta ohjelmointiin kaikki Pudasjärven Hirsikampuksen 7. luokkien oppilaat ja samoin loput 6. luokkalaisista. Ensimmäiset kolme luokkaa, 7B, 7D ja 7F luokilla oli opiskelua 6 tuntia viikossa per luokka. Ensimmäisessä kahden tunnin opetustuokiossa ohjaajina olivat kaksitoista 6.-luokkalaista tutoroppilasta ja 7.-luokkalainen Oskari, joka päätutorina aina näytti toimintamallit tykin avulla. Pääohjaajina toimivat opettajat Johanna ja Raija. Loput neljä tuntia 7. luokkalaiset opiskelivat keskenään Raijan ja Oskarin johdolla. Loput kolme luokkaa opiskelivat joulua edeltävällä viikolla. Raija ohjaaja kävi ohjaamassa 7A, 7C ja 7E luokat alkuun ohjelmointiin Heikki-opettajan jatkaessa opetusta päätutor-oppilaan Oskarin kanssa. Raija ope oli estynyt toimimaan tällöin.

Kuudesluokkalaiset opiskelivat syyspuolella alkeet ohjatusti. Nyt alkaneella valinnaiskurssilla on tarkoitus tutustua myös Microbitteihin 5.-6. luokkalaisten kanssa. Ne 6. luokkien oppilaat, joille se on jo tuttu, pääsevät soveltamaan aiemmin oppimaansa.

Johanna Puolakanaho ja Raija Pohjola
Pudasjärven Hirsikampus

Innokas – Visiot -hanke Kylmäojan koululla, Kontiolahdella

Innokas-verkoston Visiot -hanke vei Kylmäojan koulun viidennen luokan oppilaat luokkaretkelle Eurooppaan. Oppilaiden kanssa toteutettiin opintokokonaisuus yhteistyössä Espoon Visiot-porukan ja Helsingin Yliopiston kanssa. Oppilaiden kanssa käsiteltiin ympäristöopin Eurooppa-jaksoa siten, että he saivat ryhmittäin tutustua, johonkin Euroopan maista. Heille annettiin valmiit raamit ryhmätöiden tekemiseen ja projektin aikana jokainen oppilas pääsi käymään omassa matkakohteessa HTC Vive -laitteistolla ja Google Earth VR -sovelluksella. Oppilaat tutustuivat oman maansa kaupunkiin etukäteen Google Earth -sovelluksella ja suunnittelivat lentoreitin kohteeseen. Samalla opittiin Euroopan karttatuntemusta. Oppilaat lähtivät oman koulun pihalta matkaan (360° kuva Street viewillä) ja lensivät siitä omaan matkakohteeseensa, jossa he saivat tutustua paikkoihin. Aika oli rajallinen, koska laitteistoja oli vain yksi ja oppilaita parisenkymmentä. Laitteistojen riittävyys pystyttiin toteuttamaan hyödyntämällä projektitöiden itsenäistä työskentelyä. Myös koulumme kuutosluokka kävi Aasiassa vierailulla samoin periaattein.

Google Earth -sovellusta hyödynnettiin myös ympäristöopin tunneilla, jossa käsiteltiin planeettoja, vuodenaikoja sekä satelliittien toimintaperiaatetta. Maapalloa tutkittiin avaruudesta käsin ja havainnollistettiin sitä, miten auringon tulokulma vaikuttaa vuorokauden tai vuodenaikojen vaihteluun. Satelliittien toimintaa ja satelliittikuva havainnollistettiin zoomaamalla suoraan alaspäin avaruudesta ja näin nähtiin satelliittinäkymää eri korkeuksilta maanpinnasta.

Koulun kakkosluokkalaiset pääsivät taas kokeilemaan piirtämistä virtuaalitodellisuudessa musiikin tahtiin. Musiikki (Sigur Ros) soi bluetooth-kuulokkeiden kautta ja oppilaat saivat piirtää vapaasti Googlen Tilt Brush -sovelluksella. Musiikki sai oppilaat jopa tanssahtelemaan musiikin tahtiin virtuaalitodellisuudessa, ja näin eläytymään maalaamiseen. Tosin tämä tanssien liikkuminen aiheutti mahdollisesti huonoa oloa, joten suosittelen rauhallista liikkumista ja liikkeitä virtuaalitodellisuudessa vielä nyky välinein.

Kakkosluokkalaisten kanssa kokeiltiin myös 360°-näytelmän kuvaamista. Oppilaat valmistivat näytelmät annetusta aihepiiristä. Näytelmissä tuli huomioida, että ”esiintymislavana” toimii koko luokka, koska 360°-kuvaan saadaan tallennettua kaikki luokan tapahtumat. Oppilaat osasivat hienosti huomioida luokan eri tilat näyttelemistä suunnitellessa. Kamera oli keskellä luokkaa ja se laukaistiin kuvaamaan videota luokan ulkopuolelta ja samalla näytelmä alkoi. Näytelmiä katsottiin padin kiihtyvyysanturia hyödyntäen ja padin pitelijä toimi ns. elokuvan ohjaajana, joka ohjasi kuvan aina tapahtumapaikkaan. Muu luokka seurasi näytelmää valkokankaalta, joka oli padiltä heijastettua sinne.

Koululla on kokeilun alla myös mahdollisuuksien kartoittaminen 3d-mallintamiseen ja tulostukseen Googlen Blocks -sovellusta hyödyntäen sekä miten hyödyntää virtuaalitodellisuutta erityisopetuksessa.

 

Innokkain terveisin,

Lauri Parkkonen ja Ilari Malinen

Microbitit käyttöön luokanohjaajatunneilla!

Otimme Microbitit käyttöön oman valvontaluokkani kanssa luokanohjaajan tunneilla. Olemme luokan kanssa pohtineet paljon muun muassa sitä, millainen on hyvä luokka ja miten voisimme jokainen omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että meidän luokassa olisi mahdollisimman hyvä olla ja opiskella.

Ennen varsinaista tehtävää käytimme noin kolme oppituntia siihen, että opettelimme yhdessä, miten Microbittiä ohjelmoidaan. Aluksi kävimme muutamia perusseikkoja läpi opettajajohtoisesti, mutta hyvin pian huomasimme, että oli mielekkäänpää, kun jokainen pari eteni omaan tahtiin tutustuen. Käytimme pääosin Innokas-sivultolta löytyvää materiaalia, mutta osa oppilaista etsi itsenäisesti myös muita materiaaleja verkosta.

Kun kaikki alkoivat vähän pääsemään jyvälle, mistä Microbitin ohjelmoinnissa on kysymys, lähdimme suunnittelemaan laitetta, jolla voisimme parantaa luokan yhteishenkeä. Oppilaat pohtivat pienissä ryhmissä ensin, mitä laitteita on olemassa ja sitten sitä, mitä haasteita luokan toiminnassa on. Näiden alkupohdintojen jälkeen oppilaat lähtivät suunnittelemaan jotain laitetta, jonka pystyvät koulussa valmistamaan ja jonka tarkoituksena oli parantaa luokan yhteishenkeä.

Oppilaiden tuntui ensin olevan vaikeaa päästää ajatukset ”lentoon”, eivätkä he juuri uskaltaneet ehdotella mitään omasta mielestään tyhmiä ideoita. Kuitenkin, kun ensimmäiset ideat päästettiin ilmoille, alkoi niitä pikkuhiljaa syntyä enemmänkin. Oppilaat innovoivat muun muassa laitteen, joka auttaa jännittäjää pitämään esitelmän, heitettävän pehmokuution, joka soittaa rauhoittavaa musiikkia sekä tsemppinallen.

Nyt olemme siinä vaiheessa, että oppilaat ovat valinneet ryhmän sisällä eri tehtävät. Koodaajat ovat alkaneet suunnitella koodia ja kädentaitajat varsinaista laitetta. Tavoitteena on, että ennen kevättä saamme muutaman valmiin laitteen yhdeksättä luokkaa varten!

Jenni Hintikka

Lintumetsän koulu 8. luokka

Espoo

Micro:bit Nurmossa

Syksyn aikana Micro:bittien kokeiluja suoritettiin useammalla luokka-asteella. Ajatuksena oli tutustua oppilaiden kanssa ohjelmointiin ja päästä sisälle Micro:bittien maailmaan. Varsinainen suurempi projekti toteutettiin kahtena päivänä kahden luokan voimin. Projekti toteutettiin Suomi100 -hengessä. Oppilaille annettiin vapaat kädet suunnittelussa ja opettajien tehtäväksi tuli avustaa oppilaita hankalammissa kohdissa. Ideoita alkoi sataa laidasta laitaan. Pelejä, musiikkia ja tekstejä, joita yhdisti jollain tavalla itsenäisyys ja Suomi. Muutamat pelit olivat luonteeltaan ammuntapelejä, joissa oli Suomen historian käännekohdat tiukasti mukana.

Oppilaat tekivät projektejaan pääasiassa paritöinä, mutta muutamat halusivat tehdä oman työn omalla ajatuksellaan. Opettajien osaamistaso tällaisessa projektissa täytyy olla riittävän hyvä, jotta tytöt saadaan vietyä loppuun saakka. Eli opettajan on syytä opiskella itse ohjelmointi sellaiselle tasolle, että oppilaiden projektien ongelmat saadaan ratkaistua riittävän nopealla aikataululla. Yläkoulussa aika muodostuu suurimmaksi ongelmaksi, ellei tällaista suurempaa projektia pysty toteuttamaan yhden tai kahden kokonaisen päivän aikana. Normaalien oppituntien puitteissa aika venähtää vääjäämättä pitkäksi, jolloin oppilailla saattaa ajatukset unohtua tuntien välillä.

Kokemukset ohjelmoinnista olivat hyvät. Oppilaat tykkäsivät haastavasta ja mielenkiintoisesta työstä. Toki tarvittu työ- ja tietomäärä opettajan osalta nousi suureen arvoon. Kaikkien oppilaiden projektit valmistuivat ajallaan ja saatiin toimimaan. Järjestimme projekteista näyttelyn koulun Suomi 100 – juhlan yhteyteen, jolloin kaikki koulumme oppilaat pääsivät tutustumaan saavutuksiimme. Videon työssä Finlandia -hymni on toteutettu neliäänisenä. Kaikki neljä Micro:bittiä ”keskustelevat” toistensa kanssa radion välityksellä.https://www.facebook.com/nurmonyaste/videos/2003369066652805/  Projektin toteutuksessa saimme joukkoomme ohjaajiksi monipuolisen osaajaryhmän, joka koostui pääasiassa matematiikan opettajista.

Tiimin puolesta

Sami Vainionpää, Nurmon yläaste, 7. ja 8. lk

OULUN INNOKAS-ALUEMESTARUUSKISAT 2018

Oulun Tietomaa, eli Luuppi antoi kouluaisille lämpimän kädenpuristuksen tarjoamalla hulppeat tilansa robottikisoja varten! Auditoriossa kisailivat oppilaiden rakentamat viivanseuraajarobotit, eli forulat sekä jyhkeät Sumo-robotit. Kisahuuman lisäksi nämä robotti-insinöörit pääsivät kokemaan myös Tietomaan upeita näyttelyitä. Voittaja oli molemmissa sarjoissa pokaalinsa ansainnut. Onnittelut Eero ja Samu!

 

Att börja med Micro:bit på högstadiet – utvärdering av vårt försök

Våren 2017 fick vi på Mattliden chansen att ansöka om att bli pilotskola för ett projekt där vi testar använda Micro:bit som verktyg för att lära ut programmering. Vi blev valda och jag deltog i en två dagar lång lärarskolning i augusti 2017.

Skolningen var väldigt insprierande och bra. Under kursen fick vi skapa något konkret , i vårt fall en interaktiv cykelhjälm. Cykelhjälpen utrustades med en Micro:bit som styrde en belysning som tändes av olika input. Jag uppfattade att man från projektets sida önskade att vi skulle använda våra Micro:bittar ämnesövergripande och inspirera eleverna på samma sät som vi skapa något konkret.

I praktiken visade sig detta vara en för stor bit att börja med. Planen var från början att koppla ihop matematiken med slöjden eller bildkonsten. Men på grund av bristande timresurser och att gemensam tid för planering saknades fick jag lov att banta ner projektet. Min ursprungliga tidsplan på tre matematiklektioner á 75 minuter och två praktiska lektioner á 75 minuter räckte inte till för ett sånt här projekt.

Till vår hjälp hade vi lärare en diger materialbank med färdiga lektionsplaner. Jag valde att följa dessa med mina elever.

Den första grupp jag startade med var en klass sjuor. Vi satsade 4 matematiklektioner på att programmera våra Micro:bittar. Första lektionen var klassen mycket skeptisk, men precis innan lektionen tog slut lyckades alla få sin Micro:bit att skriva ut sina egna namn. De sura minerna försvann omedelbart när det egna namnet syntes på Micro:bitten.

De följande lektionerna gjorde vi en tärning och sten-sax-påse. Med hjälp av dessa små program kunde jag lära eleverna ”variabler”,  och att använda ”if-else”. Däremot upplevde jag att vi inte hann skapa något själva. Eleverna modifierade inte programmen. Nästa skede skulle ha varit att göra egna program, men dit hann vi aldrig.

Nu på våren gjorde jag ett nytt försök att använda Micro:bittarna i programmeringsundervisningen. Denna gång var det två tillvalsgrupper på årskurs 8. Eleverna tyckte genast om Micro:bittarna och vi kom snabbt igång. Takten var dubbelt snabbare än med sjuorna. På två lektioner hade de flesta gjort en sten-sax-påse av sin Micro:bit. Efter detta började vi modifiera våra program. Vi gjorde en fusktärning som visade en sexa om Micro:bitten skakades inne i handen, dvs i mörker. Om Micro:bitten skakades i ljus fungerade den som en vanlig tärning. På liknande sätt modifierade vi andra program, kopplade i lampor och sände signaler mellan två Micro:bittar. Inte heller i dessa grupper har vi byggt något konkret. Men jag upplever ändå att vi kunnat utnyttja Micro:bittarnas potential.

Nästa steg skulle vara att köpa in mera material för att enkelt kunna bygga. Eleverna är nu i det skede att de skulle kunna börja programmera själva. Vi har satt ungefär 5 lektioner på att komma upp till den nivån.

Jag anser att Micro:bit är utmärkt som programmeringshjälpmedel för ämnesövergripande projekt. Men man ska räkna med att projektet tar 10 lektioner á 75 minuter. För matematiken använder jag hellre textbaserade programmeringsspråk, t.ex. Racket som man kan programmera i på http://www.wescheme.org. På peda.net har MAOL byggt upp ett digert undervisningsmaterial lämpat särskilt för matematikundervisningen.

Med detta hoppas vi på Mattliden kunna hjälpa andra skolor komma vidare med sin programmering.

Vänliga vårhälsningar,

Jeanette Holmlund-Hampf, lektor i Matematik och fysik vid Mattlidens skola.

 

Ruutuvalinnainen ohjelmointihommissa

Mikkelin lyseon koulussa kuvataiteen valinnaisessa, joka kulkee nimellä Ruudut kuvan teon välineenä kurssilla 20 oppilasta opetteli koodausta syyslukukaudella. Käytimme aikaa koodaukseen melko paljon. Opettelimme Scratchin ja Code.org sivuston avulla koodausta, kokeilimme vähän TurtleRoyta ja sitten hyppäsimme Micro:bitin maailmaan. Opella meni aikaa tilatessa tarvittavia lisäosia luokkaan; piuhoja, moottoreita, kaiuttimia, valoja jne.

Teimme ryhmän nuorten kanssa yhdessä pienryhmissä koulutuksessa saaduista materiaaleista harjoitukset noppa, kivi-paperi-sakset, äänien, tekstien ja kuvioiden koodaamisen ja erilaisten osien liittämisen micro:bit piirilevyyn. Oppilaat saivat yhteisten harjoitusten jälkeen valita pienryhmissä omana suunnitelmana mitä lähtevät tekemään. Saimme aikaan kaksi tuotosta. Toinen oli potkureilla toimiva vene ja toinen kannettava kaiutin, johon oppilaat sävelsivät itse musiikkia. Loput ryhmästä halusi omana suunnitelmana tehdä muuta kuin koodausta.

Ryhmä koostui 7.luokkalaisista oppilaista. Osa nuorista oli tosi kiinnostuneita, osa ei. Kuvisopella ei ollut riittävästi tietoa sähköstä.  Avuksi piti välillä pyytää matemaattisten aineiden ope. Yläkoulussa on vähän haastavaa tehdä työtä yhdessä lukujärjestyksen vuoksi.

Kuviksessa mahdollisesti koodataan pajatyöskentelynä kevään toimintaviikolla ja perusryhmissäkin koodaamme micro:bitillä kevään viimeisillä tunneilla. 9.luokkien valinnaisissa osallistuimme syksyllä Mikkeli Art & Design viikon tapahtumiin ja suunnittelimme tuotteita. Kokeilemme lukuvuoden lopussa valmistaa tuotteita ja liittää tuotteisiin micro:bitin avulla robotiikkaa.

Olen opena innoissani ohjelmoinnista ja aion sen nivoa kuviksen opsiin, vaikka sitä ei siellä valtakunnallisesti olekaan. Luokkani on hyvin varusteltu tietokoneiden, piirotpöytien, 3D printterin, greenscreenin ja jatkossa myös VR/360 tekniikan osalta. Vain taivas on rajana mitä kaikkea saammekaan aikaan. Ohjelmointi olisi kuulunut olla osa kuviksen opsia, sillä ohjelmointi on irroittamaton osa tämän päivän visuaalista kulttuuria muotoiluun, sovelluksiin, peleihin, animaatioihin ja keksintöihin liittyen. Ei kun luomaan!

Pauliina Kuronen, kuvataideopettaja, Mikkelin lyseon koulu, 7.luokan valinnaisryhmä, Mikkeli

 

Liikkuminen ja micro:bitit

Seitsemäsluokkalaisten ohjelmoinnin opetus toteutetaan koulussamme – turkulaisessa Puropellon koulussa – tänä vuonna etupäässä micro:bitien avulla. Make it Now -hankkeen innoittamana jokainen seitsemäsluokkalainen suunnittelee ja toteuttaa omissa 3 – 5 hengen ryhmissään jonkin micro:bitiä hyödyntävän laitteen, joka kannustaa liikkumaan.

Ensimmäisen luokan tuotoksina syntyi polkupyörän vilkut, silmälasien pyyhkimet, valoon reagoiva tuuletin, lihaskuntoliikkeiden laskuri ja liikesuunnan näyttö pöytätennismailaan. Projektin alussa oppilaille esiteltiin micro:bit ja sen mahdollisuuksia. Tämän jälkeen oppilaat saivat varsin vapaasti suunnitella laitteensa sekä sen toimintaa ja hahmotella suunnitelmaansa paperille. Idean löytäminen vei parilla ryhmällä aikaa etukäteen ajateltua enemmmän, mutta kaikki saivat suunnitelmansa valmiiksi kahden 75 minuuttisen oppitunnin aikana.

Tämän jälkeen teimme micro:bitiin liikuntavälineiden ensimmäiset ohjelmaversiot. Tähän aikaa kului noin 75 minuuttia. Laitteet rakennettiin parin 75 minuuttisen aikana, testattiin ja paranneltiin ohjelmistoa. Rakentamisessa hyödynnettiin tekstiilityön, teknisen työn ja kuvaamataidon taitoja ja välineitä. Nujorten kasvot täyttyivät tyytyväisillä ilmeillä, kun laitteet toimivat edes sinne päin kuin he olivat suunnitelleet.

Alkuun pääsy tuntui siis muutamalla ryhmällä vaikealta. Tätä varten käymme seuraavan luokan ryhmäläisten kanssa micro:bitin mahdollisuuksia tarkemmin läpi ja otamme ehkä muutamia esimerkkejä laitteista. Ohjelmointiosio sujui melko hyvin, mutta rakentamisvaiheessa riitti säpinää. Ensimmäisen luokan kanssa projektiin käytettiin ryhmän peräkkäisiä matematiikan tunteja. Seuraavan ryhmän kanssa kokeilemme, josko homma sujuisi paremmin, kun projektin parissa työskennellään yksi 75 minuutin tunti viikossa.

 

Markus Luoma
Puropellon koulu
Turku
7. luokka

Making med Micro:bit

I Höjdens skola i Tenala har vi testat Microbiti i flera olika projekt, främst som mikrokontroller i olika Makeprojekt. Under Finland 100 år firade vi med att skapa nya leksaker av gamla. Microbiten användes som fjärrkontroll för att starta de nya robotarna. Vårt projekt fick stor publicitet i en svensk tidning ”Grundskoletidningen”

Utdrag från artikel som gjordes i tidskriften ”Grundskoletidningen”

Digiponny med servonacke och grönt lysande ögon.

Roski-rob, gamla leksaker får nytt liv med Microbit, när Finland firade 100 år

 

 

 

 

 

 

 

 

Nu förbereder åk 8 interaktiv konst som skall ställas ut i maj 2018 i skolan. Eleverna jobbar i grupp och skall både analogt och digitalt planera sitt konstverk. Konstverket skall vara interaktivt med betraktaren.

Interaktiv konst ett mångvetenskapligt projekt i åk 8 Höjdens skola, våren 2018. Genomgång av Output och Input.

 

Interaktiva konstverk med Microbit

PS. Vår elev Emil Ekholm vann Teknatur tävling 2018 med sin självkörande traktor programmerad och byggd kring micro:bit. Vi har alltså en riktig expert i vår skola. Se en kort presentaion nedan:

https://www.facebook.com/Hojdensskola/videos/439355786484073/?t=8