Sammonlahden koulu on tällä hetkellä Lappeenrannan läntisellä alueella sijaitseva perusopetuksen yhtenäiskoulu, jossa opetusta järjestetään neljässä eri toimintayksikössä. Koulussa työskentelee n. 900 oppilasta, 85 opettajaa ja 15 koulunkäynnin ohjaajaa.
Valmistaudumme parhaillaan suureen toimintakulttuuriseen muutoksen. Nykyisten erillään toimivien yksiköiden on tarkoitus yhdistyä elokuussa 2025 toimintansa aloittavaan uuteen Sammonlahden kouluun. Uusi koulu tulee sijoittumaan Sammontaloon, jossa toimii perusopetuksen koulun lisäksi Lappeenrannan kaupungin läntisen alueen varhaiskasvatusta, kirjasto, nuorisotilat ja liikuntapalveluja.
Uuden koulun toimintakulttuurin suunnitteluvaiheessa olemme tunnistaneet sen, että sujuva viestintä tulee olemaan keskeinen tekijä turvallisen ja toimivan arjen takaamisessa. Tämän vuoksi olemme päätyneet kehittämään viestintäämme “Innovatiivinen koulu toimii”-hankkeen tuella.
Viestintämme perustuu koulun arvopohjaan. Tällä hetkellä meille tärkeitä arvoja ovat:
*Ihmisyys, oppilaan ainutlaatuisuus ja monipuolinen oppiminen *Kulttuurinen moninaisuus ja hyvinvointi *Oikeudenmukaisuus, osallisuus ja vaikuttaminen *Kestävä elämäntapa ja sivistys
Emme voi kuitenkaan tukeutua pelkästään nykyisiin arvoihimme. Uuden koulun perustaminen edellyttää meiltä nykyisten arvojen läpivalaisua ja uuteen yhteisöön sopivien ydinarvojen kirkastamista ennen uuden koulun toiminnan käynnistämistä.
Sisäisen viestinnän kohdennamme opetushenkilöstölle, oppilaille ja huoltajille. Tärkeitä sisäisen viestinnän kanavia meille ovat WILMAn ja koulumme oman INTRAnetin lisäksi myös palaverit, kokoukset ja yhteiset INFO-tilaisuudet. Sisäisessä viestinnässä hyödynnämme aktiivisesti myös sähköisiä kalentereita, dokumentteja ja tiedostojen jakamisalustoja. Vastaavasti ulkoisen viestinnän suuntaamme yhteistyökumppaneillemme ja kuntalaisille erityisesti verkkosivujen ja sosiaalisen median kanavien kautta.
Viestinnän osalta olemme todenneet, että meille tärkeitä periaatteita ovat mm. selkeät viestintävastuut ja viestinnän tehokkuus. Painotamme viestinnässämme totuudenmukaisen tiedon lisäksi myös hyväntahtoista huumoria, iloa ja ratkaisukeskeisyyttä.
Järjestämme ennen Sammontalon valmistumista koko henkilöstölle säännöllisesti Sammontalo-INFOja. Lisäksi kokoamme kaikki keskeiset Sammontaloa koskevat aineistot sisäiseen verkkoportaaliin. Paljon on siis meillä kehitystyötä edessä. Onneksi saamme siihen tukea sekä IKT-hankkeelta.
Vaikka valtaosa viestinnästä uudessa koulussa tulee perustumaan digitaalisiin ratkaisuihin, niin digitaalisuuden ohessa tulemme tarvitsemme myös perinteistä “posteriviestintää”, vaikkapa oppilaskunnan järjestämien tapahtumien yhteydessä.
Innokas-verkosto käynnisti yhteistyössä viiden koordinaattorikunnan kanssa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tekoäly-hankkeet maanantaina 10.10.2022 Helsingin yliopistolla. Tapahtuma oli lähtölaukaus varhaiskasvatuksesta perusopetuksen loppuun ylettyvän tekoälypolun kehittämiseen ja aiheeseen liittyvään tutkimukseen. Hankeopettajiin kuuluu niin varhaiskasvatuksen, alakoulujen kuin yläkoulujen opettajia sekä eNorssin opettajaharjoittelijoita ja yhden kunnan vasuagentti.
Hankkeen varhaiskasvatuksen koordinaattorina ja aikaisemmalta työkokemukseltani metsäeskarinopettajana huomasin opettajalle ominaisesti havainnoivani ja reflektoivani päivän kulkua. Tekoäly-hankkeen lähtölaukauspäivästä jäi erityisesti mieleen hanketoimijoiden keskustelut ja niistä johdetut oivallukset. Näistä poimin viisi oivallusta jaettavaksi ja kuljetan teidät pohdintojen läpi, joilla näihin päästiin.
Lapsilla on tarve keskustella heitä ympäröivistä ilmiöistä, kuten tekoäly.
Kun tarve havaittu, on opettajilla oltava aikaa tutustua ilmiöön, jotta sen tuoma lisäarvo hahmottuu ja löytyy pedagogiset perustelut ja motivoivat tavat käsitellä sitä ryhmässä.
Aiheen lähestymiseen riittää alkuun ilmiön tuominen koulu- ja varhaiskasvatusarjen keskusteluihin lasten kanssa. Sitä kautta ilmiö tehdään näkyväksi.
Ensikokeiluksi tekoälyyn oppilaiden kanssa tarvitaan yksinkertainen, selkeä ja helppolukuinen sovellus tai väline, jonka parissa voi tutkia ja ihmetellä ääneen ja joka herättää keskustelua.
Hankkeessa lähdemme tekemään näkymätöntä näkyväksi ja abstraktin ymmärrettäväksi.
Tapahtumapäivän aamuna meidät otti vastaan tekoälyllä luotu “oikea” persoona, joka esitteli tekoälyn saavutuksia. Seuraavaksi kokeilimme emoji-bongailua tekoälyn kuvantunnistuksen avulla.
Aivojen jumpattua lähdimme pienryhmissä selvittämään lämmitelykysymyksellä mihin ilmiöihin olette törmänneet edellisen viikon aikana. Esille tuodut aiheet olivat laajasti eri alueilta, mutta päivän tekoälyteema korostui lapuilla. Aiheet herättivät mielenkiintoa ja hankeopettajien ja -koordinaattorien oli vaikeaa lopettaa asiasta keskustelu. Pohdin, mistä tämä positiivinen aiheeseen jumittuminen johtui. Opettajana muistin, että samaa koin lasten kanssa varhaiskasvatuksen arjessa. Vastaavasti kuin hankeopettejilla on tarve keskustella ilmiöistä, jotka heitä ympäröivät, sama tarve on lapsilla varhaiskasvatus- ja koulumaailmassa. Tarvitaan siis opettajan suunnittelemaa aikaa tekoälystä keskustelulle ryhmässä ja pedagogisia keskustelunavauksia.
Pienryhmätyöskentely jatkui hankeopettajien ratkoessa yhdessä, mikä on paras tapa tutustua uuteen ilmiöön. Miten tunnistamme näitä ilmiöitä? Miten tunnistamme lasten tarpeita käsitellä aihetta, vaikka he eivät itse ilmiötä suoraan sanoittaisi? Hankeopettajat pohtivat, että ilmiöön tutustuminen lähtee tarpeesta, joka nousee lapsiryhmästä, ja opettajan on saatava aikaa tutustua aiheeseen, jotta ilmiön tuoma lisäarvo hahmottuu ja pedagogiset perustelut ja motivoivat tavat käsitellä ilmiötä löytyvät. Hankkeen ilmiö, tekoäly, on jo lasten arjessa – ei aktiivisesti heidän puheessaan, vaan heidän käytössään olevien chattibottien, kuvantunnistuksen, Sirin, elokuvasuositusten myötä sekä sosiaalisen median palveluita käyttäessä. Näin ollen tekoälyn erilaisia ominaisuuksia hyödynnetään osana jokaisen arkea jatkuvasti, vaikka aina emme edes tunnista tai huomioi tekoälyn vaikutuksia.
Lasten ja nuorten näkökulmaa meille valoitti, aamupäivän ohjelman aikana, hankkeessa tutkijatohtorina toimiva Janne Fagerlund. Hän kertoi tutkimuksen näkökulmasta§, mitä tekoäly on, miten se näkyy lasten arjessa ja miten lapset käsittävät tekoälyä ilmiönä. Janne herätteli kuulijoitaan pohtimaan, miksi meidän opettajien on syytä kurkistaa tekoälyn ja koneoppimisen maailmaan.
Jatkoimme Innokkaan toiminnalle ominaisesti toiminnallisilla pajoilla, joissa opettajat pääsivät kokeilemaan tekoälyn opettamista Jukka Lehtorannan, Timo Pietiläisen ja allekirjoittaneen ohjaamana. Pajojen jälkeisessä keskustelussa nousi oivallus, että ensilähestymiseksi tekoälyyn oppilaiden kanssa tarvitaan yksinkertainen, selkeä ja helppolukuinen väline tai sovellus. Tätä edusti pajoilla kokeiltu Hour Of Code AI for Oceans -peli. Pelissä tutustutaan koneoppimiseen ja tekoälyn eettiseen käyttöön. Opettajat pohtivat yhteiskeskustelussa pelin sopivan niin pienille varhaiskasvatuksessa kuin yläasteikäisille keskustelun avaajaksi tekoälystä.
Lounaan jälkeen saimme kuulla Heurekan Sampsa Piiralta Me, Myself and AI -näyttelystä. Pääsimme kuulemaan ja näkemään miten tekoälyteema on popularisoitu näyttelyksi. Aiheesta innostuneina, useat meistä suunnitteli reissua näyttelyyn. Tämän jälkeen palasimme hankkeen tavoitteiden ja käytäntöjen pariin. Oli jälleen aika osallistaa hankeopettajia.
Iltapäivän puheenvuoroissa yhdeltä opettajista nousi huomio lasten tarpeesta käsitellä koulussa heille tärkeitä aiheita aikuisen kanssa. Etenkin epämääräiset, uudet, monimutkaiset ja vaikeat asiat ovat usein tällaisia. Tekoäly on ilmiönä kaikkea edellä mainittua ja jo osa lasten maailmaa ja yhteiskuntaamme. Miten aikuiset vastaavat lasten tarpeisiin? Lapsilla on tarve saada mukaansa tulkki ja kanssakulkija, jonka kanssa pohtia ja jäsentää moniulotteista ilmiötä. Kouluyhteisö tarjoaa turvallisen ympäristön, jossa tutustua, oppia, pohtia yhdessä ja innovoida lasten kanssa. Tähän kannustaa myös opetustyötä ohjaavat asiakirjat. Ilmiön kanssa alkuun pääsemiseksi riittää sen tuominen koulu- ja varhaiskasvatusarjen keskusteluihin lasten kanssa ja sitä kautta näkyväksi. Siitä on hyvä jatkaa tutustuen ja aihetta eri näkökulmista tarkastellen.
Iltapäivän kuluessa hankepettajat ja -koordinaattorit bongailivat pienryhmissä, miten tekoäly ilmiönä linkittyy OPS, VASU ja EOPS-asiakirjoihin. Aiheen ajankohtaisuus näkyy hankeopettajien yhteispohdinnassa. Tekoälyllä voidaan vaikuttaa yhteiskuntiin ja demokratiaan, hyvinvointiin ja terveyteen sekä kestävään kehitykseen. Tekoäly ilmiönä sopii kouluissa ja varhaiskasvatuksessa niin arvokasvatukseen, kasvan ja kehityn -osa-alueeseen, tulevaisuuden ratkaisujen rakentamiseen sekä kestävän kehityksen teemoihin. Tekoälyn huomattiin linkittyvän vahvasti etenkin laaja-alaiseen tavoitteisiin lasten osallisuudesta ja kestävän tulevaisuuden rakentamisesta (OPS, L7, s.24, VASU Osallistuminen ja vaikuttaminen, s. 24 ja EOPS, Osallistuminen ja vaikuttaminen, s.18). Oivallettiin, että asiakirjat tukevat aiheen käsittelyä niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessa.
Seuraavina askelina hankeopettajat lähtevät tutustumaan tekoälyyn ja kokeilemaan omalla pedagogisella tavallaan aihetta luokkansa tai ryhmänsä kanssa. Työ lähtee kohderyhmän tarpeista ja opettajalle ominaisista tavoista kokeilla uutta. Hankkeen matkaa ja opettajien kokeiluja pääset seuraamaan #innokas #innokasAI Instagram @innokasverkosto, Twitter @innokas_ , Facebook Innokas-verkosto ja hankekuntien somekanavilla.
Tiiviin ja innostavan lähitapaamisen lähestyessä loppua löysin itseni pohtimassa, kuinka motivoituneiden ja aktiivisten opettajien sekä heidän kokemusmaailmasta lähtevien ideoiden ja tarpeiden myötä vaikeakin ilmiö, kuten tekoäly lähtee avautumaan. Jyväskylän apulaisprofessorin ja varhaiskasvatuksen opettajan Pekka Mertalan sanoja lainaten “Tehdään näkymätön näkyväksi ja abstrakti ymmärrettäväksi”. Oivalsin, että tästä tekoäly-hankkeessa on kyse.
Innokas-verkosto käynnisti yhteistyössä viiden koordinaattorikunnan kanssa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tekoälyhankkeet maanantaina 10.10.2022 Helsingin yliopistolla. Tapahtuma oli lähtölaukaus varhaiskasvatuksesta perusopetuksen loppuun ylettyvän tekoälypolun kehittämiseen ja aiheeseen liittyvään tutkimukseen. Tutkijoina hankkeessa toimii Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Janne Fagerlund ja Helsingin yliopistolta Tiina Korhonen.
Hankeopettajiin kuuluu niin varhaiskasvatuksen, alakoulujen kuin yläkoulujen opettajia sekä eNorssin opettajaharjoittelijoita että vasuagentti. Hankkeissa ovat mukana Innokas-verkoston koordinaattorikunnista Lohjan lisäksi Tampere, Larsmo, Oulu, Rovaniemi ja yliopistojen harjoittelukoulujen eNorssi-verkosto. Hankkeita rahoittaa Opetushallitus. Innokas-verkoston tiimistä hankkeesta vastaa Emilia Mattila varhaiskasvatuksen ja Jukka Lehtoranta perusopetuksen osalta.
Mistä hankkeissa on kyse?
Än, yy, tee, nyt! Tekoälyä varhaiskasvatukseen -hankkeessa kehitetään tekoälyn oppimispolkua varhaiskasvatukseen. Lisäksi tutustutaan tekoälyyn ilmiönä varhaiskasvatuksen kontekstista, lasten kokemusmaailmasta käsin. Tekoälystä oppiminen ja oppiminen tekoälyn avulla yhdistetään varhaiskasvatuksen pedagogiikan kulmakiviin kuten leikin, tutkimisen, toiminnallisuuden ja luovan ilmaisun keinoin.
Hanke koostuu kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa Innokas-verkoston koordinaattorikunnista ja yhteistyökumppaneista muodostettu hanketiimi kehittää yhdessä erilaisia tapoja tekoälystä oppimiseen ja opettamiseen pienten lasten kanssa. Hankkeen toisessa vaiheessa kehittämistyön tulosten pohjalta laaditaan avoin varhaiskasvatuksen tekoälyoppimispolku, joka sisältää polkuun liittyvät toimintamallit ja avoimet tukimateriaalit. Hankkeen kolmannessa vaiheessa oppimispolkua levitetään ja juurrutetaan Innokas-verkoston ja yhteistyökumppaneiden toiminnan kautta sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Oppimispolun kehittämisessä hyödynnetään Innokas-verkoston aikaisempaa polkutyötä ja eri puolilla Suomea kehitettyjä varhaiskasvatuksen oppimisen polkuja varhaiskasvatuksen erityispiirteet ja toimintaympäristö huomioiden.
Tekoäly nyt! – hankkeessa kehitetään ja levitetään modernien teknologioiden systemaattista hyödyntämistä oppimisen, opettamisen ja vuorovaikutuksen välineenä sekä oppimisen kohteena. Moderneilla teknologioilla tässä hankkeessa tarkoitetaan tekoälyä, koneoppimista, oppimisanalytiikkaa, lohkoketjuja ja puheohjausta.
Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa moderneja teknologioita tarkastellaan digitaalisen yhteiskunnan ilmiönä sekä kehitetään ja kokeillaan niiden opettamista opetussuunnitelman perusteet ja viimeisimmät kehittämis- ja tutkimustulokset huomioiden. Hankkeen toisessa vaiheessa ensimmäisen vaiheen kehittämistyön tulokset paketoidaan modernien teknologioiden dynaamiseksi oppimispoluksi ja siihen liittyviksi käytännöiksi ja tukimateriaaleiksi. Hankkeen kolmannessa vaiheessa kehitettyä oppimispolkua levitetään Innokas-verkoston ja yhteistyökumppaneiden toiminnan kautta sekä alueellisesti että valtakunnallisesti verkoston olemassa olevia toimintatapoja hyödyntäen.
Hankkeen matkaa pääset seuraamaan #innokasAI #innokas
Keljonkankaan yhtenäiskoulu perustettiin Jyväskylään elokuussa 2021. Samalla yhdistettiin saman koulun nimen alle Säynätsalon päiväkotikoulu (1.-4.luokkien oppilaat), Muuratsalon päiväkotikoulu (1.-4.luokkien oppilaat), Aapistien koulu (1.-4.luokkien oppilaat) sekä uusi yksikkö Sohlberginkadun koulu (5.-9.luokkien oppilaat). Tässä rysäyksessä lakkautettiin entinen Keljonkankaan koulu ja Säynätsalon yhtenäiskoulu.
“Äh, meillä on neljä erillistä yksikköä hemmetin kaukana toisistaan!”
Koulumme elää muutoksessa. On niin paljon uutta. Henkilökuntaa ja oppilaita on paljon. Saman koulun eri yksiköiden välillä on pisimmillään välimatkaa lähes 10 kilometriä. Erillisyys ja yhtenäisyys tuo paljon haasteita. Tosiasia on, että oppilas kulkee polun pienten yksiköstä yhteiseen isoon 5.-9.luokan yksikköön. Olisi tärkeää, oppimisen edistymisen ja hyvinvoinnin kannalta, että koko koulussa olisi yhteinen arvomaailma, yhteinen näkemys oppimisesta ja hyvä ilmapiiri olla ja työskennellä. Kouluarjessa yhtenäiskoulun haasteisiin on vaikea tarttua opetuksen ja lukuvuoden kulkiessa vauhdilla eteenpäin. Siksi lähdimme mukaan Innovatiivinen koulu toimii -hankkeeseen.
“Yhteinen suunnitteluaika ja toisen työn varjostaminen”
Kokosimme hanketyöryhmään henkilökuntaa jokaisesta koulumme yksiköstä. Huomasimme, että hanketyöpäivät tämän ryhmän kanssa veivät jo itsessään meitä kohti tavoitettamme yhtenäisestä koulusta ja toimintakulttuurista. Hankkeen myötä saimme aikaa istua alas ja keskustella. Pyrimme yhdessä kehittämään uusia pysyviä toimintatapoja kouluumme. Saimme alkuun kaksi isoa konkreettista kokonaisuutta: yhteinen YS-kalenteri ja tiimirakenne sekä varjostaminen.
“Hei, mulla on varjostustreffit tänään!”
Saimme varjostamiseen resurssiksi puolikkaan veson eli jokainen koulumme opettaja saa käyttää kolme tuntia vesotyöaikaa valitsemassaan ajankohdassa tämän lukuvuoden aikana varjostaakseen kollegansa työpäivää. Varjostuksen ideana on mennä avoimin mielin oppimaan, ihailemaan ja tutustumaan – ja avartamaan omaa ajatteluaan. Jokainen saa itse valita mihin yksikköön haluaisi mennä seuraamaan opetusta ja varjostustreffit voi sopia Googlen Classroomin “varjostustreffipalvelussa”.
“Millä mielellä eteenpäin”
Innovatiivinen koulu toimii -hanke on tuonut meille konkreettista resurssia tarttua haasteisiin: hanketyöryhmä on saanut ottaa sijaiset luokkiinsa istuakseen alas pohtimaan yhdessä mihin suuntaan olemme yhtenäisenä kouluna menossa. Olemme ylpeitä varjostamistreffi-palvelusta. Toivomme, että siitä tulee meille pysyvä käytäntö!
Keljonkankaan yhtenäiskoulun Innovatiivinen koulu toimii -hankeryhmän puolesta
Opetushallituksen rahoittama Innovatiivinen koulu toimii! -hanke on ensimmäinen yhteishanke Innokas-verkoston ja eNorssi-verkoston välillä. eNorssi-verkosto kokoaa yhteen suomen kymmenen harjoittelukoulua ja tällä kertaa hankkeessa mukana toimivat Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu, Helsingin normaalilyseo, Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulut ja Tampereen yliopiston normaalikoulu.
Hankkeen tavoitteiden mukaisesti kouluissamme tehtiin tarvekartoitukset, joiden analysoinnin perusteella kehittämiskohteeksi valikoitui oppilaiden osallisuuden lisääminen ja opettajien digiosaamisen lisääminen. Päädyimme siihen, että panostamme oppilasagentti toimintaan. Tässä mallissa ideana on, että jokaiselta luokalta koulutetaan muutama aiheasiantuntija (tässä tapauksessa digitaidot) ja sitten oppilasagentit jakavat osaamista luokissaan opettajille ja muille oppilaille. Tätä samaa mallia on tarkoitus käyttää myöhemmin muissakin teemoissa kuten kestävä kehitys tai ihmisoikeudet.
Joensuussa on jo aiemmilta vuosilta kokemuksia oppilasagenttitoiminnasta ja saimme sieltä pohjan kehittämiseen. Hankkeen toteutuksen menetelmäksi on valittu syklinen kehittäminen, jossa itse prosessi on myös tärkeä osa, ja joka tuo samalla lisäosaamista koulun kehittämistaitoihin. Tämä on osaltaan tärkeä osa Innovatiivisen koulun toimintaa.
Prosessi on edennyt suunnitellusti ja koulujemme johto tukee kehittämistyötä. Tämän syksyn aikana hiomme oppilasagenttitoiminnasta ensimmäisen mallin, jota sitten kouluittain sovelletaan. Mallin valmistuttua koulutamme pilottiporukan oppilaat ja heidän kanssaan pilotoidaan alkuvuodesta oppilasagenttitoimintaa. Ensimmäisten kokeiluiden perusteella teemme malliimme täydennyksiä ja hienosäätöjä ja kevään aikana myös suunnittelemme kuinka mallia saadaan kouluittain laajennettua.
Rauman normaalikoulun EV3-robotin tehtäväalustaTurun normaalikoulun CNC-jyrsinItä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun oppimisen tila
Koska sijaitsemme maantieteellisesti laajahkolla alueella, toimimme paljon etäyhteyksien avulla, mutta olemme päässeet kasvokkain kohtaamaan eNorssin kevät- ja syysseminaarien yhteydessä. Sen lisäksi meillä on Innokas-verkoston aluekoordinaattorit apuna niin Tampereella kuin Joensuussakin (Kontiolahdelta), jotka tuovat mukaan vahvemmin Innokkaan toimintaa ja samalla mahdollistavat molemminpuolisen verkostoitumisen. Itse toimin eNorssi-alueen koordinaattorina, joten tiedonkulku ja yhteistyö sujuu monella tasolla ja moneen suuntaan. Hyvältä näyttää ja Innokkaalta vaikuttaa!
Mukavaa syksyä kaikille, Perttu Ervelius, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun aineenopettaja, matematiikka ja fysiikka sekä Innokas-verkoston eNorssin aluekoordinaattori
Keskellä kesää on hyvä muistella mennyttä kevätlukukautta ja kiittää yhteistyöstä. Kevään aikana tapasimme toisiamme vielä pääasiassa tapahtumissa etäillen. Espoossakin oppilaat saivat innostua ohjelmoinnista ja robotiikasta virtuaalisessa Innokas ohjelmointi- ja robotiikkaturnauksessa. Innostusta ja onnistumisen iloa saimme jakaa myös kaupungin sivuilla muidenkin iloksi. Hienoa, että monenlaisesten muutosten tuulissa innostus yhteiseen tekemiseen on säilynyt. Innovatiivinen koulu toimii -hankkeessa on meillä edistetty oppilaiden osallisuuden mahdollisuuksia ja pohdittu erilaisia tapoja edistää teknologian oppimista ja hyödyntämistä koulun arjessa; teknoportaita rakennellaan ja kiipeillään sinnikkäästi. Pontta tekemiseen on antanut Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma, jonka avulla voi tarkastella opetussuunnitelman mukaisia vinkkejä ja opastusta kohti digitaalista osaamista myös verkostojen voimin. Ensi vuoden toukokuussa tapaamme toivottavasti Espoossa Dipolissa Innokas 2023 ohjelmointi- ja robotiikkaturnaukseessa; toivonkipinää on ilmassa ja kohtaamisiin lähitapahtumassa jo viritellään mahdollisuuksia.
Kesän iloa ja rentouttavaa lomaa – syksyllä jatketaan taas yhteistyötä!
Keskikesän tervehdyksin, Minna Kukkonen Innokas-verkoston Espoon aluekoordinaattori
Palataan hetkeksi elokuuhun 2021. Oli syksyn ensimmäinen turnauspalaveri ja esitysdiassani komeili teksti ”Vuoden 2022 Innokas ohjelmointi- ja robotiikkaturnaus järjestetään lähitapahtumana!”. Syksyn 2021 aikana turnausta lähdettiinkin työstämään tämän suunnitelman mukaisesti. Loppuvuodesta oli kuitenkin todettava, ettei suunnitelma tulisi toteutumaan Covid-tilanteesta johtuen. Keväällä 2022 kisattaisiin jälleen etäturnaus!
Innokas ohjelmointi- ja robotiikkaturnauksen etäkonsepti koostui tänä vuonna viime vuoden tapaan kahdesta osiosta. Ensin maalis-huhtikuussa kisatusta kisalajiosuudesta ja 12.5. kaikille avoimesta etäturnaustapahtumasta. Käärimme turnaustiimissä hihamme ja tammikuussa 2022 saimme kuin saimmekin suunnitelman etäturnauksesta kasaan. Suuren työn tekivät muun muassa Innokas-lajien päätuomarit, jotka nopeasti muokkasivat lajien säännöt uuteen uskoon.
Iloksemme kisalajeihin ilmoittautui helmikuussa 2022 huikeat 111 joukkuetta. Seuraavien parin kuukauden aikana meille palautettiin mitä huikeampia kisatöitä ja päätuomareilla oli kova työ arvioida, mitkä joukkueet ansaitsisivat kirkkaimmat pokaalit. Samaan aikaan, kun oppilaiden työ kouluilla, kerhoissa ja kotona kävi kuumimmillaan, oli myös turnaustiimillä kuumat paikat. 12.5. etäturnaustapahtuma lähestyi kovaa vauhtia ja hommia oli aina sisällönsuunnittelusta juontojen käsikirjoittamiseen ja palautuslomakkeiden tekemisestä lähetyksen ajolistan suunnitteluun sekä videoiden editoimiseen.
kuva; Innokas etäturnaustapahtuma2022
Innokas etäturnaustapahtuma keräsi yhteen reilut 700 peruskoululaista ympäri Suomea. Päivän aikana oppilaat pääsivät ratkomaan innovaatiohaasteita, näimme koostevideoilta kisatöitä, tapasimme etäkatsomossa lähetystä seuraavia oppilaita, kisasimme XSumon finaalit ja palkitsimme lajien parhaat. Kokeilimme tänä vuonna kaksikielistä juontamista ja ohjeiden antoa. Tämä ratkaisu osoittautui varsin toimivaksi ja oli huippua saada mukaan myös toinen kotimainen kieli. Tunnelma lähetyksen aikana oli hieno ja innostunut, vaikka vauhdikkaassa livelähetyksessä ei kaikki aina menekään täysin käsikirjoituksen mukaan. Vaikutuksen tekivät erityisesti niin kekseliäät kisatyöt kuin tapahtuman osallistujien innovaatiohaasteiden ratkaisut, joita pääsimme päivän aikana ihailemaan. Upeaa työtä nuorilta ohjelmoinnin ja robotiikan taitajilta!
Terveiset Lappeenrannasta ja tarkemmin sanottuna Kourula-Kuusimäki -kaupunginosasta. Meillä Innokkaan Innovaatiokasvatuksen rakennuspalikat -hankkeeseen on rohkeasti lähtenyt mukaan Kourulan päiväkoti ja sieltä maan mainiot kehittäjäopet Eero ja Merja. Mukana menossa on Saimaan mediakeskus ja sieltä Innokas-koordinaattorit Petja ja Matti. Mediakeskus on aivan omanlainen tapa toimia ja meidän sivustoihin voit käydä tutustumassa osoitteessa http://www.saimaanmediakeskus.fi. Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä Innokaana esihenkilönä Kourulassa toimii Saija ja hänen tuki on ollut tälle prosessille korvaamaton.
Kovasti täällä päin jännitettiin, että pääsemmekö missään vaiheessa koko valtakunnan yhteisiin hankepäiviin ja viimeinen syvä helpotuksen huokaus, ainakin Matilla, tuli junassa tiistaina 23.11. noin 6:25 pendoliinon nytkähtäessä Lappeenrannan matkakeskukselta kohti Helsinkiä. Junamatka menikin yhdessä vilauksessa, kun Merjan ja Eeron kanssa keskustelimme hankkeen askelmerkeistä ja käytännön toteutuksesta. Kovin on erilaiset ryhmät ja tilanteet Kourulan päiväkodissakin ja haasteet ovat erilaiset jokaisessa ryhmässä.
Yhteinen tapaaminen oli Helsingin keskustakirjasto Oodissa, jossa ensimmäistä kertaa vierailleet huokailivat ja ihmettelivät ison maaílman menoa. Muistatte varmaan kaikki sen ensimmäisen tunteen, kun siellä olette käyneet. Jos ette ole, niin mukava elämys odottaa. Team Sodankylän kanssa hymähdeltiin, että Oodin rahoilla olisi todennäköisesti rakennettu kaikki Sodiksen julkiset rakennukset uudelleen.
Pääsimme siis ensimmäistä kertaa kokoontumaan koko valtakunnallisen hanketiimin kesken livenä: Lohja, Tampere, Lappeenranta ja Sodankylä. Lauralla ja Astalla oli kyllä hienot suunnitelmat, mutta hanketiimin oma flow ja innostus aiheutti sen verran hyvää keskustelua, että hankkeen suunnitelmat ja suuntaviivat jalostuivat täysin omalla painollaan. Itselle tarttui kyllä tämä hyvä fiilis ja innostus värkkäilyyn ja sen kehittämiseen.
Lounaan jälkeen oli siirtyminen Tekniikan museolle, joka oli varattu pelkästään meidän käyttöön. Matka suoritettiin julkisilla ja risteilyemäntänä kiertoajelun opastuksen tarjosi Laura Astan kompatessa. Tekniikan museolla on rakennettu aivan huikea näyttely lapsille nimeltään Kummituksen keksintökoje. Tuolla osastolla museo herää henkiin ja tarttuipa teknologiavärkkäilyn ajatusmaailmasta laajempaa perspektiiviä myös meille hankkeisiin purtavaksi. Tänne suosittelen matkaamaan ehdottomasti vaka- ja alakouluporukoiden kanssa, omien tai lainattujen lasten kanssa ja vaikka aivan itsekseen ihmettelemään.
Paluumatka alkoi jo 15:30 ja sitä ennen ehdimme sopia yhteiset askelmerkit hankkeen tulevien tapahtumien osalta. Paluumatka sujuikin sitten rauhallisemmin, kun virta oli mennyt päivän touhuihin. Osasto Lappeenranta kotiutui hieman ennen iltaseitsemää täydessä vahvuudessa. Tällaisia päiviä ja ajatuksenvaihtomahdollisuuksia toivoisin kaikille kasvatusalan työntekijöille.
Ai niin se hanke. Kourulalle iso hatunnosto, koska viime syksynä siirtyivät uusiin tiloihin pidemmästä evakosta. Uudet tilat ovat viihtyisät, mutta tavallaan väliaikaiset tilaelementeistä tehdyt. Näistä muutoksista huolimatta ja juuri siksi on aika hienoa, että Kourulan porukalla on ollut potkua lähteä mukaan. Merjan saimme tiimiin mukaan tänä syksynä ja hän sai aimo annoksen eväitä tästä tapaamisesta. Eero on ollu mukana alusta asti ja hän on jo saanut jo värkkäilypakin kasattua yhteiseen käyttöön ja omassa ryhmässään tehnyt mm. isänpäiväprojektin, josta linkki alla. Seuraavaksi meillä on tavoitteena tehdä värkkäilyprojekti jokaiselle päiväkodin ryhmälle, jossa tärkeimpänä tavoitteena on värkkäilyn lisäämisen lisäksi saada jokaiselle lapselle syttymään ajatus värkkäilyyn.
Tampereella Vehmaisten päiväkodissa me Viskarit sukelsimme alkusyksystä Innovaatiokasvatuksen rakennuspalikat -hankkeeseen koodauksen maailman kautta. Nyt osaamme jo robottikieltä. Meiltä sujuu oman nimen kirjoittaminen ja myös robottikielellä toimiminen. Osaamme mm. kaikurytmejä, muotoja ja Beebotit, meidän pörriäiskaverit, ovat meille tuttuja. Osaamme laittaa Beebotit kulkemaan, sinne minne toivoisimme heidän menevän. Osaamme siis laskea askeleita ja miettiä mihin kääntyä, mennäkkö etu- vai taperin. Koska nuo ystävät joutuivat aluksi liikkumaan vähän tylsillä alustoilla, aikuisten tekemillä, päätimme syksyn lopuksi rakentaa heille omat ympäristöt. Kaverin kanssa mietimme, missä meidän pörriäinen haluaisi olla. Rakentelimme sänkyjä, metsän, ruokapaikkoja, vessan, portteja sydänmaahan jne. Jännittäväksi leikki kävikin, kun kokeilimme pystyvätkö Beebotit liikkumaan meidän rakentamassa ympäristössä. Iloksemme huomasimme, että kyllä he pystyvät. Beebotit voivat siirtää myös kevyitä esineitä mukanaan. He voivat jutella ja tanssiminenkin sujuu heiltä. Tästä on mukava lähteä miettimään, mitä kaikkea sitä voikaan rakennella. Joulun jälkeen meillä on koko kevät aikaa opetella uusia asioita. Mukaa Joulua kaikille!
Vehmaisten päiväkodin Viskarit ja Laura & Marika (vaka-opet)
Vehmaisten päiväkodista Varhaiskasvatuksen opettajat Laura ja Marika viettivät päivän kouluttautumalla Tampereella Vuoreksen koulun FabLabissa.
Juha Kokkonen johdatteli meidät robotiikan ja kaiken meille uuden teknologian pariin. 3D tulostimilla tulostimme suunnittelemiamme lautapelinappuloita. Pohdimme, että joulu on tulossa. Tinkercadilla pystyisi suunnittelemaan myös piparkakkumuotin ja sen voi tulostaa 3D tulostimella. Näin ollen pääsisi tekemään omalla muotilla jouluherkkuja. Tämä ei olisi vaikeaa lastenkaan kanssa. Kuulosti hyvältä ajatukselta.
Kuvassa Laura Taittonen ja Juha Kokkonen
Lämpöprässillä oli ajankohtaista tehdä heijastavia koristeita. Lapsiltahan sujuisi itse mallien piirtäminen ja kasvattaja voisi silittää nuo kuvat vaikkapa lapsen omaan pipoon.
Kokeilimme myös 3D kyniä, joiden tuotoksena aika laimea syksyn aurinko. Mutta Vinyylileikkurilla sai jo sydämenkin aikaan. Tuolla leikkurilla voisi tehdä vaikka palapelejä. Lapsilta vaadittaisiin vain taitoa piirtää ja tuotoksena olisi ihan oma palapeli.
Robottien koodaukseen sukelsimme Lego EV3 -robotteja ohjaamalla. Harjoittelimme EV3 ohjelmiston käyttöä tietokoneella, jonka sitten asensimme robotteihin. Tavoitteena oli päästä kiertämään robotilla rata ympäri. Monien yritysten ja erehdyksien kautta saimme robotit lopulta kulkemaan haluttu reitti läpi.
Oli mahtavaa päästä tekemään erilaisia asioita itse tekemällä ja kokeilemalla. Koulutuksesta jäi taskuun paljon uusia oppeja sekä erityisesti innostusta. Huomasimme, että esimerkiksi robottien ohjaaminen ja 3D tulostus eivät ole niin vaikeaa, kun ensimmäisenä ajateltiin. Lasten kanssa voidaan yhdessä kokeilemalla selvittää, miten asiat toimivat, eikä kaikkea tarvitse ennakkoon osata.
Innokas-verkoston blogi 