Viime vuoden joulukuussa loman lähestyessä toteutimme Game it now 2-hankkeen innoittamana 5. luokkalaisten kanssa englannin, käsityön, kuvataiteen ja äidinkielen yhdistävänä projektina pakohuoneen. Tavoitteena oli, että oppilaat suunnittelevat, rakentavat, mainostavat, ylläpitävät ja lopulta purkavat koululla toimivan pakohuoneen. Onneksemme meillä oli yksi luokkatila tyhjänä, joten ei muuta kuin luovuutta kehiin ja pakohuonehommiin!
Ennen projektin alkua oli tärkeää, että me opettajat pohdimme huolella, mitä haluamme oppilaiden oppivan projektin aikana. Keskeisimmiksi osaamistavoitteiksi muodostui:
- Englannin kieli: oikeinkirjoitus, sanaston laajentaminen
- Äidinkieli: Tarinan kirjoittaminen, mainoksen laatiminen (=tiivistäminen)
- Käsityö: Tekstiili- ja teknisen työn yhdistäminen, digitaalinen valmistaminen
- Kuvataide: Pohjapiirros pakohuoneelle, lavasteiden teko, mainosten piirtäminen
- Työskentelytaidot: ongelmanratkaisu, yhteistyö, oppimisen säätely (suunnittelu, seuraaminen ja arviointi)
Osaamistavoitteiden muodostamisen jälkeen oli aika laatia skripti eli pedagoginen käsikirjoitus kokonaisuudelle. Skripti sisälsi perusperiaatteen ryhmien muodostukselle (’intressiryhmät’), aikataulutuksen, tarvittavien resurssien listaamisen, oppilaiden työskentelyn tuen (ryhmäpäiväkirjan tehtävänannot), opettajien välisen työnjaon kuvauksen sekä arviointiperusteet. Koska pakohuonetyöskentely on pitkälti oppilaslähtöistä, on opettajan huolehdittava, että työskentelyssä säilyy fokus. Niinpä oppilaat kirjoittivat koko projektin ajan ryhmäpäiväkirjaa. Jokaisen projektikerran aluksi he määrittelivät ryhmänsä työskentelytavoitteen ja työnjaon, ja jokaisen projektikerran päätteeksi he reflektoivat, saavuttivatko tavoitteen, mitä haasteita kohtasivat ja miten ratkaisivat ne sekä mitä aikovat tehdä seuraavalla kerralla. Päiväkirja auttoi oppilaita pitämään työskentelyn projektissa, ja opettajille se tarjosi tietoa työskentelyn etenemisestä ja mahdollisesta tuen tarpeesta.
Itse työskentely aloitettiin antamalla oppilaille seuraava haaste: ’Koulussamme on tyhjä tila, johon haluamme toteuttaa joulu-teemaisen pakohuoneen. Pakohuoneen tulee tarjota mahdollisuus englannin kielen oppimiseen, ja sen tulee soveltua koko alakoulun väelle aina esikoululaisista 6. luokkalaisiin. Teillä on neljä viikkoa aikaa suunnitella ja toteuttaa pakohuone.’ Tämän jälkeen oppilaat lähtivät miettimään jouluisia teemoja pakohuoneelle. Ehdotukset olivat mitä moninaisimpia, kuten ’Lahjapaketit hukassa’, ’Petteri eksyy’ ja ’Joulupukki menettää muistinsa’, mutta lopuksi luokan yhteisellä päätöksellä pakohuoneen teemaksi valikoitui ’Korvatunturi tulessa!’.
Kun teema oli selvillä, oli aika muodostaa pienryhmät. Ryhmät olivat seuraavat: 1) mainos- ja markkinointiryhmä, 2) lavastajat, 3) pulman keksijät sekä 4) tarinan ja vihjeiden kirjoittajat. Oppilaat saivat ilmoittautua siihen ryhmään, jonka tehtävät kiinnostivat itseä eniten. Pulmaryhmiä muodostettiin yhteensä neljä, ja kukin ryhmä sai tehtäväkseen laatia yhden pulman.
Sitten käärittiin hihat ja alettiin hommiin! Tarinaryhmä ahkeroi juonen kanssa, se kirjoitettiin sekä suomeksi että englanniksi. Muut ryhmät kommentoivat tarinaa pitkin matkaa samalla kun työstivät juonta tukevia pulmia ja lavasteita. Yhteistyötä tehtiin koko projektin ajan niin oman ryhmän jäsenten kuin muiden ryhmienkin kanssa. Välillä kohdattiin myös näkemyseroja – nehän ovat osa luovaa prosessia – mutta ne saatiin aina selvitettyä.
Pakohuoneen punainen lanka oli joulukuusen valoista alkunsa saanut tulipalo, joka sytytti Korvatunturin tuleen. Pakohuoneeseen astuvan vierailijan tehtävänä oli päästä pakenemaan liekeistä, jotta hän pystyy hälyttämään palon sammuttajat paikalle. Lavastajat tekivät hienoa työtä askarrellessaan pahvista liekkimeren, maalaamalla tauluja seinille, paketoimalla tyhjiä laatikoita kuusen alle lahjoiksi ja hyödyntäessään koulun kellarin aarteita pakohuoneen rekvisiittana (kuvat 1).
Kuva 1: Lavasteryhmä teki hyvää työtä tyhjän luokkahuoneen muuttamiseksi palavaksi Korvatunturiksi
Pulmaryhmän ahkeroivat pulmatehtävien kanssa. Pulmat vaativat ratketakseen loogista päättelyä, ympäristön tarkkaa havainnointia ja kykyä nähdä asioita toisin. Laserleikkuri sauhusi ja kuumaliima höyrysi, kun pulmat alkoivat saada konkreettisen muodon. Vihjekortit kirjoitettiin kahdella kielellä. Kun yksittäiset pulmat olivat valmiita, oli aika saattaa pulmat yhteen ’pulmaketjuiksi’ eli pohtia, miten yksi pulma johtaa toiseen, ja lopulta ulospääsyyn ja pakoon.
Kuva 2. Pulmien ratkaiseminen vaati mm. loogista päättelyä
Kun lavasteet oli paikoillaan, ja pulmat sijoitettu paikoilleen, oli aika testata huone. Tarina- ja mainosryhmä kävivät testikierroksen, ja esittivät vielä ehdotukset huoneen viimeistelyyn. Viimeistelyhommat tehtiin rivakasti alta pois, ja oli aika ryhtyä markkinointikampanjaan. Mainosjulisteet (kuva 3) kiinnitettiin paikoilleen, tietoisku laitettiin koulun info-ruutuihin ja kaksikielinen mainos kajahti koulun keskusradiosta. Opettajanhuoneen pöydälle tuotiin varauskalenteri, josta opettajat saivat varailla oppilailleen vierailuaikoja. Oppilaat olivat etukäteen testanneet, että huoneen läpäisy vie keskimäärin 10 min, ja he olivat määritelleet, että pienet oppilaat kiertävät huoneen kolmen oppilaan ryhmissä opettajan kanssa, ja vanhemmat oppilaat pareittain ilman opettajaa. Pienille oppilaille vihjeet annettiin suomeksi, ja vanhemmille englanniksi.
Kuva 3. Pakohuoneen mainosjuliste
Pakohuoneen rakentajat laativat vuorolistan; aina yksi oppilaspari kerrallaan huolehti pakohuoneen pyörittämisestä. Yksi oppilas ohjeisti ryhmän ja päästi heidät sisään ja toinen oppilas avasi oven, kun kaikki pulmat oli onnistuneesti ratkaistu sekä antoi huoneen läpäisseille oppilaille tikkarit palkinnoksi. Ennen seuraavia vierailijoita pulmat palautettiin alkuperäiseen muotoonsa seuraavaa ryhmää varten.
Pakohuone pyöri koululla yhden viikon, ja oli ahkerassa käytössä joka arkipäivä klo 8-14. Se sai todella hyvää palautetta vierailijoilta, ja kiitosten myötä tekijöille jäi hyvä mieli. Vaikka pakohuoneen teko oli kova rutistus oppilailta, jäi heillä päällimmäiseksi mieleen iloinen yhdessä tekeminen ja luova puuhastelu. Ja paljon tästä opittiinkin: paitsi yhteistyöstä, myös tarinan kirjoittamisesta, englannin kielen käytöstä, kädentaidoista ja ongelmanratkaisusta. Pakohuoneidea menee jatkoon niin oppilaiden kuin opettajienkin mielestä. Eli ei kun uutta huonetta suunnittelemaan!
Rajakylän koulun Innokkaat-opet Essi Vuopala ja Lauri Nurmivuori
Innokas-verkoston blogi 