Aihearkisto: Ei kategoriaa

Innovatiivinen koulu -hankekuulumisia Pirtin koulusta

Koulullamme vietettiin Innovatiivinen koulu -hankkeen koulutusiltapäivää 10.12.2020. Iltapäivässä oli kaksi pääteemaa: 1. Digipedagogiikka – mitä, miksi ja miten? ja 2. koulun uusien digiagenttien vetämät työpajat animoinnista ja Green Screenistä. Digiagenttitoiminta on koulussamme vasta käynnistämässä ja iltapäivän aikana opettajat pääsivät toimimaan yhdessä digiagenttien kanssa. Iltapäivän huipennuksena oli koulun digiagenttien aatelointi.  

Näin korona aikaan hyödynnettiin etäyhteyttä ja digipedagogiikan osuus koulutuksesta toteutettiin Teams:n välityksellä. Herättelynä ennen pajoihin siirtymistä, opettajat pääsivät pohtimaan, minkälaisia teknologioita oli aamulla ennen töihin lähtöä hyödyntänyt. Paljon löytyi erilaisia asioita, joissa oli hyödynnetty teknologiaa. Kun pohdinta siirtyi siihen, mistä olisi valmis luopumaan, tuli hyvin hiljaista eikä oltu valmiita luopumaan mistään. Tarvitseeko jostakin teknologiasta luopua, jos se hyödyntää ihmisiä? 

Digipedagogiikka – mitä, miksi ja miten? 

Sinikka Leivonen piti etäyhteydellä digipedagogiikkaan painottuvaa pajaa, jossa heräteltiin ajatuksia koulun hyvistä digikäytänteistä. Ideoiden ja hyvien käytänteiden jakaminen on todella tärkeää, mutta aikaa tälle tuntuu olevan aivan liian vähän. Toimivat käytänteet kerättiin Jamboardiin. Hyviä käytänteitä löytyikin paljon suurin osa käytänteistä koski opettamista ja oppimista, joista eniten esille nousivat erilaiset oppimisympäristöt ja oppimista tukevat alustat, sovellukset ja nettisivut. Opettajien välisessä viestinnässä WhatsApp koettiin nopeaksi tavaksi viestiä. Ideoiden jakaminen koettiin tärkeäksi osaksi opettajien välistä yhteistyötä. Jakamista ja ideoiden hakemista tapahtuu myös monessa verkkoympäristössä, kuten Pinterestissä ja Facebookin erilaisissa ryhmissä.

Digiagenttien vetämissä pajoissa opettajat pääsivät kokeilemaan erilaisia tapoja hyödyntää animaatioiden tekemistä ja Green Screeniä. Green Screenillä opettajat pääsivät kokeilemaan Harry Potterista tuttua näkymättömyysviittaa videon ja vihreän kankaan avulla sekä pääsivät siirtämään itsensä talviseen maisemaan. Animaatiopajassa opettajat pääsivät kokeilemaan animaation tekemistä iPadin Stop Motion -sovelluksella. Opettajien touhussa oli tekemisen meininkiä ja iltapäivästä jäi hyviä kokemuksia Green Screenistä ja animaation tekemisestä. Vinkkien ja kokeiluiden avulla opettajat voidat saada uusia ideoita, miten digilaitteita voisi ottaa osaksi opetusta ja tukemaan omaa pedagogiikkaa.

Koulutusiltapäivän lopuksi koulun uudet digiagentit aateloitiin ja he lausuivat digiagenttien valan. Digiagentit tulivat opettajille iltapäivässä tutuiksi ja toivottavasti mahdollisimman paljon opettajien ja oppilaiden tueksi luokkiin.  

Digiagenttien vala: 

Minuun voit luottaa, 

kun laitteet ongelmia tuottaa. 

En yksinkertaisista kysymyksistä pilkkaa. 

Enkä hermoile, kun koneet tilttaa. 

Olen valmis auttamaan, 

digijutuissa tukemaan. 

En ole mikään atk-Pentti, 

vaan aito digiagentti! 

Pirtin hanketiimin puolesta, Harri

Världens grönaste skola

Hjälp vi är utan ström!

  • Hur skall Pia i köket koka mat åt alla hungriga elever?
  • Hur skall Jens fixa alla uppfinningar i slöjdsalen utan ström till maskinerna?
  • Nu blir det att skriva på svarta tavlan i stället för Smartboarden för Sophia.
  • Hur skall gårdskarlen Sigge fixa värme och luftkonditionering i vår skola?

Det här var bara några plock av de problem åk 6 i Bosund skola ställdes inför då projektet ”Världens grönaste skola” introducerades.  I små grupper skulle eleverna fundera hur varje lärare kunde klara sig ur situationen. Så småningom kom vi fram till att vi måste tillverka vår egen elektricitet. För att inte behöva jobba allt för mycket på elproduktionen beslöt vi att undersöka olika sätt att använda energin på ett smart sätt. Under två månader jobbade vi i små grupper ca 3 h per vecka och nu får ni ta del av elevernas smarta tankar hur vår skola skall bli självförsörjande på energifronten.

Skolan 2.0

Vi har byggt skolan 2.0 i miniatyr.I korridorerna har vi byggt både golvplattor som ger ström och smartbelysning som kan styras på olika sätt.

Golvplattorna ger ström åt t.ex. belysningen och olika maskiner i skolan. Den smarta belysningen består av lysdioder som finns i korridorerna, matsalen och i myshörnan. Ledbelysningen kan styras så man kan ha så ljust eller mörkt man vill ha det. I myshörnan finns en regnbågslysdiod som ändrar färg.

Hannes, Aron N, Aron W, Elli, Isac A och Noah B

Glastak

Vårt uppdrag var att hitta ett smart sätt att spara energi. Belysning tar mycket ström i vår skola. Därför uppfann vi ett glastak för att spara med belysningen i korridorerna och i matsalen. Glastaket består av genomskinliga solpaneler som vi tror att kommer finnas i framtiden. 

Glastaket bidrar med tre saker.

  1. Vi sparar ström genom att vi inte behöver lika mycket lampor.
  2. Solpanelerna ger energi till skolan.
  3.  Vi får värme till skolan.

På sommaren kan det bli för varmt på grund av glaset. Därför har vi monterat en mätare som känner av hur varmt det är inne i skolan. Om det blir för varmt så öppnas luckor i taket så att värmen släpps ut. Dessutom finns det en fläkt som ser till att luften inte blir för tjock.

Glastaket är byggt på sluttande tak. Högst upp har vi monterat ett reningssystem som spolar av glastaket med ett enormt tryck över glaset om det blir smutsigt eller om det kommer skräp på det. Vid takkanten finns en vattenränna där det mesta av vattnet åter tas tillvara. Därifrån förs vattnet vidare och filtreras. Sedan förs vattnet tillbaks till vattentankarna där det sedan kan sprutas ut vid behov.

Judith,Mina,Ruben,Martin,Mirjam och Emil

Allsportplanen

Vi har gjort en allsportplan som tillverkar energi. Under golvet på planen finns plattor som producerar el, som går till planens lampor. På båsets tak finns också en solpanel som ger ström. För att göra det lite trevligare har vi gjort en kiosk som säljer allt från korv till godis.

Lea, Lydia, Erik och Noah.

Smarta cyklar

Cykeln vi har byggt fungerar på så sätt, att man startar hemifrån med cykeln på morgonen och cyklar till skolan. När man cyklar gör cykeln ström så när kommer fram till skolan har cykeln laddat en viss procent ström. Det beror också på hur långt man har till skolan. Har man längre har man mer ström när man kommer fram. Procenten visas också inne i ställningen.

Cykelställningen fungerar på så sätt att när man sätter dit cykeln kopplas cykelns batteri ihop med skolans energilager. På det här sättet bildar alla skolans 150 cyklar ett stort extrabatteri. Skolan använder sen strömmen till lampor, värme eller något annat. Finns det ännu kvar ström när skoldagen är slut kan man åka hem med cykeln.

Adam, Anni, Isak

Rutschbanan som ger ström

Vi har gjort en rutschbana som ger ström när man rutschar på den. När man rutschar på den så börjar en generator snurra. På sidan av rutschbanan så har vi flera kugghjul som gör att det snurrar snabbare och vi får mera ström. Strömmen driver olika fläktar runt om i skolan som automatiskt byter luft i hela skolan. Samtidigt som vi leker och får frisk luft blir också hela skolans luft utbytt.

Samma smarta system av små generatorer finns inbyggda i alla lekställningar som har någon form av rörelse. Gratis energi samtidigt som vi har roligt ute på rasterna.

Simeon, Joas, Pontus och Liam

Varje grupp skulle dokumentera sina lektioner samt skriva en del till ovannämnda blogginlägg. Nu har eleverna framför sina smarta idéer för resten av skolans elever.  ”Världens grönaste skola” finns utställd i skolans aula där alla kan läsa dokumentationen, titta på smartgolvet från Youtube via QR koderna samt testa de leksaker som finns på gården.

Making på högsta nivå

Jens & Johanna (lärare i åk 6 i Bosund skola / Larsmo)

Teknoluokkapedagogia ja STEAM ovat ajankohtaisempia kuin koskaan aiemmin

Teknoluokkatoiminnalla pitkät perinteet Oulussa 

“Millaisessa ympäristössä kasvaa suomalainen innovaatio ja teknologinen luovuus? Mummolan verstaalla, kerhotilan romukasassa, kesämökin puuvarastossa… Voisiko koulussa olla Pelle Pelottoman verstas tai Leonardon ateljee? “ – KM, Markus Packalen – 

Tällä hetkellä eri puolella Suomea syntyy keskittymiä, joissa STEAM-opetus (Science, Technology, Engineering, Art, Math) ja/tai teknoluokkapedagogia on nostettu yhdeksi kehityksen kärjistä. STEAM:iin/teknologiakasvatukseen panostavia kaupunkeja ovat ainakin Oulu, Tampere, Espoo, Kuopio, Lappeenranta, Lapua, Kontiolahti, Turku, Larsmo ja Hämeenlinna. Teknoluokkatoiminnalla ja Innokas-verkoston pitkäjänteisellä työllä on eittämättä ollut oma merkittävä osansa tämän kehityssuunnan muodostumisessa. Muutama viikko sitten osallistuin STEAM Turku ja DigiOne hankkeiden Oppiva-verkoston seminaariin. Seminaariin oli kokoontunut asiasta kiinnostuneita ihmisiä ympäri Suomen.  

Meillä Oulussa on tällä hetkellä parisen kymmentä STEAM-koulua, joista osa on jo pitkällä STEAM-toiminnan ollessa osa koulun vakiintunutta toimintakulttuuria, osa taas vasta kehittää toimintaansa innokkaiden opettajien voimin. Oulussa on tehty useita huikeita kansallisestikin uraauurtavia ratkaisuja, kuten esimerkiksi Suomen ensimmäinen kouluun rakennettu FabLab Vesalan koulussa sekä Hintan Design-koulun verkkokauppa. Yli-iin koulun STEAM-aktiivit ovat kirjoittanet erinomaisen julkaisun heidän koulunsa uraauurtavasta työstään STEAM-toimintakulttuurin luomisessa (Different approaches to learning Science, Technology, Engineering, and Mathematics case studies from Thailand, the Republic of Korea, Singapore, and Finland). Paljon on myös kehitetty yhteistyötä eri koulujen ulkopuolisten tahojen kanssa, kuten paikallisten yritysten, kunnan toimialojen (esim. liikenteenhallinta ja kaupunkisuunnittelu), toisen asteen, yliopiston, ammattikorkeakoulujen, Tietomaan, LuMa-keskuksen ja Tiedepuutarhan kanssa. Tämän vuoden tavoitteena on saada levitettyä laajemmin STEAM-toimintaa varhaiskasvatukseen sekä saada houkuteltua ainakin yksi alueen lukio erikoistumaan STEAM-lukioksi. Suunnitteilla on myös osaamiskeskus SKY (Steam, Kestävä tulevaisuus ja Yrittäjyyskasvatus), jonka turvin voisimme taata jokaiselle kaupunkimme oppilaalle tietyt oppimiskokonaisuudet kustakin osa-alueesta perusopetuksen aikana.  

Rajakylän teknologiapainotteisen luokan blogissa (https://rajakylatekno.wordpress.com/ ) on paljon materiaalia erilaisten pedagogisesti perusteltujen STEAM-kokonaisuuksien järjestämiseksi. Oulun STEAM-koulut ovat myös keränneet paljon oppimateriaalia sekä avanneet alueen maker-tilojen välineistöä ja syntyprosesseja. (Lue lisää http://www.steaminoulu.fi/.) Alan pioneeri Innokas-verkosto on vuosien saatossa kouluttanut tuhansia opettajia teknologian ja tulevaisuuden taitojen saralla. Innokkaan toiminnan keskiössä on innovatiivisen koulun malli, josta havainnekuva alla. Vuosittainen koululaisten Innokas-robotiikkaturnaus ja huikea Robomestarit -tv-formaatti ovat uskomattomia taidonnäytteitä suomalaisten opettajien osaamisesta, halusta ja sitoutumisesta. Innokkaalla on myös paljon opetusmateriaalia, tutustu tarkemmin: https://www.innokas.fi/  

Lapuan kaupungissa on muutaman vuoden ollut  FEGskills -hanke, jossa neljän koulun kaikki luokat ovat opiskelleet teknologiapedagogian keinoin energiaan ja sen kulutukseen, ilmastomuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyviä asioita. Hankkeen myötä on tuotettu paljon materiaalia eri luokka-asteille. Kannattaa tutustua tarkemmin http://www.fegskills.com/ . 

Miksi teknoluokkapedagogiaa ja/tai STEAM-opetusta? 

Teknoluokkatoiminta ja STEAM ovat hyvin läheisestä sukua toisillensa. Tässä artikkelissa käytämmekin tuosta toiminnasta pääasiassa teknoluokka-käsitettä. Tekno-opettajamme Essi kertoo uunituoreella Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen (TOPIK) haastattelussa mitä STEAM on ja mikä siinä on tärkeää. Teknoluokkapedagogian kehittäjät Markus ja Jussi kuvaavat teknoluokkatoimintaa muutama vuosi sitten tehdyllä videolla. Molempien käsitteiden taustalla on teknologiakasvatus, josta voit katsoa lisää tästä

Muutosten edessä on hyvä pysähtyä pohtimaan syitä, mihin muutosta tarvitaan ja miksi alun perin aloimme kehittää teknologiakasvatuspedagogiaa. Vuonna 2012 alkaessamme kehittää teknoluokkatoimintaa tähtäimenä oli irrallisten teknologiakasvatusprojektien systemaattinen nivominen jatkumoksi kolmen pääperiaatteen mukaisesti:  

  • Halusimme parantaa oppilaiden teknologian ymmärtämistä, hyödyntämistä ja kehittämistä sekä teknologista lukutaitoa (miten rakennettu maailma toimii), jotta perusopetuksesta valmistuisi teknologisesti taitavampia ja teknologiasta kiinnostuneempia oppilaita. 

Olimme keskustelleet useiden yritysten ja teknisen alan opinahjojen opettajien kanssa ja useilla heillä oli huoli siitä, että perusopetus ei vastaa sitä osaamistarvetta, joka nykyään tarvitaan opiskelu- ja työelämässä. Samaa viestiä olemme saaneet edelleen, joten teknologiakasvatuksen elementtien ottaminen yhä useamman luokan arkeen, on yhä tärkeä suuntaus. 

  • Tyttöjen innostaminen teknologia-alan opintoihin.  

Olemme osallistuneet sukupuolisegregaatiota koskeviin seminaareihin ja Jussi toimii parhaillaan ongelmaan ratkaisuja tuottavan, Sinä osaat! -hankkeen, ohjausryhmän jäsenenä. Olemme varmoja siitä, että Suomi olisi taloudellisesti kilpailukykyisempi, jos saisimme enemmän tyttöjä ja heidän osaamistaan teknologia-alalle. Tällä hetkellä 83% tekniikan aloilla työskentelevistä on miehiä. 

  • Koulupudokasuhan alla olevien oppilaiden koulumotivaation nostaminen heitä kiinnostavan teknologian avulla. Viime vuosina koulupudokkaista on puhuttu todella paljon oppivelvollisuuden pidentämisen yhteydessä. Yleensä oppilaat saavat peruskoulun päättötodistuksen eikä nousevasta trendistä huolimatta ilman päättötodistusta jäänyt lukuvuonna 2017-18 kuin 438 oppilasta. Kuinka moni oppilas kuitenkin kipuilee mittavien motivaatio-ongelmien kanssa eikä saa itsestään esiin sitä potentiaalia, joka hänessä olisi, mikäli koulumotivaation saisi nousemaan? 

Edelleen keskeisinä ajatuksia ovat nuo kolme alkuperäistä päätavoitetta. Näiden lisäksi olemme nostaneet yhteiskunnallisen vaikuttamispyrkimyksemme keskiöön yrittäjämäisen elämäntavan oppimisen ja sen myötä suomalaisen yrityspotentiaalin kasvattamisen. Oppilaan näkökulmasta teknoluokkaopetus tarjoaa valtavasti kompetensseja oman elämän rakennuspakkiin. Hiukan alempana olevassa teknologiapainotteisen luokan rakennuspalikoista on listattu nämä taidot. 

Maailma muuttuu – Teknoluokkapedagogia vastaa tärkeiden tulevaisuuden taitojen oppimishaasteeseen 

J.E. Auonin kirjassa Robot-Proof kuvataan mielenkiintoisesti tulevaisuuden työelämänmuutosta, joka väistämättä on edessä robotiikan ja tekoälyn valtavan kehittymisen myötä. Kirjassa on kaksi mielenkiintoista väitettä tulevaisuuden ammateista: 1) 40% nykyisistä ammateista häviää tekoälyn myötä jopa 15 vuodessa (Kai-Fu Lee). 2) 65% peruskoulun aloittajista valmistuu ammattiin, jota ei vielä ole (World Economic Forum, 2016). Kirjassa nostetaan esiin niitä taitoja, joita nykykoulun tulisi oppilailleen tarjota, jotta voisimme tulevaisuudessa pärjätä robotiikan ja tekoälyn yhdistämälle voimalle. Luonnollisesti tämä muutos koskee pääasiassa korkeakouluja ja toista astetta, mutta muutospainetta on eittämättä myös perusopetuksen saralla. Tärkeitä oppilaiden kanssa opiskeltavia robottivarmoja taitoja ovat mm. luovuus, ongelmaratkaisu, tiimityö, oppimaan oppiminen ja kriittinen ajattelu. Näissä taidoissa ihminen tulee päihittämään robotit vielä pitkään.  

Tuoreimman opetussuunnitelman myötä suomalainen perusopetus on ottanut aimo harppauksia oikeaan suuntaan robottivarmojen taitojen opettamisessa. Näitä taitoja ovat erityisesti laaja-alaiset taidot L1 Ajattelu ja oppimaan oppiminen, L2 Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu sekä L6 Työelämätaidot ja yrittäjyys. Teknoluokkapedagogiassa korostuu nämä kaikki kolme laaja-alaista taitoa, mutta erityisesti L1 ja L6.  

Alusta alkaen teknoluokkapedagogian keskiössä ovat olleet toiminnallinen ja yhteisöllinen oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen ja luova ongelmanratkaisu, oppilaan aktiivinen rooli koko oppimisprosessin ajan (oppimisen säätely), yrittäjyyskasvatus, koulun ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävä yhteistyö sekä teknologian monipuolinen hyödyntäminen. Teknoluokkien projekteissa (ks. kuvio alla) korostuu avoimien ja kompleksisten ongelmien ratkaiseminen, mikä edellyttää tiimityötä, neuvotteluita, muiden näkökulmien ymmärtämistä ja divergenttiä ajattelua (tästä hyvä esimerkki syksyllä 2020 toteutettu pakohuoneprojekti). Avointen ongelmien parissa työskentelyä ei voi etukäteen tarkasti vaiheistaa opettajan toimesta, koska ryhmä itse määrittelee tarkemman ongelman ja laatii siihen ratkaisun, ja näin työskentelyn suunnittelu on oppilaiden vastuulla – opettajan tukemana tietysti. Oppilaat ovat itse vastuussa myös ratkaisuprosessin etenemisen tarkkailusta ja arvioinnista – tärkeitä oppimisen ja työelämäntaitoja nämäkin. Avoimen ja aluksi epämääräiseläkin tuntuvan ongelman ratkaisu kasvattaa parhaimmillaan oppilaiden sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja epävarmuuden sietokykyä. Lopputulos kuitenkin palkitsee yleensä sitä enemmän mitä kovemmin oppilas on joutunut ponnistelemaan ratkaisun saavuttamiseksi. Täytyy kuitenkin huomioida, että mitä paremmat perustaidot oppilailla on yleensäkin oppimiseen ja ongelmanratkaisuun, sitä mielekkäämpää avoimien ongelmien kanssa työskentely on. Opettajalta tämä vaatiikin hyvää oppilastuntemusta, jotta oppilaiden motivaatio säilyy eikä liian haastavat projektit tapa motivaatiota.  

Alla on havainnekuvana teknologiapainotteisen luokan rakennuspalikoista. Teknoluokkatoiminta valittiin erääksi parhaista suomalaisista kouluinnovaatioista vuonna 2016 päästen ensimmäisten joukossa osaksi suomalaista kouluosaamista jakavaa HundrED-hanketta. Tällainen pedagogia yhdistettynä toimiviin ja muunneltaviin oppimisympäristöihin, kuten Rajakylän koulun uuteen Maker-tilaan, tarjoavat oivat puitteet tulevaisuuden tärkeiden taitojen oppimiseen. (TOPIK:n tekemä videotarina Maker-tilastamme) 

World Economic Forumin tulevaisuuden työelämätaitoihin liittyvän tutkimuksen mukaan viisi tärkeintä työelämän kannalta olevaa taitoa ovat 1. ongelmanratkaisu, 2. kriittinen ajattelu, 3. luovuus, 4. ihmisten johtaminen ja 5. yhdessä tekeminen. Näistä ongelmanratkaisu, luovuus ja yhdessä tekeminen ovat teknoluokkapedagogian keskiössä. Uskallammekin siis väittää meidän olleen aallon harjalla jo ennen kuin aalto oli edes varsinaisesti syntynytkään.

Futuristi Perttu Pölönen on sparrannut kouluja miettimään niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Hän on avannut ajatustaan tiiviisti tulevaisuuden lukujärjestyksen muodossa. Teknoluokkatoiminta ja STEAM-opetus vastaavat suoraan erityisesti seitsemään kohtaan 12:sta, toki kaikkiin kohtiin väljemmin miettien. 

Suunnitelmallisuus kaiken toiminnan lähtökohtana 

Teknoluokissa toiminta on aina suunnitelmallista ja perustuu monipuoliselle yhteistyölle. Lukuvuoden alussa tutkitaan kulloinkin kyseessä olevien vuosiluokkien opetussuunnitelmaa ja rakennetaan tulevalle kouluvuodelle kokonaisuus, jossa oppiainesisällöt, teknologiaprojektit ja laaja-alaiset taidot muodostavat mielekkään kokonaisuuden. Jokaisen teknoluokan opettaja muodostaa omalle luokalleen lukuvuosisuunnitelman, jossa huomioidaan yhteistyö niin koulun ulkopuolisten tahojen kuin koulussa (tekno)luokkien kesken. Lukuvuosisuunnitelmaan kirjataan toteutettavat neljä teknologiaprojektia ja niihin liittyvät tärkeimmät sisällöt, yhteistyötahot sekä yhteydet oppiaineiden sisältöihin. Oppiaineiden osalta kirjataan keskeisimmät sisällöt samalla tavoin neljään eri sarakkeeseen siten, että ne parhaiten linkittyvät kulloinkin meneillään olevaan teknologiaprojektiin. Lukuvuosisuunnitelma toimii työkaluna opettajalle suunniteltaessa lukuvuotta ja tarkasteltaessa lukuvuoden aikana suunniteltujen aikataulujen toteutusta. Lukuvuosisuunnitelma esitellään myös oppilaille ja huoltajille lukuvuoden alussa. Oppilaiden kanssa lukuvuosisuunnitelmaan palataan vähintään jokaisen lukuvuosineljänneksen vaihtuessa. Tällöin tarkastellaan, miten kuluneen neljänneksen asioita on opittu ja mitä voisi vielä kehittää. Samalla asetetaan tavoitteita tulevalle neljännekselle sisältöihin ja/tai taitoihin liittyen. 

Lukuvuositason suunnittelun lisäksi jokainen teknologiaprojekti vaatii oman tarkemman suunnittelunsa. Ennen projektin alkua on tarpeen laatia projektille karkea aikataulu ja lisäksi miettiä, millaista yhteistyötä projektiin liittyy, mitä oppisisältöjä projektissa opitaan, mitä laaja-alaisia ja työskentelyn taitoja opitaan tai kehitetään, mitä välineitä ja materiaaleja tarvitaan ja miten projektia arvioidaan. Näitä suunnitteluvaiheessa kirjattuja asioita sisällytetään myös projektin jälkeen tehtävään projektikorttiin, jonka ideana on toimia apuna opettajalle, joka haluaa toteuttaa samanlaisen projektin oman luokkansa tai oppilasryhmänsä kanssa. 

Teknologiapainotuksen toteuttaminen Rajakylän koulussa 

Teknopainotus voi tarjota vähemmän akateemisesti suuntautuneelle mahdollisuuden kokea onnistumisia ja toteuttaa itseään konkreettisen tekemisen kautta. Toisaalta painotus mahdollistaa samalla laajemmat resurssit lahjakkaammille oppilaille omiin projekteihin syventymiseen. Tavoitteena on, että jokainen oppilas voisi kehittyä omien vahvuuksiensa kautta.  

Koulussamme teknologiapainotteiselle luokalle haetaan 3.luokalle siirryttäessä. Halukkaista oppilaista arvotaan tulevan teknoluokan kokoonpano. Luokanopettajajärjestelmässä teknologiapainotus on helppo toteuttaa oppiaineita eheyttäen ja teknologiaa hyödyntäen monipuolisesti kouluarjessa. Teknoluokat tekevät neljä laajempaa teknologiaprojektia lukuvuosittain (aihealueet yllä olevassa kuvassa).  Tämän lisäksi teknoluokkalaisilla on toinen 5. ja 6.luokan valinnaisaine sidottuna teknologiakasvatukseen. 

Oppilaiden siirtyessä yläkouluun, haetaan teknoluokalle uudelleen. Suurin muutos on siirtyminen luokanopettajajärjestelmästä aineenopettaja järjestelmään. Tästä syystä yläkoulun teknologiapainotus toteutetaan luokkamuotoisuuden sijasta valinnaisaineryhmänä, joka aloittaa jo seitsemännellä luokalla. Painopiste siirtyykin yläkoulussa henkilökohtaisempiin projekteihin, jotka nousevat mahdollisimman paljon oppilaiden omista kiinnostuksen kohteista. Tavoitteena on, että 2/3 vuodesta voitaisiin käyttää omiin projekteihin. Näin osaamisessa voidaan päästä jo hyvinkin syvälliselle tasolle, kuten näissä  9.-luokan projekteissa. Oma kokonaisuutensa on myös 9.-luokan yrittäjyyskurssi, jossa oppilaat perustavat ryhmissä oman yrityksen ja suunnittelevat omat tuotteet. Tuotteiden markkinointi tehdään yhdessä ja hankitut varat käytetään johonkin yhteiseen kivaan tekemiseen. 

Teknopainotuksessa sovelletaan muissa oppiaineissa opittuja tietoja ja taitoja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen. Esimerkkeinä kuvataiteen sisällöt muotoilussa ja suunnittelussa, fysiikan, kemian ja matematiikan sisällöt projektituotteiden valmistuksessa sekä esim. äidinkielen ja muiden kielten soveltaminen tiedon hankinnassa, dokumentoinnissa ja esitelmissä. Yhteistyötä tehdään eri aineenopettajien kesken silloin kuin se on luontevaa ja mm. yritysvierailuja järjestetään yhteistyössä opon kanssa. Lue lisää Teknologiapainotus yläkoulussa

Teknoluokka ei ole erikois- vaan painotusluokka, mikä tarkoittaa, että oppimisen tavoitteet ja niiden arviointi noudattavat paikallisen opetussuunnitelman asettamia askelmerkkejä. Käytännössä teknoluokan projekteissa arvioinnin tehtävä on kaksijakoinen: antaa oppimista tukevaa ja itsearviointiin kannustavaa palautetta (formatiivinen) sekä seurata kulloiseenkin projektiin liittyvien oppiaineiden tavoitteiden mukaisen osaamisen kehittymistä (summatiivinen). Formatiivinen, opettajan ja vertaisten antama palaute ohjaa oppilasta säätelemään työskentelyään ja kehittymään oppimaan oppimisen taidoissa, kun taas summatiivinen arviointi tuottaa opettajalle tietoa oppilaan osaamisesta. Summatiivinen arviointi perustuu osaamiseen, jota oppilas osoittaa projektin aikana. Laaja-alaista osaamista ei arvioida erikseen, mutta sitä pidetään esillä projektien yhteydessä ja oppilaan toimintaa pyritään suuntaamaan L-taitojen tavoitteiden suuntaan. 

Mitä teknoluokan tai STEAM-opetuksen aloittaminen vaatii? 

Usein ajatellaan teknoluokkatoiminnan vaativan paljon kallista huipputeknologiaa toimiakseen. Tämä on kuitenkin täysin väärä tulkinta. Toiminnan lähtökohtana on halua kehittää opettajuutta ja muuttaa koulun toimintakulttuuria pitkällä aikavälillä. Apulaisjohtajamme Jussi kertoo TOPIK:n haastattelussa millaisia asioita on hyvä ottaa huomioon, kun haluaa koulun ottavan yhdeksi painopistealueeksi STEAM:n tai teknoluokkatoiminnan. Kaiken keskiössä tulee olla pedagogiikka eikä onnistunut teknoluokkatoiminta vaadi koululta kuin muutaman tuhannen euron väline- ja materiaalihankinnat. Eri puolelta Suomea on myös kannustavia esimerkkejä siitä, kuinka paikalliset yritykset ovat sponsoroineet välinehankinnoista, jotta haluttua pedagogiaa on voitu täysipainoisemmin toteuttaa. Kannattaa siis olla aktiivinen ja ottaa reippaasti yhteyttä mahdollisiin yhteistyötahoihin.  

Teknoluokkatoiminnan keskiössä on yhdessä tekemällä oppiminen. Usein ajatellaan arjen olevan pelkkää huipputeknologian kuten tietokoneiden, robottien, 3d-tulostimien ja laserleikkureiden kanssa toimimista. Meillä on ollut koko ajan ideana, että teknologinen osuus luokan toiminnasta sisältää kutakuinkin yhtä paljon perinteistä käsityötä, askartelua ja värkkäystä kuin (huippu)teknologian hyödyntämistä. Kokemuksemme mukaan oppimisessa oikea suunta on Jari Sarasvuota lainataksemme käsi – sydän ja pää eikä toisin päin. Nimittäin tekemällä oppien (käsi) oppilaat saavat oppimisen palon syttymään (sydän), jonka jälkeen teorian opiskelukin (pää) kiinnostaa enemmän. Tutkitusti alakouluikäisten oppilaiden on usein mahdollista oppia abstraktit asiat ainoastaan toiminnallisia menetelmiä hyödyntäen. Isompienkin oppilaiden kohdalla toiminnallisuus syventää oppimista ja auttaa linkittämään teoriatiedon tosielämän tilanteisiin.  

“Näytä suunta, puhalla henki ja pidä homma yksinkertaisena!”  
– KM, Jaakko Holma – 

Lähde mukaan innokkaaseen joukkoon opettamaan tulevaisuuden osaajia ja ota yhteyttä allekirjoittaneeseen Autamme mielellämme toiminnan käynnistämisessä ja kehittämisessä. 

Yhdessä olemme enemmän! 
Rajakylän teknotiimi Jussi, Essi, Arto, Jouni ja etätekno Markus 

Innovatiivista pelivärkkäilyä

Kontiolahden Kirkonkylän Innovatiivisen koulun 5.-luokan oppilaat tuottavat juuri alkaneessa lautapeliprojektissaan erilaisia lautapelejä valinnaisaineen tunneillaan. Tehtävänantoon kuuluu toimivan lautapeli-idean luominen, lisämateriaalin ja tarvikkeiden tuottaminen sekä peliohjeiden laatiminen. Apuvälineinä käytetään tietotekniikkaa, askartelutaitoja sekä 3D-suunnittelua ja -tulostusta. Ensimmäisiä peli-ideoita ja prototyyppejä on jo testattu ja 3D-pelinappuloitakin valmistettu.

Kun koulumme siirtyy ensi lukuvuodeksi valmistuviin uusiin, värkkäilyä tukeviin opetustiloihin, nykyiset viidesluokkalaiset voivat toimia vastaavasssa tehtävässä nuorempien koululaisten tukena vastaavanalaisessa tehtävänannossa

Kirottu koulu -pakohuone on nyt valmis Oulussa

Iloisin mutta samalla hieman haikein mielin voimme todeta, että olemme saaneet yhteistyössä oululaisen pakohuoneyrityksen (EscapeRooms.fi) kanssa tekemämme pakohuoneprojektin kaikilta osin valmiiksi. Kävin opettajana vierailemassa yrityksen tiloissa viime viikolla ja samalla sain kurkistaa valmiiseen Kirottu koulu -pakohuoneeseen. Huone näytti jännittävälle ja odotan jo innolla, että pääsen testaamaan pääsenkö pakenemaan opettajavelhon kiroamasta koulusta tunnin kuluessa.

Käy kokeilemassa pääsetkö pakenemaan ja julkaise oma kuva SOMEssa!


Projektiin mahtui kuluneen syksyn aikana monenlaisia vaiheita, joista tarkemmin voit lukea Rajakylän teknoblogin materiaalipankin monialaisten oppimiskokonaisuuksien kautta löytyvästä projektikortista.

Projekti päättyi tällä viikolla pakohuoneyritykseltä saatuun videotervehdykseen, jonka katsoimme teknoluokissa. Saimme videon välityksellä kuulla asiakkaiden pakohuoneestamme antamia palautteita ja ikään kuin joululahjana meille paljastui myös, että keväällä teknoluokat pääsevät testaamaan seikkailutaitojaan Seikkailupuisto Huikiaan, kiitoksena hyvin tehdystä työstä pakohuoneprojektissa.

Kirottu koulu -pakohuone on nyt pelattavissa Oulun keskustassa EscapeRooms.fi-yrityksen tiloissa ja varauksen voit tehdä täällä: escaperooms.fi/varaa-pakohuone/kirottu-koulu Käyppä sinäkin kokeilemassa pääsetkö pakenemaan!

Arto Hietapelto

Valovärkkäilyä varhaiskasvatukseen

Marraskuussa 2020, osana Opetushallituksen rahoittamaa Teknovärkkäilyä varhaiskasvatukseen täydennyskoulutusta, järjestettiin lisäkoulutus valovärkkäilyteemalla. Koulutukseen osallistui 16 varhaiskasvatuksen opettajaa ympäri Suomen. Koulutuksen kouluttajat Ulla-Maija Kalliokoski ja Emilia Mattila ohjasivat osallistujia luomaan keksintöjä valoa hyödyntäen. Osallistujat oppivat erilaisista kytkennöistä ja virtalähteistä sekä siitä, miten valoa voi tuoda luovalla tavalla osaksi varhaiskasvatuksessa tehtävää värkkäilyä. Koulutus toteutettiin etänä niin, että osallistujielle lähetettiin värkkäilytarvikkeet postitse etukäteen. Osallistujat yhdistivät värkkäilyyn materiaaleja omasta varhaiskasvatuksen yksiköstään.

Koulutuksessa huomattiin miten innostavaa värkkäily voi olla ja kuultiin lasten ilosta ja oivalluksista. Sähköä paristojen kautta hyödyntävä värkkäily sopii toteutettavaksi varhaiskasvatuksessa, kun turvallisuudesta huolehditaan aikuisen johdolla ja tarvikkeet säilytetään huolellisesti.

Otteita osallistujien palautteista:

Kyllä lasten innostuminen ja heidän aito ilo tekemisestä on ollut parasta antia. Lapsia ei ole haitannut, vaikka ei valot olekaan aina pelittäneet.

Tämä oli lapsille uusi ja erittäin mieluinen juttu! Sekä lapset että aikuiset oppivat uutta. Haastavinta oli saada ledit liitettyä paristokotelon johtoihin. Lasten kommentteja: ”De e coolt!” ja ”Jag tycker om att jobba med elektricitet!” Meillä oli kivaa ja viimeistään joulun jälkeen jatketaan!

Lasten innostumista on aina ilo seurata ja tälläinen toiminta antaa lapsille paljon. Samalla on myös kiva päästä tuomaan uusia juttuja omaan työyhteisöön.

Materiaalipaketin sisältö oli erinomainen perustarvikkeineen. Lasten toiminnassa ollut ilahduttavaa heidän huomionsa työskentelyn lomassa ja se, että he ovat hoksanneet, kuinka paljon heillä on osaamista, vaikkei tällaista työskentelyä ole ennen tehnyt.

Jos olet kiinnostunut Teknovärkkäilystä varhaiskasvatuksessa , tule mukaan Innokas-verkoston Facebook-ryhmään.

Rajakylän teknonelosten älyvalohaaste (Oulu)


(Briefly in English below.)

4A -teknoluokka osallistui marraskuussa Innokas-verkoston älyvalohaasteeseen, jossa oppilaiden tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa valoa tuottava arjessa hyödyllinen asuste. Haasteen aikana perehdyimme e-tekstiileihin ja Microbit-alustojen ohjelmointiin. Oppilaat työskentelivät pienissä ryhmissä ideoiden, suunnitellen ja lopulta valmistaen oman älyvalon.

Projekti poiki hienoja arjen innovaatioita, kuten led-rusetin, valomaskin, valaisevan kaulahuivin, loistavan Suomen lipun, led-pipon, valohiusdonitsin sekä älyrepun, jossa ledit syttyvät automaattisesti hämärän saapuessa. Projekti innosti oppilaita luovaan ajatteluun, rohkeaan kokeiluun e-tekstiilitarvikkeiden kanssa sekä uuden tuottamiseen yhteisöllisesti. Älyvalohaasteen aikana opittiin niin tuotesuunnittelua, koodausta, sähköoppia, tiimityöskentelyä kuin luovaa ongelmanratkaisua. Ja kuinka palkitsevaa olikaan rupeaman päätteeksi nähdä omat valmiit ja toimivat tuotteet.

Esimerkkejä älyvalohaasteen lopputuloksista: älyreppu, valopipo sekä led-rusetti

4A ope Essi

FOURTH GRADERS PARTICIPATE IN ’INTELLIGENT LIGHT’ CHALLENGE

Pupils in technology-oriented class participated in a challenge by Innokas-network in which the task was to design and implement a light that helps people in their everyday life. Pupils got various e-textile components and Microbits that they could utilize in their project. Pupils worked as a groups of three, and they were free to brainstorm the product they wanted to work with. Various innovative ideas were presented, and the groups decided the final solution. In the end, groups made prototypes of e.g. intelligent backpack, led-tie and led-hat. During the project, pupils were learning various skills like problem-solving, collaboration, coding and product design. After the project it was great to see pupils’ happy faces when they got their products to work like they had planned.

STEAM lähtee pedagogiikasta

STEAM-projektien toteutukseen samoin kuin STEAM-tilojen suunnitteluun ja rakentamiseen vaikuttaa vahvasti se, miten oppiminen määritellään ja millaista oppimista halutaan edistää. Koulutuksessa keskityttiin STEAM-oppimisen pedagogiikkaan, keskittyen erityisesti yhteisölliseen oppimiseen ja oppimisen säätelyyn. Osallistujat pääsivät suunnittelemaan ja toteuttamaan pienen STEAM-projektin yhteisöllisen ongelmaratkaisutyöskentelyn vaiheita seuraten. Avoimeen ongelmaan lähdettiin hakemaan ratkaisua yhdessä ideoiden ja keskustellen. Tällä kertaa ratkottiin historian resurssiopettajan esittämää haastetta, jossa hän etsi konkreettista välinettä eri ikäisten oppijoiden ryhmätyöskentelyn tukemiseen. Lopulta osallistujat päätyivät rakentamaan prototyypin ideakuutiosta, joka toimii yhteisöllisten keskusteluiden virittäjänä ja ylläpitäjänä. Vaikka koulutuksessa pureuduttiin oppimisen ytimeen, ehdimme työskentelyn lomassa tutustua mm. vinyylileikkurin käyttöön osana prototyypin rakentamista.

Totesimme koulutuksessa, että pedagogiikan tulee ohjata STEAM-opetuksen ja -tilojen suunnittelua, ja onkin hyvä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, millaista oppimista STEAM-projektit tukevat, ja millaisia (tulevaisuuden) taitoja voimme niiden kautta opettaa ja harjaannuttaa. Koulutusmateriaaliin pääset tutustumaan tästä.

Kouluttajatontut Essi ja Jussi Oulun Rajakylän koulusta

Mitä Martinkalliossa on innovoitu koronasta huolimatta?

Tämän lukuvuoden piti olla koulussamme suuri innovaatiovuosi ja tavoitteena oli saada digiportaat juurrutettua koulun toimintaan, edistää tasa-arvoista digiosaamista ja kouluttaa tiimiopettajuuden voimalla henkilökuntaa laitteiden ja digitaitojen ohjaamisessa. Mutta sitten iski korona ja hetken lamautusisku osui meihinkin. Tämän johdosta osa haaveista karsiutui, mutta tavoitteet jäivät silti voimaan. Nyt on edetty viikko ja päivä kerrallaan, pienin askelin, ja kuitenkin saavuttaen yllättävän paljon! 😊 

  • Tiimiopettajuus in action -koulutus 

Etäkokouksena toteutettu koulutus sai meidät huomaamaan, että itse asiassa tiimiopettajuus on jo monelta osin iso osa koulumme arkea. Erityisesti oppilastoimintaa tukevat tiimit ovat juurtuneet vahvasti koulumme toimintamalliin ja tukevat ala- ja yläkoulun välistä yhteistyötä. Koulutuksen toteutti Innokas-verkoston johtaja Tiina Korhonen.   

  • Laitehankinta on edennyt 

Laitehankintaa on pohdittu viestien voimalla koko opettajakunnan kesken. On ollut hienoa, että hankkeen tarjoamat resurssit on tullut näkyväksi kaikille ja keskustelu on ollut monipuolista ja avointa. Samalla koulun johto on saanut päivitettyä tietoa tämän hetken laite- ja ohjelmatoiveista ja voinut päivittää omien varojen käyttöä oikeaan suuntaan. 

  • Tila teknologialuokaksi! 

Saimme vihdoin toimivan idean teknologiavärkkäysluokaksi, kiitos Antti! Matikan luokan ja biologian varaston välissä on pikkuluokka, joka soveltuu tähän mainiosti. Nyt vain suunnittelemaan ja järkkäilemään! 

  • Digitutor-toiminta käynnistyi uusin voimin 

Kaisa-Leena-open avulla koottiin edellisvuoden digitutoreista ja uusista innokkaista digitutorporukka, joka alkoi kokoontua lokakuusta lähtien joka toinen viikko. Yläkoulun historian ope Mika nousi remmiin uutena ohjaavana opena.  

Digitutorit aloittivat tutortoiminnan heti uusista ykkösluokkalaisista ja tokaluokkalaisista, joille he ohjasivat multilink-palikoiden avulla koodauksen alkeita. Tässä tehtävänanto: 

1. Oppilaat hakevat n.10 palikkaa (2-3 väriä maksimissaan). 

2. Oppilaat rakentavat niistä jonkinlaisen ”kyhäelmän”. 

3. Oppilaat hakevat saman määrän ja saman väriset palikat pöydälleen kuin mitä omassa rakennelmassa on. 

4. Oppilaat jaetaan pareihin. 

5. Parit istuvat selät vastakkain 

6. Toinen oppilas koodaa eli antaa toiselle oppilaalle ohjeet, miten rakennetaan hänen ”kyhäelmänsä” irtopalasista hänen antamillaan komennoilla. 

Esim. Laita kolme vihreää palikkaa päällekkäin pystysuoraan, lisää yksi punainen palikka ylimmän palikan oikealle puolelle jne. 

7. Lopuksi tarkistetaan, tuliko samanlainen ”kyhäelmä” kuin mallissa on. 

8. Nyt toinen pari koodaa toista oppilasta oman ”kyhäelmänsä” mukaan. 

9. Lopuksi voidaan jutella koodaamisesta yleensä (opettajan johdolla) digituutorit voivat kertoa, mitä he osaavat koodata ja millä 

Espoon Martinkallion koulun innovatiivinen koulu -hanke

Kuvat ja teksti: Annika Tahkokallio

Miten ohjelmoinnillisuus näkyy sinun oppiaineessasi?

EU:n koodausviikon yläkoulun haaste osallisti vuonna 2020 aineenopettajia. Miten ohjelmoinnillisuus näkyy sinun oppiaineessasi?

Ohjelmoinnin jalkautuminen erityisesti ylemmille koulutusasteille (yläasteet, lukiot) on jokseenkin kompuroinut. Syitä on toki useita: mm. kalliisiin TVT-laitteistoihin ja niiden ylläpitoon liittyvät kysymykset, opettajien ajanpuute, opetussuunnitelman noudattamisen paineet. Eräs keskeinen ja myös kansainvälisessä tutkimuksessa (esim. Weintrop ym., 2019) havaittu tekijä on opettajien puutteellinen koulutus sekä oman ymmärrykseni mukaan erityisesti se, että ohjelmoinnin mielekkäitä pedagogisia sovellustapoja juurikin aineenopettajien konteksteihin vielä uupuu paljon.

Eräs keskeisimmistä haasteista ehkä ympäröi kaikkia edellä mainittuja. Kyse ei ole siitä, etteivätkö kasvatusalan toimijat (valtiolliset ja kunnalliset päättäjät, rehtorit, opettajat) tietäisi, että ohjelmoinnillista ajattelua ja ohjelmointia olisi jossain määrin tärkeä oppia koulussa. Kyse lienee enemmänkin käsityksessä siitä, että koulussa pitäisi oppia niin paljon kaikkea muutakin. Koulu on ”kilpailevien oppiainesten kenttä”, jossa oppilaiden pitäisi omaksua vaikka minkälaisia tietoja ja taitoja niin kovin lyhyessä ajassa. Jotakin jää aina arjessa pois, joten kuinka mukaan voisi heittää mitään kovin suurta ja uuttakaan?

Koulu peilaa yhteiskuntapolitiikkaa. Se, mikä nähdään kulloinkin vallitsevassa poliittisessa ilmapiirissä tärkeänä, valuu mitä luultavimmin opetussuunnitelmaan. Tämä havaitaan erinomaisesti ohjelmoinnillisen ajattelun kohdalla: ohjelmoinnillinen ajattelu ratsastaa TVT-alan hurjan kehityksen aallonharjalla, joka muistuttaa joka päivä vaikkapa Internetiä selaillessa tai erilaisia arjen laitteita käytettäessä siitä, kuinka ohjelmoinnillisuutta on todellakin aivan kaikkialla.

Esimerkkejä ohjelmoinnillisuudesta eri aloilla (lähdemateriaali).

Erityisesti aineenopetuksen näkökulmasta puuttuu kuitenkin vielä hyvin tärkeä työurakka: rikas kartoitus siitä, millaisia ohjelmoinnillisia ilmiöitä eri tieteen, työn ja arjen alueilta löytyy, ja millaisia kouluun soveltuvia oikean elämän ilmiöihin liittyviä oppimisaihioita niistä voisi rakentaa.

Toki muutamia esimerkkejäkin löytyy. Esimerkiksi Innokas-verkoston ”Robotit fysiikan opetuksessa” on äärimmäisen hieno harjoituspaketti ohjelmoinnillisesta ongelmanratkaisusta fysiikan ja matematiikan opetuksen konteksteissa. Kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta löytyy myös satunnaisia esimerkkejä, kuten historiallisen pelin tekeminen (Dong ym., 2019) ja puun elinkaaren ohjelmoinnillinen mallintaminen (Israel ym., 2015), joita voisi olla hedelmällistä soveltaa myös suomalaiseen kouluopetukseen. Tällaisiin oppimisaihioihin sisältyy oivallisesti sekä eri oppiainesten ”perussisältöjä” että ohjelmoinnillisesti ajattelemista – siis sekä ohjelmoinnillisten ongelmien itse ratkaisemista että ohjelmoinnillisen ympäristön ”monilukutaidollista” tarkastelua.

Esimerkkejä ohjelmoinnillisuudesta koulussa. Vasemmalla ”Robotit fysiikan opetuksessa”, oikealla Etoys-ohjelmistolla mallinnettu puun elinkaari (Israel ym. 2015).

Kuinka ohjelmoinnillinen ajattelu näkyy eri työn, tieteen ja arjen alueilla? Millaisia ovat ne oikean elämän työkalut ja tekemisen tavat, joissa ohjelmoinnillista ajattelua hyödynnetään? Millaisia värkkineitä ja ohjelmistoja voisi omaksua kouluun eri oppiaineita yhdistelevään oppimiseen?

Ohjelmoinnillinen ajattelu ei varmastikaan halua ”kilpailevien oppiainesten kentässä” viedä keneltäkään mitään pois. Sen sijaan se haluaa ehkä hieman uudistaa, päivittää tai kytkeä eri oppiaineiden erityiskysymyksiä oikean elämän tämän päivän tärkeisiin ilmiöihin.

Janne Fagerlund (KM)
Tohtorikoulutettava
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos