Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2012

Tietokonepelejä koulussa???

Meidän kolmannen luokan oppilaat ovat ottaneet rohkeasti hiiren käteen ja sukeltaneet peliohjelmoinnin saloihin. Joku saattaisi vaikka tokaista, että voiko turhempaan aikaa enää koulussa käyttää. Me vastaamme, että kyllä vastaan voisi jokunen turhempikin asia tulla.

Peliohjelmointi antaa oppilaille paljonkin eväitä. Ohjelmointi on ensinnäkin loistava motivointikeino monelle oppilaalle. Lisäksi kyseisen ohjelman avulla oppii melkoisen salakavalasti englantia. Koska oppilaat joutuvat käsikirjoittamaan pelin, tulee siinä samalla harjoiteltua tarinan juonta ja hyvän ja huonon käsikirjoituksen piirteitä. Samalla kehittyy päättelykyky ja syy-seurasuhteiden havainnointi; eräänlaista nykyajan shakkia siis. Nokkelasti tehdyn pelin avulla oppilaat voivat vaikkapa harjoitella sanaluokkia.

Pääpiirteissään ohjelmointityökalu on samantyyppinen kuin Lego-ohjelmointi. Tällä hetkellä oppilaat ovat harjoitelleet ohjelmointia ja ehkä jatkossa opettavat muita koulun oppilaita ohjelmoimaan omia pelejä.

Ja ilmainen ohjelmahan löytyy seuraavan linkin takaa: linkki. Pelit voidaan ohjelmoida tietokoneella, mutta niitä voi myös pelata Xbox360 -konsolilla.

Terkuin Marko Koulumestarista

Mainokset

Työpajoja Kulhossa Kontiolahdella

Kontiolahden Kulhon koulussa teknologiakerho on toiminut vanhempien ansiokkaasti vetämänä jo useamman vuoden. Teknologiakasvatusprojektin myötä toimintaa tukee nyt myös koulu entistä vahvemmin. Tammikuun alkupuolella pidin koulun 2. – 5. luokille parin kolmen tunnin mittaisia työpajoja. Toisluokkalaisilla oli apuna kuudennen luokan kummioppilaita.

Pajoissa rakennettiin HelppoBotteja ohjeen mukaan valmiiksi lajitelluista osista, ja ohjelmoitiin niihin yksinkertainen ohjelma, jota testattiin liikuntasalissa. Tokaluokkalaisille valmis ohjelma ladattiin robotteihin pienen aikapulan, kolmasluokkalaiset ohjelmoivat sen opettajan ohjeiden mukaan, samoin ylemmät luokat. Neloset ja vitoset tekivät malliohjelman niin supsikkaasti, että pienen esittelyn perusteella ensikertalaisetkin alkoivat varioida ohjelmaa hyvinkin reippaasti.

Palautteen perusteella kaikki pitivät työpajoista, ja moni sanoi harkitsevansa kerhoon liittymistä, kun sitä vetäjien suostumuksella suosittelin. Kerhon markkinointi loi teknologiakerhon päähän melkoista vipinää, sillä kerhossa kevätkauden aloitti monta innokasta aloittelevaa ohjelmoijaa.

Sanna

Aaltoyliopistolaiset Tähtiniittyyn ja Vanttilaan

Ensi syksynä on tarkoitus aloittaa koulujen ja Aalto-yliopiston yhteistyö, jossa opiskelijat menevät 10-20 pk-seudun kouluun avustamaan teknisellä ja taiteellisella osaamisellaan opettajia robottikerhojen ohjaamisessa. Viime joulukuussa päätettiin, että jo keväällä olisi hyvä pitää parissa koulussa pilottiprojekti, jonka pohjalta syksyllä aloittavaa isompaa ohjaajaryhmää voi kouluttaa ja opastaa. Pilottiin aktivoitui Erkki Hautala ja Piia Pelander Vanttilan koulusta, Hannu Numminen Tähtiniitystä, ja minä (Tomi Pieviläinen) ja Matti Leinonen Aallosta.

Opettajat tapasivat meidät tulevat opiskelijaohjaajat tammikuun puolivälissä. Sovimme aikatauluista, kerhojaosta, summittaisista tavoitteista yms. käytännön asioista menemättä itse kerhojen sisältöön. Yhteiset sävelet tuntuivat löytyvän kuin itsestään. Matti aloittaa ohjaamaan koulupäivän aikana tapahtuvaa toimintaa Tähtiniityssä ja minä iltapäivisin Vanttilassa. Molemmat kerhot pyörivät kerran viikossa kevään loppuun asti, ja Vanttila osallistuu myös Joensuun robokisoihin. Kerhot alkavat helmikuun alussa nyt kouluilla pyörivien starttikerhojen lopputtua.

Lisähaasteena Vanttilasta heitettiin tapaamisen aikana kysymys voisiko NXT:tä käyttää myös yläkoulun fysiikan/matematiikan opetukseen, muutenkin kuin tekemällä robotteja. Tätä varten pitääkin nyt katsoa miten opetusversion datalogger-ominaisuudet toimivat. Lopuksi myös mietittiin olisiko mahdollista, että meitä opiskelijoita olisi mukana opettajien koulutuksessa sekä koulujen erilaisissa teemapäivissä.

Tapaamisen jälkeisellä viikolla saimme myös lainaan legoja tarkempaa tutustumista varten (aikaisemmin olimme käyttäneet vain kaupallista versiota). Itse pyysin myös yläkouluprojektia ajatellen yhden kappaleen Vanttilassa käytössä olevia CMA:n Coach-sarjan antureita. Joihinkin sensorisarjoihin (ainakin Vernierin ja LogIT Microsense) on olemassa suoraan virallinen adapteri, sekä NXT-G:n tulevat ohjelmointipalat. Valitettavasti CMA:n antureihin tälläista ei ole tehty. Pienen selvittelyn jälkeen kuitenkin selvisi, että sensoreiden käyttö NXT:n kanssa ei ole ollenkaan mahdotonta. Sensorit käyttävät brittiläistä puhelinpistoketta, joiden saatavuus on heikohko muttei olematon. Legon johtoja ja pistokkeita taas on saatavilla hyvinkin helposti, eikä adapteriin tarvitse tehdä muuta kuin sovittaa erilaiset liittimet yhteen. Lisäksi tämän hetken tiedon mukaan NXT-G:n voi tehdä lisäpaloja kuka tahansa, kunhan käytössä on National Instrumentsin alkuperäinen LabView (jonka päälle Lego on oman ympäristönsä tehnyt). Asiaan palattaneen myöhemmin.

Pari viikkoa tammikuun tapaamisen jälkeen, tämän viikon maanantaina, kävimme myös katsomassa mitä Vanttilan ryhmässä tehtiin kolmen kerran kerhon toisella kokoontumisella. Edellisellä kerhotunnilla oli kuulemma laitettu robotti kiertämään lähtöpisteestä vakio-paikalla oleva este, sekä ohjattu robotti pysähtymään kosketussensorin perusteella sen törmätessä seinään. Tällä kertaa tehtävänä oli käyttää ultraäänisensoria ja estää robotin törmääminen jo ennalta. Kerhon neljästä parista puolet ehti tämän lisäksi kokeilla miten robotin saisi kiertämään laatikkoa sivulle käännetyn kaikuluotaimen perusteella, sekä yksi pari aktivoi robotin äänisensorilla ja käskyllä. Ellei jo ensi maanantaina, niin viimeistään sitä seuraavalla päästäänkin ehtolauseen pariin ja tehdään robotti, joka osaa seurata seinää tietyllä etäisyydellä. ATK-luokan vieressä on sopivasti kirjasto, ehkä sieltä ”rakennuspaloja” lainaamalla saisi rakennettua lattialle pienimuotoisen labyrintin.

-Tomi Pieviläinen