Practising the use of Thinglink with 6th graders -Visiot

Jalavapuisto school is taking part in a national Visiot project where AR and VR things are tested in the school world. What are augmented and virtual reality and what are the differences? Read more for example here: AR vs. VR

The 6th grade students in Jalavapuisto school started by working with Thinglink. With ThingLink’s editor for 360° and VR Content you can be made into a fully unique and immersive interactive experience. And that is our goal, but while waiting for our 360 camera, I wanted the children to learn to use Thinglink in general. We have used it previously as a teacher’s tool but now the children each got their own accounts. We did a practise during our one week field trip to Marttinen, Virrat. Marttinen is a youth camp area with many exciting things to do. The children in 6K class made the Marttinen map more lively using Thinglink. Our 5K class will use the map to get to know the area before they go next year.

//cdn.thinglink.me/jse/embed.js

The one feature that we (I as a teacher) missed in the Thinglink editor is the change for all the children to easily work on one picture, adding things at the same time. There is a way around this by one person sharing the map to others but this feature didn’t work very well for us.

Espoo, Jalavapuisto school, 6th grade, Anu Kahri

Renksun oppilaat koodaa vol. 2

Ekat koodauskerrat meni Microbittiin tutustuessa. Seuraavilla kerroilla lapset alkoivat suunnittelemaan oman työnsä toteutusta. Osa lähti ideoimaan laitettaan ideapajan pohjalta, osa ehdotti täysin uutta laitetta. Tähän ehdoksi ope sanoi, että mikäli valmis idea koodausajatuksineen on toimiva, saa sitä lähteä toteuttamaan.

Ryhmiltä tuli toimivia ideoita! Pari ryhmää suunnitteli lähtevänsä toteuttamaan melusensoria, joka ilmoittaa ledinäytöllä erilaisilla hymiöillä melun tasoa. Liiasta melusta näyttöön ilmestyisi surunaama, hyvästä työrauhasta hymynaama.
Toisella ryhmällä oli hyvin samanlainen idea, ledinäytön lisäksi laitteessa oli ajatuksena olla summeri joka ilmoittaa liiasta metelistä.
Kolmas ryhmä lähti toteuttamaan ”Pränkkiboxia.” Kyseessä oli hienosti naamioitu lahjalaatikko. Kun lahjan saaja ravistaa rasiaa, kuuluu kova meteli.
Neljäs ryhmä ideoi rahanlajittelulaatikon, jossa ledinäyttö kertoi, minkä arvoiset rahat kuuluivat mihinkin lokeroon.
Viides ryhmä lähti tekemään herätyskelloa.

Toteutus ei toiminut niin hyvin kuin suunnitelmat. Ope löysi Stepsystemssiltä monta toimivaa komponenttia, mutta äänisensoria ei ollut saatavilla. Ensimmäiseksi ostetut summeritkaan eivät olleet tarpeeksi tehokkaita. Ope osti varmuudeksi lämpösensoreita, mutta ei osannut ohjeistaa lapsia niitten koodaamisessa.

Lopulliset työt muuttuivat siis hieman. Pränkkiboxi ja rahanlajittelukone toimi hienosti. Toinen äänisensoriryhmä päätyi tekemään lämpötilailmaisimen, jossa sensorina toimi piirilevyn oma lämpöanturi. Herätyskelloporukalta loppui aika ja heidän työhön tuli vain herätyskellon valo. Toinen äänisensoriryhmä tyytyi esittelemään, miten laitteen olisi pitänyt toimia.

Vastoinkäymisistä huolimatta lapset olivat todella ylpeitä työstään! Ope treenaa nyt seuraavia ryhmiä varten ulkoisten sensoreiden toimintaa.

Oppilaat esittelivät työt toisilleen ja myöhemmin työt esitellään myös ykkösille.

 

Mera tester för instrumentbygge

Jag skrev tidigare om våra idéer till musikinstrument.

Vi har tre lådor färdiga. Bara elektroniken saknas. Lådorna har en liten rund lucka för att vi skall komma åt att installera en Microbit och lite övrig elektronik inuti.

Jag testade Velostat-plast och dess lämplighet för de sensorer som vi behöver. Velostat är plast som leder ström. Testet gick ut på följande. Jag har en bit aluminiumfolie, som jag kopplar med kabel till P0 på Microbit.

Sedan lägger jag på två lager av Velostat.

Ovanpå det kommer följande bit folie med ledning som går till Microbits 3V.

Från P0 går det ännu en resistor (1 kOhm) till 0V. På det här sättet har jag gjort en spänningsfördelare: 0 V < 1 kOhm > P0 < Velostat > 3 V. När jag trycker på folien och trycket på Velostatfilmen ökar, sjunker resistansen. Spänningen i P0 stiger.

Testprogrammet ser ut så här.

Vi läser spänningen i P0. Den kan variera mellan 0 V och 3 V. Värdena som ”analog read pin” läser är från 0 till 1023. Utan att pressa på den övre folien är värdet 300 – 400, så jag lade 500 som tröskelvärde. Går det över det, piper det till med en frekvens som är hälften av det lästa värdet. Ligger vi under tröskelvärdet, skall det vara tyst.

P1 är kopplad till en liten piezosummer. ”Ring tone”-kommandot går till P1. Det är en simpel fyrkantsvåg och själva piezoelementet har mycket svagt ljud. Men du kan höra resultatet här:

Klick

Lådan får en sådan här sensor på varje sida. Man kan programmera Microbit så att trycket påverkar ljudet som skall spelas up. Eller man kan nöja sig med att bara klappa på lådans sida för att spela en ton.

I detta exempel testade jag bara hur känslig en sådan här sensor är. Den tycks fungera tillräckligt bra. Här hade jag bara en piezosummer som pep till. Vad vi kommer att ersätta piezosummern och fyrkantsvågen med är en trådlös kontakt till en annan Microbit, som i sin tur kopplas med midi till en synt. Länken till min video om Microbit och midi.

Det kunde vara fint om man kunde variera ljudstyrkan med hur hårt man slår mot lådans sida. Men man kan inte lita på avläsningen. Ett slag mot folien och Velostat-filmen leder till en plötslig uppgång av ledningsförmågan. Det här kan man se på ett oscilloskop. Men Microbit skall alltså läsa 6 likadana sensorer i tur och ordning. Den plötsliga piken i en sensor sker kanske inte just då när Microbit råkar avläsa spänningen just från den sensorn. Vi behöver lite mer elektronik, som t.ex. kunde förlänga spänningspiken så att man får känslan av att kunna reglera tonstyrkan genom att variera styrkan i slaget.

Övriga instrumentidéer

Detta var åk 3 – 4 i Haddom skola som kom fram till den här idén. Övriga idéer som elever kommit fram till i årskurserna 5 – 7 och som vi tänker förverkliga:

• En ukulele, där strängarna är laserstrålar
• En dyna, där man kan trycka på olika ställen för att skapa ljud
• Käppar som man slår mot varandra och det kommer olika ljud från olika ställen på käpparna
• Kläder som har insydda sensorer som man klappar på för att skapa ljud (body percussion)

Johan Halmén
Lovisanejdens högstadium
Haddom skola

Todennäköisyyslaskenta ja Micro:bit (2h)

Veimme Micro:bitin kylmiltään, ilman aikaisempaa Micro:bit-kokemusta, kahdeksi tunniksi 7lk matematiikan tunnille toteuttamaan todennäköisyyslaskentaa. Toteutus parityönä: toisalla ohjeet auki ja toisessa koneessa koodaus. Selvisimme 10:llä Micro:bit laitteella.

Tavoitteena 

• Matematiikka
  • klassista todennäköisyyksiä
  • tilastollista todennäköisyyksiä
  • frekvenssin käsite
• Koodauksesta
  • muuttuja
  • ehtolause
  • satunnaisuus

Turussa 1:1

Turussa osa oppilaista ovat juuri saaneet käyttöönsä oman päätelaiteen: neloset iPadin ja seiskat win10 läppärin. Nämä oli ripeä ottaa käyttöön tunnilla ja koska Micro:bitin koodaussivu ei vaatinut mitään ohjelmistoasennuksia pääsimme samantien vauhtiin. Ohjeet jaettiin Wilma-viestillä, jossa oli  linkit julkisessa Office365:n OneDriven Shared with everyone -kansiossa, jolloin ei tarvinnut huolehtia mistään jako-oikeuksita. Oppilaiden kone on kosketusnäytöllinen HP Probook x360 11 G1 EE. Hiiri on oppilaan itse hankittavissa ja se olisi ollut tarpeen koodaussivuston lohkoja siirrellessä.

Eka tunti

Ensimmäisen ohjelman koodi oli varsin valmiiksi annettu, jotta pääsimme nopesti ympäristöön kiinni ja saimme ohjelman siirrettyä myös laitteelle asti.

Välillä laitoimme läppärit pois ja kaivoimme matikan ruutuvihot esille. Kirjoitimme todennäköisyyslaskennan teoriaa.

Testailimme laitteella pitääkö laskettu todennäköisyys paikkansa ja oppilaille kongretisoituu käsiteet tilastollinen todennäköisyys ja frekvenssi.

Keräsimme koko luokan aineiston Exceliin. Tässä olisi mahdollisuus antaa myös oppilaiden käyttää Exceliä, mutta me käytimme ajan koodaamiseen.

Toinen tunti

Toisella tunnilla jatkoimme edellisen tunnin pohjalta Kivi-Paperi-Sakset -koodausta ja todennäköisyyksien pohdintaa antamatta valmista koodia. Ravistamisen sijaan toiminto ohjeistettiin käyttämään nappia A.

Osa ehti koodaamaan arpakuution, osalle oli mahdollista sen koodaaminen ja testaaminen kotona sivuston ”virtuaali micro:bitin avulla”.

Fiilikset

Osalla oppilaista oli kokemusta Scratchin käytöstä ja se näkyi nopeutena alkuun pääsysssä. Osalle oppilaista oli jopa Windows-ympäristö ja tiedostojenkäsittely haasteelista, taitaa olla diginatiiveja jotka saavat hommansa hoidettua kännyköillä, eikä vanhoja pc-koneita enää koteihin hankita.

Yleisvaikutelma oli kuitenkin varsin innostunut ja rinnakkaisluokat jopa odottivat matematiikan tuntia, kun olivat toisilta kuulleet sellaisen olevan edessä.  Oppilaat etenivät eri tahtia, mutta eriyttäminen oli helppoa.

OneNote luokkamuistikirja taikka Teams on meillä vielä pohdinnan ja rakenteluvaiheessa, jolloin Excelin käyttö olisi ollut sujuvampaa.

Kiitokset Nummenpakan koululle Aurajoen yksikköön Maijalle, Tualle, Jenille, Piialle, Ollille, ja Kaisalle rohkeudesta lähteä mukaan testailemaan! 

”Kolmas tunti”

Kolmatta tuntia emme käyttneet, mutta hyvin olisi voinut tästä vielä jatkaa.

a) Lisää muuttuja käsitettä

b) Lisää todennäköisyyttä…

c) Koodaamalla Micro:bit ratkaisemaan kumpi pelaajista voittaa KiviPaperiSakset-pelin.

Olli Saloselle kiitos hyvästä ideasta!

Teemu Takio Nummenpakan koulu Aurajoen yksikkö, Turku 7lk

Micro:bit kokeiluja

Elokuussa heti koulutuksen jälkeen opettelimme oppilaiden kanssa micro:bit perusteita. Oppilaat harjoittelivat ohjelmointia koulutuksessa jaettujen harjoitusten avulla. Jokaisella ryhmällä oli myös aikaa tehdä omia kokeiluja. Kuvassa oleva pari ohjelmoi virtuaalilemmikin, joka osasi näyttää tunteitaan. Esimerkiksi kun lemmikin vei kävelylle (ravistus) se hymyili.

Toisen ohjelmointitehtävän pariin päästiin monialaisen projektin avulla. Oppilaiden tehtävänä oli suunnitella peli, jonka avulla he opettavat toisilleen ravintoon ja elintarvikkeisiin liittyviä faktoja. Pelissä piti olla kysymysten lisäksi noppa, joka on ohjelmoitu micro:bitiin. Nopat onnistuttiin ohjelmoimaan valmiiden ohjeiden avulla. Toiset ohjelmoivat ravistettavan nopan ja toiset nopan, joka arpoo numeron napin painalluksella. Pidämme vielä pelimessut yökoulun yhteydessä ja silloin muutkin koulun oppilaat pääsevät pelaamaan hienoja pelejä ja käyttämään itseohjelmoituja noppia.

Johanna Nieminen ja Jani Loikkanen,  Sevettijärven koulu

Micro:bit-ensiopastus 3. luokkalaisille

Aluksi kerroin (n. 10 min.) JavaScript Blocks -ympäristön käytöstä ja annoin esimerkin tekstin kirjoittamisesta ja kuvioiden tekemisestä Android-tableteilla. Sen jälkeen oppilaat kokeilivat tehdä itse. Teksti ja kuviot viihdyttivät oppilaita yllättävän pitkään, mutta loppuajasta he toki tutkivat muitakin toimintoja. Emme siirtäneet koodia Micro:bit-piirilevyille, sillä aika olisi loppunut kesken. Jos saan luokanopettajalta kutsun jatkokerralle, kokeilemme siirtoa sitten.

Tommi Uimonen, Säynätsalon yhtenäiskoulu/Lehtisaaren koulu, luokat 1 – 9, tämä kokeilu 3. lk, Jyväskylä

Koodausta saksalaisille leirikoululaisille

Teimme keväällä 2017 yhden luokan kanssa leirikoulun Berliiniin. Tänä syksynä sieltä oli tulossa meille vastavierailulle 22 oppilasta ja kolme opettajaa. Yksi päivä oli suunniteltu käytettäväksi koulullamme, muu aika pääasiassa luonnon helmassa nuorisotoimen leirikeskuksessa Asinsaaressa. Micro:bit -koulutuksessa saimme ajatuksen, että voisimme ottaa Micro:bitit heidän koulupäivän ohjelmaan.

Otimme alkuun koulussamme Micro:bitit käyttöön 9A-luokan kanssa luma-matematiikassa. Käyttöönotto oli helppoa ja niillä pelailu tuntui sujuvan oppilailta hyvin. Ensimmäisen kaksituntisen jälkeen kerroin oppilaille, että heistä olisi tarkoitus löytyä oppilaita apuopettajiksi saksalaisten vierailulle. Loppujen lopuksi kyseisestä luokasta kolmasosa osallistui aktiivisesti muuhun ohjelmaan leirikeskuksessa ja vain kaksi oli innokkaina apuopettajiksi. Pyysimme lisäapua neljältä StarT-tapahtumaan Lego-robotteja ohjelmoineelta oppilaalta (kolmelta eri luokalta). Yksi heistä olikin voittanut oman Micro:bitin ja testaillut sitä jo kotona itsekseen. Muut tutustuivat Micro:bitteihin siesta-välitunneilla sekä kerran vapaaehtoisesti oppituntiensa jälkeen. Näille ohjelmointia jo harrastaneille Micro:bittien haltuunotto oli erittäin helppoa ja mielekästä. Micro:bitit oli myös helppo antaa mukaan, jos oppilas halusi harjoitella kotona.

Etukäteen oppilaat harjoittelivat tekemällä mm. kivi-sakset-paperi -pelin, käyttämällä radiotoimintoa ja ohjelmoiden valmiista projekteista löytyneen ohjeen avulla “hot or cold” -pelin.

Hot or cold -pelin majakka löytymässä

Saksalaisten vierailun koittaessa tutor-oppilaamme jakautuivat kahteen eri luokkaan, jolloin kolmea suomalaista oppilasta kohden tuli kymmenkunta saksalaista. Opettaja piti kummallekin ryhmälle alustuksen, jonka jälkeen he saivat tunnukset, joilla kirjautua Google Classroomiin. Classroomissa oli jaettuna tehtävänantoja ja ohjeita. Suomalaiset oppilaat kiersivät auttamassa sekä Classroomin käytössä että ohjelmoinnissa. Kaikille saksalaisille oli yhteensä reilu kaksi tuntia Micro:biteillä ohjelmointia. Muun ohjelman jälkeen heillä oli valinnaista ohjelmaa yhden oppitunnin (45 min) verran. Neljä oppilasta valitsi vielä EV3 Lego-robottien ohjelmoinnin.

Suomalaiset tutor-oppilaat ohjaamassa saksalaisten leirikoululaisten Micro:bit-kokeilua.

Haastattelemani oppilaat olivat kiinnostuneita Micro:biteistä ja kertoivat, ettei heillä ole ollut mitään vastaavaa omassa koulussaan. Eräs oppilas oli niin vaikuttunut, että kysyi voisiko saada yhden Micro:bitin omaksi. Onneksemme Micro:bitit ovat niin edullisia, että koulullemme on ostettu toiset kaksikymmentä kappaletta ja olemme myös saaneet muusta lähteestä pari lahjoituksena. Näin pystyimme laittaa hyvän kiertämään ja lahjoittaa innostuneelle saksalaisoppilaalle oman Micro:bitin kotiin vietäväksi ja koulussa esiteltäväksi.

Ohjelman suunnittelussa oli suunnaton apu, että asiaan oli perehtynyt kaksi opettajaa, eikä kaikki ollut vain yhden opettajan vastuulla.

Riikka ja Olli-Jussi Rissanen, Sammonlahden koulu (7-9 lk), lappeenranta

Micro:bit morsetusta

Juhannuskylän koulussa Tampereella 8-luokkalaiset Rokkaavat Robotit valinnaiskurssin oppilaat testasivat Micro:bittejä parilla kaksoistunnilla. Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin peruskomentoihin ja -ohjelmointiin sekä ohjelman siirtämiseen Micro:bittiin.

Toisella kerralla tutustuttiin Radio-ohjelmointilohkoon. Oppilaille esiteltiin miten Micro:bitit voivat olla toisiinsa yhteydessä radioyhteyden välityksellä. Tämän jälkeen heille annettiin tehtäväksi tehdä ohjelma, jolla he voidat morsettaa kahden Micro:bitin välillä. Oppilaat rakensivat innoissaan ohjelmaa. Hankaluuksia tuotti se, että osa oppilaista kuvittelivat rakentavansa ohjelmaan sisälle viestin eikä niin, että nappia painamalla lähtee tietty kuvio. Ohjelma rakentui siten, että A-nappia painamalla toinen Micro:bit sai numeron nolla, jonka saadessaan näyttöön syttyi esim. piste. B-nappia painamalla vastaanotettiin numero yksi ja näyttöön tuli esim. viiva  ja A+B numero kaksi sekä tyhjä näyttö. Oleellista oli tämän jälkeen huomata laittaa ohjelmaan tauko tai näytön tyhjennys.

Oppilaista morsettaminen oli mielenkiintoista ja hauskaa! Osa piti Lego-ohjelmointia mukavampana ja kokivat tämän olevan aivan erilaista.